Eläkeläisnaiset tanssivat helmat hulmuten punaisissa mekoissaan Yunchengin keskustan aukiolla. Se ei ollut mahdollista vielä joitain vuosia sitten.
– Ennen ilma oli pahasti saastunut. Kadulla kävellessä saastepöly tarttui kenkiin ja vaatteisiin. Nyt sitä ei enää ole, sanoo eläkeläinen Li Xichan. Hän tulee tanssimaan joskus jopa kahdesti päivässä.
Kiinan hiiliprovinssissa Shanxissa sijaitsevan miljoonakaupungin taivas on tänään sininen.
Tanssivat ja reippailevat vanhukset ovat tavallinen näky Kiinan puistoissa. Täälläkin istuu vanhuksia pelaamassa korttia. Toiset potkivat piirissä ketterästi jianzi-sulkaa tai venyttelevät jumppalaitteissa.
Vielä muutama vuosi sitten viranomaiset kehottivat myös Yunchengissa erityisesti ikääntyneitä välttämään reippailua ulkona saasteiden takia.
– Nyt meillä ei ole enää saastuneita päiviä. Myös isot savupiiput ovat poissa. Ja kukat kasvavat kaikkialla, kertoo Li Xichan.
Kuulostaa utopialta. Ollaanhan Kiinan hiilen tuotannon ytimessä, Shanxin provinssissa. Kiina on yhä maailman suurin saastuttaja. Hiili on sen päästöjen suurin lähde. Päästöjen määrä kasvaa yhä, vaikka Kiina on luvannut tulla hiilineutraaliksi vuoteen 2060 mennessä. Kiina on luvannut kääntää päästöjen määrän laskuun vasta vuonna 2030. Se lupaa hiilen tuotannon päästöt laskuun jo vuonna 2025.
Yunchengissa on käynnissä jo nyt suuri puhdistus. Paikalliset puhuvat sinitaivasprojektista. Kaupunkia ei enää peitä sitkeä saastepilvi eikä ilmakaan haise.
Puhdistusta tehdään keskusjohdon käskyllä. Maan johto marssitti kolme vuotta sitten tutkijoita saastuneisiin kaupunkeihin tarkkailemaan saasteita ja ilmastoa lämmittäviä päästöjä.
25-vuotias Zhang Chan on yksi Pekingistä saapuneista tohtoriopiskelijoista. Hän muistaa, että saapuessaan Yunchengiin kolme vuotta sitten savusumu kirveli sieraimia.
Zhang tutkii tietokoneen näytöltä tilastoruudukon lukuja tutkijoiden asemalla Yunchengin keskusta-alueella asuinkerrostalon ylimmässä kerroksessa. Ulkona katolla olevat antennit ja suodattimet keräävät näytteitä ilmasta. Toimiston sisällä on jykevä määrä metallisia laitteita diginäyttöineen. Ne analysoivat päästöjä.
Zhang avaa tallelokerolta näyttävän laitteen. Sen sisällä kelanauha matelee eteenpäin.
– Ilman laatu on nyt melko hyvä, joten suodatinnauha liikkuu hitaasti, Zhang selittää.
Laite mittaa mustaa hiiltä eli nokea. Sitä Yunchengissa synnyttävät kaupungin isoimmat saasteiden ja kasvihuonekaasujen lähteet: ruuhkainen liikenne ja hiilellä lämmitys. Musta hiili vetää puoleensa auringonsäteitä ja lämmittää ilmastoa.
Toimitilan lukuisat laitteet tallentavat myös ilmasta havaittujen hiilen, typen ja rikin oksideja, VOC- eli haihtuvia orgaanisia yhdisteitä ja alailmakehän otsonia. Lukuja tippuu tietokoneen näytölle viiden minuutin välein.
Zhangin oma tutkimus on käytännönläheinen. Hän tutkii, mitkä päästöjen lähteet tuottavat eniten VOC-yhdisteitä ja typen oksidia, jotka puolestaan synnyttävät alailmakehän otsonia. Se on kasvihuonekaasu.
– Tutkin, tuleeko se kemiallisista tehtaista, liikenteestä vai mistä. Sitten mietimme, miten sitä vähennetään, Zhang kertoo. Tutkijat neuvovat viranomaisia päästöjen vähentämisessä.
Haaste on suuri. Hiilipäästöjen määrä Kiinassa kasvaa yhä. Kiina on nytkin lisäämässä hiilen käyttöä entisestään energiakriisin takia, jotta väki ei palellu talvella ja yhä kasvava tehdastuotanto pidetään käynnissä. Nopeasti noussut hiilen hinta aiheutti laajoja sähkökatkoksia ja pysähdytti viennistä riippuvan maan tehtaita. Sähkön hinta on säädelty ja voimaloilla ei ollut varaa tuottaa energiaa. Nyt Kiina löysentää määräyksiä ja hiilen tuotannon odotetaan taas kasvavan.
Kiina ottaa käyttöön uusiutuvaa energiaa eniten maailmassa, mutta se ei riitä maailman tehtaana tunnetussa maassa.
Kiina on luvannut lisätä aurinko- ja tuulienergian kapasiteetin 1200 gigawattiin vuosikymmenen loppuun mennessä. Se suunnittelee uusia patoja Yangtze-, Mekong- ja Keltaiseen jokeen vesivoimaa varten. Myös ydinvoimaa aiotaan lisätä.
Pekingin normaaliyliopiston ympäristöntutkimuksen laitoksen apulaisprofessori Liu Xingang ohjaa Yunchengin puhdistustiimiä. Hän myöntää, että tehtävä on vaikea. Keskusjohto on käskenyt, että ilmanlaatu saa vain parantua, ei huonontua. Kiinassa keskusjohdon määräysten toteuttajat eivät kuitenkaan epäile onnistumista. Ei myöskään professori Liu.
– Työllämme on vahva poliittinen luonne. Ilmanlaadun parantaminen on herkkää työtä. Työn tulokset voi tuhota helposti. Saasteet ovat sitkeitä. Samalla taloutemme ja päästöjen lähteet lisääntyvät. Niinpä meillä riittää työtä. Jokainen kohta on kuin taistelu meille, hän miettii.
Liu kehuu, että edistystä on tapahtunut jo ympäri Kiinaa, myös Yunchengissa. Hän näyttää tietokoneen ruudulta karttaa, jonne rekisteröidään ilmanlaatumittaukset tunnin välein ympäri Kiinaa. Se on täynnä vihreitä palloja. Ne kuvaavat kaupunkien ilmanlaatua.
– Ilmanlaatu on hyvä jo 75 prosentissa kaupungeistamme, Liu kehuu.
Vain Xinjiangissa ja Tiibetissä näkyy punaisia palloja. Liun mukaan tämä johtuu autiomaiden hiekkamyrskyistä. Ne riivasivat myös pääkaupunkia Pekingiä pitkään. Metsien istuttaminen on vähentänyt hiekkamyrskyjen saapumista pääkaupunkiin.
Liu tavoittelee Maailman terveysjärjestön suosituksia niin saastepäästöissä kuin kasvihuonekaasuissa. Kolmen vuoden aikana niitä kohti on otettu jo askelia, mutta matkaa on yhä. Saastuttavien PM2,5-pienhiukkasten vuotuinen keskiarvo Yunchengissa on laskenut 80:stä reiluun 40:een. WHO:n suositus on alle 35.
Kiinan täytyy vähentää hiilivoiman käyttöä, jos se mielii hiilineutraaliksi. Liu ei ota kantaa hiilivoimaloiden tulevaisuuteen. Ne päätökset tehdään Kiinan hallintohimmelin korkeammalla tasolla. Hän itse visioi muun muassa teollisuuden jätteen hyödyntämistä lämmön tuotannossa.
Yunchengissa haasteena on alueen köyhyys. Ilmastotavoitteiden takia joudutaan puuttumaan ihmisten elintapoihin.
– Shanxin maakunta on suurin hiilen käyttäjä. Sen talouskehitys on huonompi kuin muiden Itäisen Kiinan provinssien. Asukkaat eivät ole vauraita. Tiedämme kaikki, että ilmansaasteiden kontrolloimiseen tarvitaan paljon rahaa, professori Liu sanoo.
Yunchengissa tohtoriopiskelijat jalkautuvat kadulle. He ovat rakentaneet päästöjen valvonta-asemia ympäri kaupunkia.
– Hiilen poltto kerryttää eniten saasteita. Toiseksi suurin lähde on autot. Sen jälkeen yritykset, teollisuus ja rakennustyömaat, sanoo tutkimusryhmää johtava tohtoriopiskelija Liu Tengfei.
Tiimillä on sähköauto, jonka katolla olevat anturit nuuskivat myös ilman saasteita. Auton sisällä tutkija seuraa päästöarvojen kehitystä. Kun auto kurvaa rakennustyömaan edustalle, pienhiukkasten määrä kohoaa yli 60:een.
– Rakennustyömaalla on pölyongelma, sanoo tietokoneen näyttöä seuraava tutkimusaseman johtaja Xiong Wenpeng.
Tiimi kertoo havaintonsa viranomaisille, jotka sitten käskevät, kieltävät, tai rankaisevat saastuttajia tai tukevat muutosta. Jopa yksittäiset autot tai rakennustyömaan koneet otetaan tarkkailuun. Kaupungissa on suljettu muun muassa kahdeksan saastuttavaa tehdasta.
Lisää rajoitteita on tulossa Pekingin talviolympialaisten takia koko Kiinassa. Kiinan johto määrää silloin taivaan siniseksi koko maassa. Myös Yunchengissa asukkaat joutuvat rajoittamaan lämmitystä, tehtaat tuotantoaan ja bensa-autot saavat ajaa vain joka toinen päivä.
Yunchengissa suurin osa yksityisautoista käy yhä bensalla. Sähköautojen määrä Kiinassa nousee kuitenkin nopeasti. Yli puolet maailman sähköautoista rullaa Kiinan kaduilla.
Kaikissa Yunchengin kaduilla liikkuvissa takseissa on vihreä rekisterikilpi. Se kertoo, että ne ovat kaikki sähköautoja. Viranomaisten määräyksen takia tietenkin.
– Vaihdoin auton sähköautoksi toukokuussa 2020. Se johtui valtion määräämästä sinitaivasprojektista, kertoo taksinkuljettaja Dong Longlong.
Dong lataa autoaan yhdellä monista latauspisteistä kaupungilla. Hän vakuuttaa olevansa tyytyväinen vaihtoon, vaikka lataus onkin hitaampaa kuin bensan tankkaaminen.
– Tämä on sähköauton heikko kohta. Se kestää jonkin aikaa kauemmin ladata, hän miettii.
Dong laskee säästävänsä kymmenen euroa päivässä, jos autolla ajetaan kaksi vuoroa. Autolla pääsee pari kolme sataa kilometriä päivässä.
Auton vaihtamista on helpottanut rahan säästyminen, mutta Dong sanoo, että hän on alkanut miettiä myös ilmastoa entistä enemmän.
– Henkilökohtaisesti pidän ympäristöä tärkeänä, koska ennen ilmanlaatu oli todella huono. Nyt teemme siitä paremman.
Lei Cui Wen vaihtoi hiilen lapioinnin sähköön viime vuonna, kun kaupunkilaisia kehotettiin lopettamaan hiilellä lämmitys. Nyt jopa grillaaminen hiilellä on kielletty.
Talon tasaisella katolla on nyt häkkikanalan vieressä pieni komero, jossa on sähkölämmityksen keskus. Lei näyttää, kuinka nappia painamalla talo lämpiää, kun sää kylmenee taas talveksi.
– Joudun maksamaan nyt enemmän lämmityksestä, mutta elämä on myös helpottunut, Lei sanoo.
Hän laskee, että hiilellä lämmitys maksoi noin 500 euroa vuodessa. Sähkölämmitys maksaa tuplasti tämän verran, mutta valtio tukee siitä parin sadan euron verran. Silti Lei valitsee mieluummin sähkölämmityksen. Hiilikeko sisäpihalla oli likainen ja sen lapiointi työlästä.´
– Kun vielä käytimme hiiltä, sitä piti kantaa pala toisensa jälkeen käsivoimin. Ja kun se oli palanut, se piti poistaa omin käsin. Se vei voimia, Lei muistelee.
Sähkökin tulee hiilivoimalasta, mutta hiilivoimaloita on uusittu vähäpäästöisemmiksi.
Läheisten talojen katoilla rakennetaan samanlaisia sähkölämmityskeskuksia. Kaupunki tukee muutosta miljoonilla euroilla.
Rahallinen tuki onkin ollut ehdoton edellytys hiilestä luopumiselle. Yuncheng on verrattain köyhä kaupunki. Muutos on monelle taloudellinen isku.
Liu Tengfei kohtaa työssään ihmisiä, jotka hankkivat elantoaan saastuttavilla välineillä. Työ on herkkää. Liu sanoo, että tiimi ei halua vaikeuttaa ihmisten tienestejä. Silti, jokaisen on tehtävä muutoksia arkeensa, jotta kaupungin päästöt vähenevät.
Tutkijat uskovat, että hiilineutraalisuus voidaan saavuttaa käskyllä.
– Yritämme vain parhaamme. Uskon että voimme taata pääsevämme tavoitteeseen vuonna 2060. Jos me kiinalaiset lupaamme maailmalle, tottakai pystymme sen saavuttamaan, sanoo Liu Tengfei.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 2.11. klo 23:een saakka.
Lue lisää: