Kiihkeä kaksinkamppailu päättyy vaarallisen näköisesti. Kovan iskun päähänsä saanut pelaaja jää makaamaan nurmen pintaan. Hetken aikaa näyttää siltä, että pelaaja on muissa maailmoissa.
Pian päähänsä iskun saanut pelaaja on jälleen kentällä. Mitä ihmettä? Miksi hän saa pelata, vaikka lääkäri tutki hänet vain nopeasti kentän laidalla? Eikö päävammoihin pitäisi suhtautua vakavammin?
Tällaisia tilanteita nähdään jalkapallossa usein. Esimerkiksi viime kesän EM-turnauksessa Ranskan huippupuolustaja Benjamin Pavard sai puskutilanteessa kovan päähän kohdistuneen iskun. Pavard menetti hetkeksi tajunsa iskun seurauksena, mutta tästä huolimatta hän sai jatkaa peliä. Hänelle annettu lupa jatkaa pelaamista tajunnan menetyksestä huolimatta herätti paljon keskustelua.
Yksi päähän kohdistuneiden iskujen seurauksista kärsivistä jalkapalloilijoista on Kansallisessa liigassa PK-35:n riveissä pelaava Julie Forss. 23-vuotias Forss toivoo, että päähän kohdistuviin iskuihin suhtauduttaisiin aiempaa vakavammin.
– Haluaisin että päähän kohdistuvat iskut otetaan tosissaan ja aikaisempaa vakavammin huomioon, ettei aivotärähdyksen jälkeen olla heti viikon päästä taas pelaamassa. Toivon, että sattuneet tapahtumat tutkittaisiin ja otettaisiin oikeasti selvää, minkälaisista tilanteista ja kuinka vakava isku on tullut.
Uudet teknologiat saattavat tarjota uutta tietoa myös urheilijoiden aivoterveyden seurannasta
Urheilijoista kerätään nykyään tietoa lukuisilla erilaisilla laitteilla, jotka ilmentävät liikunnan aiheuttamia fysiologisia muutoksia. Esimerkiksi liikkujan sykettä, rasitusta ja palautumista monitoroivia laitteita on ollut käytössä jo pitkään. Halutessaan urheilijat ja valmentajat saavat siis paljon tietoa harjoittelun sekä kilpailutilanteiden fysiologisista vaikutuksista. Uudet teknologiat mahdollistavat liikkujan terveydentilan ja palautumisen entistä tarkemman seurannan myös aivoterveyden osalta.
Aiempi teknologia ei ole mahdollistanut päähän kohdistuneiden iskujen seurantaa, mutta nyt tilanne on muuttumassa. SuomalainenNorthern Sports Insight and Intelligenceon tuonut ensimmäisenä markkinoille päähän kohdistuvia iskuenergioita mittaavan kuluttajille suunnatun laitteen. Kyseessä ei kuitenkaan ole niin sanottu lääkinnällinen laite, mutta kotimainen innovaatio mahdollistaa yhden uuden tavan monitoroida liikkujan terveydentilaa ja palautumista.
Yle Urheilu kävi alkukesällä tutustumassa laitteen testaamiseen. Päähän kohdistuvia iskuja mitattiin helsinkiläisen jalkapallojoukkueen PK-35:n naisten harjoituksissa.
Testaushetkellä vielä PK-35:ssä pelannut Amanda Rantanen lupautuu kokeilemaan mittalaitetta seuransa harjoituksissa Helsingin Puistolassa. Ruotsin pääsarjaan siirtynyt Rantanen oli PK-35:n kapteeni ja joukkueen paras maalintekijä. 23-vuotias Rantanen teki viime vuonna maajoukkueessa tärkeän voittomaalin pääkosketuksella Skotlantia vastaan. Kyseisen maalin tekeminen sattui. Rantaselta tuli osuman jälkeen verta nenästä ja hän kertoi, että nenä oli kipeä vielä seuraavana päivänä.
Harjoitusten yhteydessä tehdyissä mittauksissa Rantasen päähän kohdistui mittalaitteen mukaan yksittäisestä kosketuksesta enimmillään 24 G:n voimat, puskuja oli lukuisia.
– On ehdottomasti hyvä juttu, että voidaan tutkia enemmän päähän kohdistuvia iskuja. Ihana kuulla, että iskut olivat ihan hyvällä tasolla, ettei enempää kuin 24 G:tä. Pää on mielestäni niin tärkeä, treeneissä ja peleissä tulee erilaisia kolhuja, joten olisin ehdottomasti kiinnostunut pitämään mittalaitetta päässäni jatkossakin.
Mitä pallon puskemisesta kyseisellä menetelmällä mitatut 24 G:n arvot sitten tarkoittavat käytännössä?
Northern Sports Insight and Intelligencen toimitusjohtaja Heidi Kivimaan mukaan usean kiihtyvyyttä ja hidastuvuutta tarkastelleen tutkimuksen havaintojen perusteella yksittäiset alle 40 G:n iskut harvoin aiheuttavat pysyviä vaurioita. Pysyvien vammojen todennäköisyys alkaa kasvaa 40–60 G:n tai sitä suurempien voimien ollessa kyseessä, mittaustavasta riippuen.
Anturimittaukseen perustuva laite mittaa kiihtyvyyttä ja hidastuvuutta ihmisen päästä, eli päähän kohdistuvia voimia. Mittaustapa on lineaarinen ja mittayksikkönä käytetään G-voimaa. Laitteisto rekisteröi päähän kohdistuvista iskuista ainoastaan yli 10 G:n kiihtyvyyden aiheuttavat tapahtumat.
Mittalaitteen keräämä informaatio on todennettavissa lähes reaaliaikaisesti älylaitteille asennettavan sovelluksen avulla. Sovelluksen profiilit tietoineen ovat jaettavissa lähes reaaliaikaisesti esimerkiksi valmennuksen käyttöön bluetoothin välityksellä. Laitepari yltää parhaimmillaan jopa 100 metrin toimintamatkaan.
Päähän kohdistuvien iskujen reaaliaikainen mittaaminen voisi olla hyvä työkalu valmentajille ja lääkäreille, jotka päättävät, jatkaako pelaaja ottelua päätällin jälkeen.
– Aika paljon päävammoja futiksessa kuitenkin sattuu ja tämä on tosi mielenkiintoista dataa, miten tällä pystytään seuraamaan näitä G-voimia, sanoo PK-35:n päävalmentaja Rami Rantanen.
– Meilläkin on yksi pelaaja joukkueessa, joka joutuu pelaamaan pääsuojalla, hänellä on tälläkin kaudella tullut pallo sen verran kovaa päähän, että on joutunut jättämään pelejä välistä. Varsinkin juuri tällaisissa tapauksissa tarkempi seuraaminen olisi ensiarvoisen tärkeätä, Rantanen viittaa Julie Forssin tapaukseen.
Uudenlaiset tavat havainnoida urheilussa tapahtuvia päähän kohdistuvia iskuja tulevat todennäköisesti korostamaan tulevaisuudessa valmennuksen roolia entisestään. Kerätyn tiedon avulla voisi olla mahdollista tunnistaa paremmin esimerkiksi riskialttiit pelaajat ja pelipaikat, sekä iskuille altistavat tekniikat ja pelikuviot. Tiedon analysoinnin ja pitkäaikaisen seurannan avulla voisimme ymmärtää paremmin myös aivojen tarvetta palautua ja ennaltaehkäistä turhia pään alueen kontakteja.
Englannin jalkapallo rajoitti puskujen määrää ensimmäistä kertaa myös ammattilaisilta
Pään vammojen osalta tilastointi ja tarkan vertailukelpoisen tiedon saaminen on haastavaa. Suurimmat suomalaiset vakuutusyhtiötkään eivät antaneet Yle Urheilulle lukuja vuosittain urheillessa sattuvien pään vammojen lukumäärästä tai korvattavuudesta, koska tilastointi on monimutkaista ja epätarkkaa.
Jalkapallossa sattuu valitettavan paljon päävammoja. Glasgow'n yliopiston aiemmin tekemän tutkimuksen mukaan jalkapalloilijoilla on jopa kolme ja puoli kertaa isompi riski sairastua aivoja rappeuttaviin sairauksiin verrattuna normaaliväestöön.
Englannin jalkapallo on päättänyt rajoittaa aikuisten jalkapalloilijoiden pääpelaamista ensimmäistä kertaa historiassa. Ammattijalkapalloilijoiden osalta kovien puskujen määrä on harjoituksissa rajoitettu 10 kovaan kontaktiin viikossa, alakouluikäisiltä pääpelaaminen on Englannissa kielletty kokonaan. Suomessa vastaavaa kieltoa ei ole käytössä.
Rajoitukset päätettiin ottaa käyttöön Manchester Cityn ja Liverpoolin jalkapalloilijoiden päähän kohdistuvia iskuja selvittäneen tutkimuksen jälkeen. Pääpelaamisesta aivoihin kohdistuvia iskuenergioita tutkittiin hammassuojissa olevien mittalaitteiden avulla. Hammassuojiin asennetuilla anturimittauslaitteilla on jo aiemmin kerätty dataa amerikkalaisen jalkapallon pelaajien aivoterveyden tutkimuksissa.
– Suomen Palloliitossa suhtaudumme uusien teknologioiden hyödyntämiseen erittäin positiivisesti. Rakensimme oman tutkimus- ja kehitystoimintayksikön noin puolitoista vuotta sitten, joten meillä on ihan oma osastokin näitä asioita varten, sanoo Palloliiton urheilutoimenjohtaja Hannu Tihinen.
– Toimivan menetelmän lisäksi tarvitsemme luonnollisesti pidemmän ajanjakson, jotta pystymme seuraamaan mitä tapahtuu, minkälaisissa tilanteissa näitä sattuu ja mitä sitten lopulta pään sisällä tapahtuu. Nopeiden johtopäätösten teko näissä asioissa on haastavaa, mutta nämä tiedot ihan varmasti tulevaisuudessa vaikuttavat urheiluun, Tihinen arvioi.
Englannin jalkapalloliitto ilmoitti heinäkuun lopussa pelaajien terveyden parantamiseen tähtäävien rajoitusten laajamittaisesta käyttöönotosta toimitusjohtaja Mark Bullinghamin johdolla. Valioliigan päällikön Richard Mastersin mukaan yhteisenä tavoitteen on tehdä pelistä mahdollisimman turvallinen kaikille pelaajille.
Tihinen uskoo tämänkaltaisen uuden pelaajien terveyteen liittyvän tiedon vaikuttavan tulevaisuudessa valmentajien koulutuksiin ja jopa lajin sääntöihin.
– Tulevaisuudessa haluamme olla tukemassa lajiturvallista kehitystä ja haluamme lisää dataa, jonka pohjalta pystymme määrittelemään mihin suuntaan jalkapalloilua tulevaisuudessa viedään. Tavoitteena on tietenkin lopulta saada parempia pelaajia ja valmentajia.
Hannu Tihisellä on omakohtaisia kokemuksia päävammoista. Puolustajana aktiiviuransa pelannut Tihinen muistetaan erikoistumisestaan pääpelaamiseen, peliuransa loppuajat hän käyttikin aina pelatessaan pääsuojaa. Tihisen ura päättyi vuonna 2010 päävammojen seurauksena.
– Pääpelaaminen oli iso vahvuuteni, ilman sitä en varmaan olisi yhtä hyvää uraa päässyt tekemään. Vahvuuteni pääpelaamisessa oli ihan varmasti myös syy useisiin päävammoihini, mutta myös se, että päätä tuli tungettua vääriin paikkoihin.
Päävammoista kärsivä PK-35:n Julie Forss käyttää Tihisen tavoin pääsuojaa.
– Ensimmäinen päävammani tuli pelatessani treeneissä, kaaduin ja löin kovaa takaraivoni. Kaatumisen jälkeen päävammoja on alkanut tulla herkemmin, esimerkiksi puskiessani palloa hieman huonosti tai saadessani pallon päähäni. Käytän nykyään aina treeneissä ja peleissä pääsuojaa, kertoo Forss.
Monimutkaisimpia asioita ihmisen monimutkaisimmassa elimessä
Hyvin moni urheileva ihminen saa jossain elämänsä vaiheessa jonkinasteisia päähän kohdistuvia iskuja. Suurin osa iskuista on onneksi vaikutuksiltaan niin lieviä, ettei niitä liikkuessaan edes huomaa. Yksittäinen aivotärähdys ei ole ihmiselle vaarallinen, mutta jatkuvalla altistumisella päähän kohdistuville iskuille on tutkimusten valossa negatiivinen vaikutus aivoterveydelle.
Jokainen isku on erilainen, kuten niitä vastaanottava ihminenkin. Iskujen kestävyys ja niistä toipuminen näyttäisi tutkimusten valossa olevan hyvinkin yksilöllistä. Yhden urheilijan ura päättyy ensimmäiseen iskuun, toisen jatkaessa uraansa pitkään lukuisista vastaanotetuista iskuista huolimatta.
Urheilussa päähän kohdistuvien voimien ja iskujen mahdollisesti aiheuttamien seurausten tarkka tutkiminen ja yksilöiden vertaaminen keskenään on lähes mahdotonta. Voisiko uudet tekniset innovaatiot tuoda tarkempaa tietoa urheilijoiden ja valmentajien käyttöön?
Lue myös: