Yli kolmen kilometrin korkeuteen nouseva Grönlannin mannerjäätikön huippu on yksi Maapallon kylmimmistä ja karuimmista paikoista.
Kun siellä katsoo ympärilleen, näkee lunta – vain ja ainoastaan lunta, satoja ja satoja kilometrejä. Kun katsoo ylös näkee, kun tuuli kuljettaa valkeita pilviä pitkin sinistä taivaankantta. Kun lumimyrsky nousee, ei näe kuin valkoista.
Summitin asemaa Grönlannin huipulla on miehitetty 1980-luvun lopusta asti. Talvisin kourallinen tutkijoita pitää asemalla perustoimintoja yllä, mutta kesällä asemalle mahtuu jopa 40 asukkia.
Sydäntalvella pakkanen voi laskea jopa alle 60 asteen. Kesä tarkoittaa pidempiä päiviä, mutta lämpötilat pysyttelevät useimmiten pakkasen puolella.
Aseman mittaushistorian aikana lämpötila on noussut plusasteiseksi muutamana kesänä mittaushistoriassa. Vuosina 1995, 2012 ja 2019 jään havaittiin sulavan myös jäätikön huipun tutkimusasemalla.
Kairausnäytteiden mukaan edellisen kerran huipulla oli ollut sulamistapahtuma 1800-luvun lopussa.
Aseman lämpöennätys tehtiin vuonna 2012, kun mittarit kipusivat 2,2 asteen hellelukemiin.
Kertaakaan mittaushistorian aikana jäänkamaralla ei ole satanut vettä sen nestemäisessä muodossa. Ennen kuin nyt elokuun puolivälissä.
Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Timo Vihma ei pidä sadetta kuitenkaan järin yllättävänä, sillä merkit ovat olleet ilmassa jo pitkään.
– Grönlannin sulaminen on kiihtynyt entisestään, ja mannerjäätikkö menettää nyt huomattavasti enemmän massaa kuin aikaisemmin. Kun jäätikön huipulla on havaittu sulamista jo kolmena vuonna tätä ennen, ei ole sinänsä yllätys, että nyt havaitaan myös vesisadetta, Vihma toteaa.
Sulaminen jäätikön huipulla on yhä harvinaista, mutta tulee todennäköisesti yleistymään
Ennen kuin sade tulee vetenä jäätikön korkeimmalla huipulla, vaaditaan poikkeuksellinen sääilmiö.
Grönlannin yllä ja saaren länsipiolella oli matalapainetta, kun taas etelässä voimakas korkeapaine.
Ilmanpaineen erot aiheuttivat voimakkaan lounaistuulen, joka kuljetti jäätikön päälle lämmintä ja kosteaa ilmamassaa Atlantin valtamereltä.
Elokuun 14. päivän saderintamassa vettä tuli taivaalta tunteja ja jäätä suli päivässä saman verran kuin keskimääräisessä viikossa. Jos sateet yleistyvät, kiihtyykö jään sulaminen entisestään?
– Sulaminen ei johtunut yksistään siitä, että satoi vettä. Sulamiseen vaikutti myös lämmin ja kostea ilma, Vihma kertoo.
Sadevesi toki sulattaa jäätä, mutta Vihman mukaan Grönlannissa sulamista aiheuttavat yleensä ilman suuri vesihöyrysisältö ja pilvisyys, jotka lisäävät lämpösäteilyä ilmakehästä jään pintaan, jolloin pintalämpötila nousee.
Mutta onko lämpimän ja kostean ilman kulkeutuminen tuulten mukana jäätikölle – ja sitä kautta myös sade – välttämättä ilmastonmuutoksen aiheuttamaa?
Vihman mukaan jäätikön massan kiihtyvä menetys ja neljä sulamistapahtumaa 30 vuoden sisällä kertovat siitä, että ilmasto on lämmennyt, vaikka maallikon silmin muutamat lämpöpiikit voivat vaikuttaa maltillisilta.
– On tietysti muistettava, että näiden yksittäisten ääri-ilmiöiden taustalla on sekä luonnollinen säänvaihtelu että ilmastonmuutos.
Luonnollista vaihtelua ja luonnollisia ääri-ilmiöitä on ollut aina ja ilman ilmastonmuutostakin mannerjäätiköllä esiintyisi erittäin suuria poikkeamia ilmastosta.
Huipulla poikkeavat sääilmiöt eivät kuitenkaan olisi juuri koskaan saavuttaneet sulamispistettä, jollei taustalla olisi ollut keskilämpötilan nousua. Kun keskilämpötila nousee, myös suuret poikkeamat saavuttavat suurempia huippuja.
Jos ilmaston lämpenemistä ei saada pysäytettyä, tulee sulamistapahtumista entistä yleisempiä ympäri Grönlannin.
Se voi johtaa merenpinnan nousuun.
Jäätiköiden sulamisen rooli merenpinnan nousussa kasvaa entisestään
Jo tämän vuoden heinäkuussa lämpöaalto nosti Grönlannissa lämpötiloja jopa 10 astetta keskimääräistä korkeammiksi, aiheuttaen tanskalaistutkijoiden mukaan massiivista sulamista.
Kun heinäkuinen lämpöaalto saavutti huippunsa, kuvasivat tanskalaistutkijat massiivisten sulamisvesien määrää havahduttavalla esimerkillä: yhden päivän sulamisvedet olisivat riittäneet peittämään koko Floridan osavaltion viiden sentin vesihauteeseen.
Grönlannin mannerjäätikkö peittää hieman yli prosentin planeettamme pinta-alasta. Sulaessaan kokonaan jäätikkö nostaisi merenpintaa noin kuudella metrillä.
Merenpinnan nousu ja sen tuhoisa vaikutus etenkin saarivaltioille on ollut tapetilla jo vuosia, mutta YK:n Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) tuore raportti on korostanut uhkaa entisestään.
Ilmastopaneeli arvioi, että merenpinta tulee nousemaan koko käynnissä olevan vuosisadan. Synkimmässä skenaariossa nousua tulisi jopa metri kuluvan vuosisadan aikana.
Merenpinnan nousu johtuu kahdesta perustekijästä: meren lämpölaajenemisesta ja siitä, kuinka paljon meriin päätyy jäähän varastoitunutta vettä manner- ja vuoristojäätiköistä ympäri Maapalloa.
– Jäätiköistä lähtevän vesimäärän rooli globaalissa merenpinnan nousussa on tulossa yhä tärkeämmäksi, Vihma toteaa.
Mannerjäätikkö menettää massaansa jäävuorten lohkeamisen ja sulamisvesien poisvirtauksen kautta. Kaikki sulaminen ei kuitenkaan johda massan menetykseen, sillä osa vedestä jäätyy uudelleen lumipenkan syvyydessä.
Jos lämpeneminen saataisiin pysäytettyä 1,5 asteeseen, nousisi merenpinta raportin arvion mukaan noin 40 sentillä.
Lue myös:
Tutkimus: Grönlannin suurimmat jäätiköt voivat sulaa vielä pelättyäkin nopeammin