Millainen on sinun makrotaloussuhteesi? Kenties etäinen? Itse en tuntenut makrotaloutta entuudestaan, mutta yhtäkkiä huomasin, että olen aivan toutally rakastunut siihen! Ja aivan kuten vastarakastuneet aina, ihmettelen miksi ihan kaikki eivät näe makrotalouden ihanuutta. Elämmehän vallankumouksellista aikaa talouden lainalaisuuksien suhteen.
Siksi on aika palauttaa seksikkyys takaisin taloustieteeseen. Se on sikäli hankalaa, että monien mielestä makrotaloustiede on kuollut, ja suurimman osan mielestä siinä ei ole koskaan seksiä ollutkaan. Kyse on kuitenkin näkökulmasta ja mielikuvituksesta.
Sekulaarinen stagnaatio on paitsi kiihottava termi, myös ilmaus sille, että olemme joidenkin näkemysten mukaan pysyvässä taantumassa, jossa tuottavuus ei kasva. Semmoista perusjurnutusta ilman hekumallista kasvua.
Aloitetaan vaikka parista käsitteestä: hystereesi ja sekulaarinen stagnaatio! Huh huh! Ensimmäinen kuulostaa pitkittyneeltä orgasmilta ja jälkimmäinen erikoisen vinolta erektiolta. Kyllähän ne kiinnostavat, eikä menoa haittaa se, että pohjimmiltaan hystereesi tarkoittaa sitä, että jos lamassa ei elvytetä kunnolla, nousukaudella ei päästä lamaa edeltäneeseen tilanteeseen, vaan jäädään rakenteellisesti heikommalle tolalle.
Sekulaarinen stagnaatio on paitsi kiihottava termi, myös ilmaus sille, että olemme joidenkin näkemysten mukaan pysyvässä taantumassa, jossa tuottavuus ei kasva. Semmoista perusjurnutusta ilman hekumallista kasvua. Tämä taas liittyy siihen, miksi juuri nyt meidän kaikkien kannattaisi rakastaa makrotaloutta. Kukaan ei nimittäin tiedä, miten talouden iso kuva tästä eteenpäin toimii.
Ymmärtääkseni olemme nimittäinhamaan tulevaisuuteen kestävässä pitkässä taantumassa, jossa korot ovat superalhaalla ja jossa keskuspankit painavat biljoonia uutta rahaa tyhjästä, mutta inflaatio ei ehkä laukkaakaan. Koska kasvua ei ole, valtiot voivat ja niiden ehkä jopa pitää ottaa velkaa ja investoida enemmän kuin ennen. Perusfundamentit ovat muuttuneet. Tavallaan vasemmistolaisen taivas, mutta samalla pääomankin etu. Oli miten oli, näin toimivat jo kaikki suuret länsimaat. Sitten on vielä digitaalinen talous, josta kuulemma kukaan ei ymmärrä miten se lopulta toimii – ja tietysti uudet ajatukset siitä, miten luonnon ja ihmisen hyvinvointi pitäisi kompata meidän kasvumalleihimme.
Itse käyn kuumana teoreettiseenkin keskusteluun, mutta lähivuosina alkaa varmasti myös käytännön peitto heilua jossain puolella maailmaa.
Seksikkyyden kannalta on harmillista, että sytyttävä lähtötilanne lakastuu heti, kun suomalainen poliitikko alkaa puhua taloudesta. Sitä oikein kuulee verisuonten supistuvan, kun peruspoliitikko alkaa jankata kommunismista ja tarkan markan taloudesta tai näkee tässä kaikessa vain tilaisuuden ajaa valtion rahaa omalle kannattajakunnalleen.
Minulle on aivan sama ottaako Suomi lisää velkaa kuinka paljon vai ei, mutta kiinnostaa että mitäs mitäs tässä on tapahtumassa. Sitä paitsi olisi kai hyvä, että Suomessa tehtäisiin päätökset uusimman ymmärryksen mukaan. Ihan käytännössä se voi tarkoittaa sitä, että jos muu Eurooppa sijoittaa ziljardeja vihreisiin siirtymiin ja uusiin aloihin mutta Suomi taas ei, huomaamme 10 vuoden päästä olevamme isosti takamatkalla.
Itse käyn kuumana teoreettiseenkin keskusteluun, mutta lähivuosina alkaa varmasti myös käytännön peitto heilua jossain puolella maailmaa. Maailmallahan viriää kaikenlaisia ajatelmia siitä, mikä voisi korvata nykymuotoisen kasvukapitalismin.
Tai ei ehkä korvata! Ehkä talouden kieli, instituutiot ja välineet muuttuvat ja tulee useita opinkappaleita. Sillä nyt puhutaan heterodoksaalisesta taloustieteestä – uijuijuijui! Se tarkoittaa, että tulevaisuudessa ei enää katsella yhtä käppyrää ylivelkaantumisesta, vaan yhdessä sen kanssa esimerkiksi köyhien kokemuksesta kertovia tutkimuksia. Merkityksiin ja kokemuksiin liittyvät asiat aletaan nähdä kovana datana. Talouden välineitä yritetään kohdistaa yhä enemmän niihin. Kyseessähän ei ole pelkkä finanssijärjestelmän murros, vaan se koskee pohjimmiltaan ihmiskuvaamme.
Makrotaloustieteen kuolemasta puhutaan siksi, että aiemmat selitysmallit eivät tunnu enää toimivan. Juuri salaperäisyys tekee siitä niin kiinnostavan. Taloushan on ennen kaikkea uskon asia – ja nimenomaan itse rahakin on vain sitä. Se on vähän niin kuin rakkaus ja hyvä seksi: kyse on luottamuksesta. Kun sitä löytyy, kaikki on mahdollista. Sellainenkin, mitä ei ole aiemmin uskaltanut kokeilla.
Riku Siivonen
Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.
Kolumnista voi keskustella 5.10. klo 23.00 saakka.