Viikonloppuna Laosin pääkaupunkiin Vientianeen saapui juhlallisin menoin luotijuna Kiinasta. Uusi rata kulkee läpi vuoristoisen maaston, joka eristää Kiinan Kaakkois-Aasiasta.
Hanketta on mainostettu siunaukseksi Laosille, 7 miljoonan asukkaan sisämaavaltiolle, koska sen odotetaan alentavan vientikustannuksia ja edistävän matkailua, kirjoittaa Radio Free Asia -sivusto.
Liki 6 miljardin dollarin arvoinen jättihanke on myös malliesimerkki niin sanotusta piilovelasta, joka nivoutuu Kiinan mittaviin infrastruktuurihankkeisiin.
Rautatien rakentamista varten perustetiin yhteisyritys. Kiinalainen China Eximbank-pankki myönsi sille 3,54 miljardin dollarin lainan. Valtaosa muusta pääomasta tuli Kiinalta. Laosin projektille ohjaamasta 730 miljoonan dollarin pääomasta leijonanosa on kiinalaista lainarahaa.
Tuoreen tutkimuksen mukaan kehittyvillä ja nousevilla talouksilla on jopa 385 miljardia dollaria Kiinalta saatua lainaa, joka ei näy virallisissa tilastoissa. Tämä on enemmän kuin kansainväliset tutkimus- ja luottolaitokset tai hallitustenväliset järjestöt ovat aiemmin arvioineet.
Valtaosa lainoista on myönnetty Aasiaan ja Afrikkaan.
William & Mary -yliopistossa Virginiassa Yhdysvalloissa toimiva Aid Data -kehitystutkimus analysoi yli 13 000 rahoitushanketta 165 maassa lähes kahden vuosikymmenen ajalta. Kiinalaisia kehityshankkeita oli yhteensä 843 miljardin dollarin arvosta.
Mikä on piilolainojen mittaluokka?
Tilastojen ulkopuolelle tipahtaneita lainoja on noin 385 miljardia dollaria eli noin 331 miljardia euroa. Se on yli 90 miljardia euroa enemmän kuin Suomen bruttokansantuote vuonna 2020.
Jotkut maat ovat hyvin velkaantuneita. Raportin mukaan 42:ssa maassa julkista velkaa Kiinalle on nyt arviolta 10 prosenttia bruttokansantuotteesta.
– Voi olla tapauksia, jossa maalla on hirvittävät määrät lainaa Kiinalle, mutta sitä ei näy missään tilastoissa, sanoo Suomen pankin nousevien talouksien tutkimuslaitoksen vanhempi ekonomisti Juuso Kaaresvirta.
Usein Kiinasta saadaan koko paketti: hankkeen rahoitus, suunnittelu ja rakennuttaja, joka työstää hankkeen alusta loppuun – ja aika usein kiinalaisella henkilökunnalla, Kaaresvirta kertoo.
Miksi tällä on jotain merkitystä?
Kun koronakriisi iski, moni kehittyvä talous näytti ajautuvan ongelmiin velkojensa kanssa. Viime vuonna rikkaiden maiden G20-ryhmä ilmoitti velkahelpotuksista maailman köyhimmille maille.
Useat maat ovat yrittäneet neuvotella velkojaan uusiksi. Kaaresvirran mukaan velkojen järjestely useamman velkojan kesken on haasteellista tai jopa mahdotonta, mikäli osa veloista onkin sellaisia, mistä muut eivät tiedä.
Esimerkiksi kun eteläisessä Afrikassa sijaitsevan Sambian velkoja alettiin selvitellä ilmeni, että velkaa Kiinalle olikin runsaat kuusi miljardia. Se on kaksi kertaa luultua enemmän, kertoo Kaaresvirta.
Onko kyse “velkaloukkudiplomatiasta”?
Kiina on pitkään kiistänyt ajavansa kehitysmaita niin sanottuun velkaloukkuun, eli tilanteeseen, jossa Kiina voisi takavarikoida varoja maksamattomien velkojen takia.
Kaaresvirta arvioi, ettei Kiina anna lainaa sen takia, että se haluaisi ajaa maita ongelmiin velkojensa kanssa. Hänen mukaansa Kiina saattaa käyttää velkadiplomatiaa.
– Eli antaa lainaa ja vaikuttaa sen kohdemaan näkemyksiin joistain tietyistä asioista, Kaaresvirta sanoo.
Yksi keskeinen piirre on avoimuuden puute, joka välillä muistuttaa salailua, sanoo Kiinan kahdenvälisiä lainoja tutkinut valtio-opin professori Mikael Mattlin Turun yliopistosta.
Mattlinin mukaan tiedonpuute on omiaan herättämään epäilyjä siitä, että lainoilla on muitakin tarkoitusperiä kuin kehityksen edistäminen. Mittavat lainat ulkomaille ovat herättäneet närää myös kotimaassa.
– Kriitikoiden mukaan Kiinan pitäisi panostaa ennemminkin vähemmin kehittyneisiin alueisiin Kiinan sisällä, Mattlin kertoo.
Hän korostaa toiminnan hajanaisuutta: mukana on isoja kiinalaisia valtionyhtiöitä, yksityisiä yhtiöitä sekä politiikka- ja liikepankkeja.
Entä antavatko lainat poliittista vipuvarta Kiinalle? Mattlin muistuttaa, että kohdemaa voi myös jättää velkansa maksamatta. Mikäli lainasumma on hyvin suuri, vastuun kantaa aina lainanantaja, eli tässä tapauksessa Kiina.
Mikä on riski maailmantaloudelle?
Suomen Pankin Kaaresvirta ei näe lainatilanteessa suoraa riskiä maailmantaloudelle.
Hänen mukaansa osa lainoista on sellaisia, jotka maat pystyvät varmasti hoitamaan.
– Kiina on esimerkiksi rahoittanut öljy- ja kaasuputkien rakentamista Venäjältä Kiinaan. Tällaisten hankkeiden riskit ovat aika pienet, Kaaresvirta sanoo.
Kiinan kauppataseen ylijäämä on ollut hyvin suuri jo vuosikaudet. Tämä tarkoittaa sitä, että Kiinasta myydään enemmän tavaraa ja palveluita muihin maihin kuin mitä sinne ostetaan. Kertyneet varat Kiina on suunnannut lainanantoon, Kaaresvirta kertoo.
Kiina kiri USA:n ohi
Kiinan vuonna vuonna 2013 lanseeraama silkkitiehanke on kattokäsite, kunnianhimoinen infrastruktuuristategia, jonka nimissä on rakennettu teitä, rautateitä ja satamia ympäri maailmaa.
Sen puitteissa on lainattu rahaa hankkeisiin Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja jopa Euroopassa.
Silkkitiehankkeen myötä Kiina nousi suurimmaksi rahoittajaksi USA:n ohi. Kiinan ulkomaille antaman rahoituksen määrä vuodessa on keskimäärin 85,4 miljardia dollaria – noin kaksi kertaa enemmän kuin USA:lla. Kiinan lainojen ja avustusten suhde on 31:1, tutkimus kertoo.
Kiina on tarjonnut lainojaan erityisesti korruptiosta kärsiville, resurssirikkaille maille. Vakuutena on usein tulevat raaka-ainetoimitukset ja ne myönnetään korkealla korolla, kerrotaan Aid Datan raportissa.
Laosin ja Kiinan kytkös syvenee
Laosia ja Kiinaa yhdistävän matkustaja- ja rahtiliikenteen on määrä alkaa joulukuussa.
Suurin osa radasta on Kiinan omistuksessa, mutta diilin reunaehdot ovat hämärät: Laosin hallitus on viime kädessä vastuussa projektiin liittyvistä veloista, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.
Viime vuonna vararikon partaalle ajautunut Laos luovutti osan sähköverkostaan Kiinalle. Vastineeksi Laos sai velkahelpotuksia kiinalaisilta velkojilta.
Lue myös: