Outi Mäenpää kertoi sunnuntaina Ylen haastattelussa kokemuksistaan keski-iän ylittäneenä näyttelijänä. Useiden palkintojen ja pääroolien jälkeen roolitarjoukset tyssäsivät 45-vuotiaana.
Ilmiö on tuttu professori Raija Talviolle, joka julkaisi viime vuonna kyselytutkimuksen naistekijöistä elokuva-alalla. Sen vastauksista kävi ilmi, että elokuva-alan rahoitusneuvotteluissa on tullut esiin sukupuoleen ja ikään perustuvia negatiivisia asenteita. Vanhempien naisten tarinoita on vaikea saada läpi ja rahoittajien tai tv-kanavien toiveista roolihenkilöiden ikää on voitu hilata alaspäin.
– Tuottajien ja rahoittajien kanssa käydyissä keskusteluissa on saatettu sanoa, että “ei kai tää päähenkilö ole ihan mummo” tai “ketään ei kiinnosta keski-ikäisen naisen törmäilyt”, Aalto-yliopiston elokuva- ja televisiokäsikirjoituksen professori kuvailee Pieni aihe -tutkimuksessa esiin tulleita asenteita.
Keski-iän ylittäneiden naisnäyttelijöiden kokema vastatuuli liittyy suureen kokonaisuuteen, siihen, keistä tarinoita kerrotaan ja ketkä niitä kertovat. Talvion mukaan niitä kerrotaan yleensä ihmisistä, joita päättävässä asemassa olevat pitävät tärkeinä ja joista he ajattelevat, että myös yleisöt ovat kiinnostuneita.
– Elokuvataide on uusiutuvaa, mutta se on myös ritualistista. Ihmiset tykkäävät siitä, mikä on tuttua ja päätöksiä tehdään sen perusteella, että “tuohan oli miellyttävä kokemus tuo elokuva alkoholisoituneesta suomalaisesta iskelmälaulajasta. Tehdäänpä toinen.”
Maailmalla roolijako 70–30
Naisten asemaa on selvitetty maailmalla muun muassa Geena Davis -instituutin tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin katsotuimpien saksalaisten, ranskalaisten, brittiläisten ja yhdysvaltalaisten elokuvien roolihenkilöitä vuonna 2019.
Roolihenkilöistä lähes 70 prosenttia oli miehiä ja noin 30 prosenttia naisia. Rooleista yli 50-vuotiaita oli vain noin 20 prosenttia ja vain neljäsosa heistä keski-iän ylittäneitä naisia. Päähenkilöistä yksikään ei ollut yli 50-vuotias nainen.
– Onhan tämä valtava epäsuhta ja aliedustus. Suomessa naisten asema on kuitenkin aavistuksen verran parempi, sanoo erikoistutkija Tarja Savolainen.
Suomen elokuvasäätiö (SES) ja Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus Avek ovat kirjanneet tasa-arvon strategioihinsa.
Kirjaus näkyy niiden rahoittamissa elokuvissa. SES:in tilastojen mukaan viime vuonna tukea saaneista tuottajista ja ohjaajista 43 prosenttia oli naisia ja käsikirjoittajista 48 prosenttia.
– Vastaavissa tehtävissä oli vuosina 2011–2015 naisia keskimäärin vain noin kolmannes, ja naisten ohjaamat elokuvat saivat julkisesta elokuvatuesta tuolloin vain noin neljänneksen, sanoo Savolainen, joka on selvittänyt asiaa Cuporen tutkimuksessa muutama vuosi sitten.
Parannusta on siis tapahtunut, kun katsoo SES:in viime vuoden tilastoja. Suhdeluvut julkisesti rahoitetuissa elokuvissa eivät kuitenkaan kerro koko totuutta.
Savolainen kirjoittaa parhaillaan kirjaa naisten asemasta suomalaisessa elokuvassa. Sitä varten hän laski yhteen lukuja Suomessa vuosina 2017–2019 ensi-iltansa saaneista julkisesti ja yksityisesti rahoitetuista pitkistä fiktioelokuvista. Kun huomioon otetaan kaikki elokuvat, myös yksityisesti rahoitetut, naisten osuus on pienempi.
– Keskimäärin kolmannes pitkistä näytelmäelokuvista on ollut naisten ohjaamia, käsikirjoittamia tai tuottamia, Savolainen kertoo.
Teräsleidit korjasi katsojapotin
Kysyntää kuitenkin olisi myös elokuville, joissa päähenkilöinä olisi iäkkäämpiä naisia. Mummoikäisten roadmovie Teräsleidit oli vuoden 2020 katsotuin kotimainen elokuva. Anthony Hopkinsin tähdittämä Isä kertoo tyttärestä, jonka isä sairastuu dementiaan. Se on selkeästi suunnattu yli keski-ikäiselle naisyleisölle. Elokuva kipusi toissaviikonlopun katsotuimmaksi elokuvaksi.
– Isä nousi yllättäen ohi Luokkakokouksen, jonka kohderyhmä on tavanomainen eli nuoret miehet. Katsojia on monenlaisia, ja se, että tehdään jollekin tietylle uudelle ryhmälle, ei sulje muita pois, vaan voi tuoda lisää katsojia, Talvio sanoo.
Kokonaiskatsojaluvuissa Isä jää kuitenkin Luokkakokouksesta jälkeen.
Talvio muistuttaa, että elokuvia, joiden päähenkilö on jotain muuta kuin nuori mies on tehty aiemminkin. Teattereissa on nähty muun muassa Hella W, Armi elää, Nuotin vierestä, Mieletön elokuu, Puhdistus, ja 2000-luvun alussa Rakkaudella Maire.
Tänä vuonna valkokankaille ovat vielä tulossa Vuosisadan häät ja 70 on vain numero. Kyse on kuitenkin kokonaiskuvasta.
– Ylipäänsä elokuvia, joissa pääosassa on nainen, on vähemmän kuin sellaisia, joissa pääosassa on mies. Kuinka usein silloin sattuu kohdalle tilanne, että päähenkilönä olisi kypsä nainen, Talvio kysyy.
Kertomatta jääneet tarinat kiinnostavat
Dionysos Films -tuotantoyhtiö näyttää kulkeneen vastavirtaan. Juuri siltä on tulossa ensi-iltaan 70 on vain numero -elokuva. Tuotannossa on myös televisiosarja Kämppikset, jossa on ikääntyneempiä näyttelijöitä.
Viime vuosina samalta yhtiöltä on nähty muun muassa Karppi-tv-sarja ja elokuva Aurora, joissa päähenkilöinä ovat naiset.
– On selvää, että me emme ole tilastoissa keskiarvoissa, vaan toisessa ääripäässä. Teen tarinoita, joita itse haluan katsoa. Joskus niihin sisältyy sukupuoleen liittyvä ambitio, mutta se ei ole määräävä, sanoo tuottaja Riina Hyytiä.
Hyytiä näkee, että elokuva- ja sarjatarjonta on jo monimuotoistunut ja siihen on syynä muun muassa suoratoistopalvelujen myötä kasvanut tarjonta.
– Lisäksi yhteiskunnallinen keskustelu on tehnyt näkyvämmäksi sen, kenen tarinoita kerrotaan. On syntynyt rohkeutta esimerkiksi siihen, että koko elokuvan tai sarjan voi rakentaa iäkkäämpien näyttelijöiden varaan – miesten ja naisten.
Hyytiä korostaa, että tarinoiden monimuotoistuminen tarkoittaa hänelle muutakin kuin ikä- tai sukupuolikysymystä. Se tarkoittaa myös eri kulttuureista tulevia ihmisiä, kehonkuvallisia ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä asioita.
– Meillä ikä tai sukupuoli ei ole kivitauluun hakattu. Me teemme tarinoita, joissa on meille tekijöille jotain tärkeätä. Niissä on ollut enemmän liikkumatilaa ja ne ovat jääneet kertomatta, Hyytiä sanoo.
Parempi kysymys: Miksi juuri miehet?
Raija Talvio muistuttaa, että naisten tasa-arvo ei ole vähemmistökysymys.
– Naiset eivät ole vähemmistö, vaan puolet väestöstä.
Monimuotoisuus ja yhdenvertaisuuskysymykset, se ketkä ovat tarinan arvoisia, on muutoksessa, mutta Talvio näkee, että katse on edelleen pidettävä pallossa.
Hän on seurannut keskustelua naisten roolista elokuva-alalla lähes 10 vuotta ja toivoo, että seuraavaksi vaihdettaisiin kulmaa ja puhuttaisiin miesten roolista elokuva-alalla.
– Ei enää niin, että kysyttäisiin, miksi ei naiset, vaan että kysyttäisiin, miksi nuo miehet. Miksi he ajattelevat tai ovat ajatelleet, että heillä on joku omistajuus tähän välineeseen ja yleisön puhutteluun. Miksi he ovat olleet vuosia yksin hiekkalaatikolla ja heittäneet sivuun kaikki tytöt, jotka ovat hiekkasankonsa kanssa yrittäneet lähestyä laatikon reunaa. Mikä on se magia, joka tämän vinouman aiheuttaa?
Keskustele aiheesta 8.9. klo 23 asti.
Lue lisää: