18. elokuuta 2004 oli unohtumaton päivä.
Afganistanilainen keskisarjan judoka Friba Rezayee hävisi Ateenan olympialaisten avausottelunsa espanjalaiselle Cecilia Blancolle, mutta se oli toissijaista.
18-vuotias Rezayee oli tehnyt mahdottomasta mahdollisen. Hän oli ensimmäinen afganistanilainen nainen, joka edusti maataan olympialaisissa.
– Se kokemus muutti elämäni. Soitin kotiin otteluni jälkeen ja pyysin isältäni anteeksi, etten voittanut. Isä ja veljeni sanoivat, ettei sillä ollut väliä. Olin tehnyt historiaa, ja se olisi ensimmäinen askeleemme kohti parempaa tulevaisuutta, Rezayee, 35, kertoo nyt videopuhelun välityksellä Yle Urheilulle.
Olympiaedustus antoi toivoa lukemattomille afganistanilaisille naisille ja tytöille. Vielä vuosituhannen vaihteessa maan naisilla ei ollut asiaa urheilukentille tai minnekään muualle. Ääriliike Talibanin hirmuhallinnon aikana naisilta kiellettiin muun muassa kouluttautuminen, työnteko ja kulkeminen kadulla ilman miesseuraa.
Shiiavähemmistöön kuulunut Rezayeen perhe pakeni pakistanilaiseen Peshawarin kaupunkiin sen jälkeen, kun talibanit nousivat valtaan vuonna 1996. Pakistanissa Rezayee näki televisiosta nyrkkeilylegenda Muhammed Alin tyttären Laila Alin ottelevan.
Laila Alin sisukkuus kehässä inspiroi. Teini-ikäinen Rezayee ilmoitti perheelleen, että nyrkkeilystä tulisi hänen harrastuksensa.
– Olen onnekas, että synnyin moderniin perheeseen. Isäni on hieno mies. Hän ja veljeni tukivat minua kaikessa, mitä tein.
Rezayee ei ollut tyypillinen afganistanilaisnuori. Hän kokeili varjoliitoa, pyöräili ja haaveili jopa liittymisestä armeijaan. Vapaa sielu halusi muuta kuin yhteiskunnan hänelle etukäteen piirtämän elämän.
– Minun olisi kuulunut mennä teini-ikäisenä naimisiin ja tulla tottelevaiseksi kotivaimoksi. Se olisi ollut ainoa tarkoitukseni. Sen sijaan halusin osoittaa, etteivät naiset ole miehiä huonompia.
Rezayeen perhe palasi Kabuliin Talibanien kukistuttua vuonna 2001. Friba Rezayee oli siihen aikaan Afganistanin ainoa naisnyrkkeilijä. Nyrkkeilyura loppui lyhyeen, kun harjoituskumppaneita tai valmentajaa ei tahtonut löytyä.
– Sain kansallisen olympiakomitean kautta valmentajan, mutta työstä tuli hänelle vaarallista. Hän soitti ja kertoi, ettei voisi enää valmentaa minua. Kun jankutin, miten kovasti halusin tulla nyrkkeilijäksi, hän sanoi: "Friba, urheilu ei ole tärkeämpää kuin henkesi." Puhelu loppui siihen.
Vaikka perhe ja lähipiiri olivat Rezayeen tukena, moni muu ei ollut. Kun hän ajoi Kabulin kaduilla perheen Toyota Corollalla, ulkona kävelleet miehet heittelivät häntä kivillä ja kävivät toisinaan käsiksi.
Kun Rezayee aloitti norjalaisen diplomaatin vinkin avittamana judon ja panosti lajiin, hän alkoi saada tappouhkauksia. Moni vanhoillisiin näkemyksiin uskova afganistanilaismies piti urheilijaa huonona esimerkkinä musliminaisille.
– Sinä päivänä, kun lähdimme kohti Ateenan olympialaisia, kaksi miestä yritti puukottaa minua lentokentällä. Olen saanut tappouhkauksia nuoresta iästä tähän päivään.
Ateenan kisoja seuranneet vuodet olivat urheilijan perheelle traagisia. Vuosi olympialaisten jälkeen Rezayeen sisko, kaupallisen televisioyhtiön palveluksessa ollut Shaima Rezayee ammuttiin kotitalonsa edustalle. 24-vuotiaana surmattu tv-juontaja oli puhunut vähän ennen kuolemaansa saamistaan uhkauksista. Rezayeen länsimainen pukeutuminen ja työ kepeässä musiikkiohjelmassa suututtivat monia konservatiiveja.
Poliisi pidätti surmaan liittyen Rezayeen kaksi veljeä, vaikka perheen mukaan molemmat olivat tekohetkellä todistettavasti työpaikoillaan. Veljet pääsivät myöhemmin vapaiksi, kun perheen isä oli maksanut viranomaisille 6000 dollaria.
– En halua mennä yksityiskohtiin, koska tämä koskee koko perhettäni. Se oli pahin painajaisemme. Surullisinta oli, ettei korruptoitunut Afganistanin hallinto välittänyt tehdä mitään. Pyysimme apua turhaan.
– Onnistuimme jatkamaan elämäämme, mutta kärsin yhä posttraumaattisesta stressihäiriöstä. Häpesin sitä pitkään. Sittemmin olen ymmärtänyt, ettei se, mitä minulle on tapahtunut, ole minun vikani.
Urheilun voima
Vuonna 2011 Rezayee muutti Kanadaan ja alkoi opiskella politiikan tutkimusta Brittiläisen Kolumbian yliopistossa. Hän rakasti luennoilla käytyjä keskusteluja, jotka auttoivat ymmärtämään muita ihmisiä ja maailmaa.
Rezayee halusi muiden afganistanilaisnaisten kokevan samanlaista vapautta. Hän perusti Women Leaders of Tomorrow -järjestön, joka tarjoaa Afganistanin naisille kouluttautumismahdollisuuksia ja englannin kielen kursseja. Järjestöllä on myös kaksi judosalia, joilla käy kymmeniä nais- ja tyttöharrastajia.
– Urheilu on antanut naisille iloa ja voimaa, jota he eivät ole alistavassa yhteiskunnassa ennen kokeneet. Harrastajat ovat kertoneet judosalien olevan heille myös turvapaikka väkivaltaisilta perheenjäseniltä ja sukulaisilta, Rezayee sanoo.
– Tavoitteemme on haastaa partiarkaatti ja näyttää maailmalle, etteivät Afganistanin naiset ole kaikki uhreja. Emme ole heikkoja tai yhteiskunnan pelinappuloita. Meillä on valta rakentaa oma elämämme.
Toivo paremmasta eli vahvana, kunnes Afganistanin historiaan kirjoitettiin hiljattain uusi pimeä luku.
Rezayeen mukaan afganistanilaiset tiesivät Talibanien nousevan vielä valtaan. Se, miten nopeasti valta vaihtui, tuli kuitenkin shokkina.
Women Leaders of Tomorrow on keskittänyt nyt voimansa Afganistanissa olevien naisten ja tyttöjen auttamiseen, joihin järjestö pitää yhteyttä päivittäin. Rezayee kuvailee heidän tilannettaan epätoivoiseksi. Valtaosa on piilossa kotiensa kellareissa, jotteivät Talibanit löytäisi heitä.
– Yksi tyttö kertoi pukeutuneensa hijabiin ja menneensä veljensä kanssa ostamaan ruokaa. Talibanit pysäyttivät heidät kadulla ja syyttivät heidän olevan pari. Seurustelu on kiellettyä, joten tyttö ruoskittiin. Hänellä on mustelmia kaikkialla kehossaan, mutta hän on onnellinen, että on elossa.
– Olen saanut judon harrastajilta monia sydäntäsärkeviä viestejä. He rukoilevat henkensä puolesta. He rukoilevat minua auttamaan heitä, jotta he voisivat lähteä maasta mahdollisimman pian.
Rezayeen mukaan Taliban on luonut omat lakinsa, joissa naisten kouluttautuminen tai urheileminen on ehdottoman kiellettyä.
– Talibanit kokevat, että urheilu tekee naisesta aktiivisen ja mahdollistaa vähempien vaatteiden käytön. Tällöin miehet voivat huomata naisen helpommin. Jos nainen menee ulos ja kiinnittää miehen huomion, nainen tekee Talibanien mukaan syntiä. Silloin hänet voidaan ruoskia, pahoinpidellä, häpäistä ja jopa tappaa.
Vancouverissa asuva Rezayee on huolissaan myös perheenjäsenistään, jotka ovat edelleen Afganistanissa. Rezayeen perhe kuuluu etniseen hazaravähemmistöön ja on uskonnoltaan shiialainen. Hazarat ovat joutuneet useita kertoja talibanien julmuuksien kohteiksi.
Rezayee kertoo soittelevansa läheisilleen parin tunnin välein ja tekevänsä yötä päivää töitä saadakseen heidät pois Afganistanista.
– En ole nukkunut kunnolla viikkoon. Mielessäni pyörii ajatus Talibaneista hyökkäämässä kotiimme.
Moni länsimaalainen on kysynyt Rezayeelta, miten pulassa olevia afganistanilaisia voisi auttaa. Hän korostaa ensisijaisesti evakuointien tärkeyttä. Rezayeen mukaan Talibanien hallitsemasta maasta täytyy saada ulos mahdollisimman moni demokratian ja ihmisoikeuksien kannattaja ja ylipäänsä jokainen ihminen, joka toivoo vapaata elämää.
Women Leaders of Tomorrow kerää parhaillaan varoja auttaakseen afganistanilaisia naisia ja tyttöjä viisumi- ja oleskelulupahakemuksissa.
Rezayee sanoo Afganistanin kriisin koskevan koko maailmaa. Pelkona on, että Talibanien valtakausi vahvistaa muitakin ääriryhmiä kuten al-Qaidaa, Boko Haramia ja al-Shababia.
– Koko maailma on tässä yhdessä. Jos Talibanit jäävät pysyvästi valtaan Afganistanissa, maasta tulee otollinen maaperä terroristiryhmille. Näitä terroristeja ei pidä koskaan aliarvioida. Jos he voivat vahingoittaa afganistanilaisia, he voivat hyökätä myös länsimaihin. Maailmalla ei ole tähän varaa.
Lue myös: