Artikkeli on yli 3 vuotta vanha

Tule yhä viisaammaksi – tässä seitsemän tietokirjavinkkiä vuodelle 2022

Kulttuuritoimittajan tietokirjalistalla on arjen historiaa, muotioikkuja satojen vuosien takaa sekä Hitlerin kadonneiksi luullut hevoset. Kevään tietokirjasato alkaa kypsyä helmikuussa.

Kolme kirjankantta: Arthur Brandin Hitlerin Hevoset, Jouko Lehtolan Rock-Finlandia ja Sandra Niemen Vampira.
Kevätkaudella 2022 voi ahmia tietoa Hitlerin kadonneista pronssihevosista tai Maila Nurmen Vampira-hahmosta. Kuva: Illusia Sarvas / Yle
  • Päivi Puukka

Korona-aika on ollut otollista niille, jotka harrastavat kirjojen lukemista tai kuuntelua. Vetävien dekkareiden tai tiiliskiviromaanien sekaan sopii varmasti jokunen tietokirjakin. Tässä kulttuurisilmällä poimittu lista teoksista, joita kannattaa odottaa vuoden vaihteen jälkeen.

1. Hitlerin hevoset löytyivät

Hitlerin tilaamat pronssiveistokset löytyivät Sakskasta Bad Duerkheimista vuonna 2015
Hitlerin tilaamat ja Josef Thorakin veistämät pronssihevoset noudettiin talteen vorojen jäljiltä vuonna 2015. Kuva: AOP

Natsi-Saksa jaksaa kiehtoa niin lukijoita kuin kirjoittajiakin. Hollantilainen taiteentuntija ja yksityisetsivä Arthur Brand tarjoaa jälleen uuden näkökulman tähän ajanjaksoon.

Brandin teos Hitlerin hevoset (Gummerus) selvittää kuvanveistäjä Josef Thorakin näyttävien pronssihevosten kohtaloa.

Hitler tilasi hevospatsaat kansliansa edustalle vuonna 1938. Patsaiden arveltiin tuhoutuneen liittoutuneiden vallattua Berliinin, mutta myöhemmin kävi ilmi, että ne on kätketty.

Hevoset löydettin jo kerran 1980-luvun lopulla, mutta ne katosivat jälleen. Hitlerin mikä tahansa on kovaa valuuttaa pimeillä markkinoilla.

Taiderikoksiin perehtynyt Brand jäljitti patsaita vuosikausia ja auttoi lopulta poliisia löytämään ne. Totuus on tässäkin jälleen tarua ihmeellisempää. Kirjan on suomentanut Raimo Salminen.

2. Hyvistä hiuxistaan mies tunnetaan

Ludwig XIV hyväksyy Espanjan kuninkaan testamentin vuonna 1700.
Ranskan kuninkaan Ludwig XIV:n eli Aurinkokuninkaan seurue ajan tyylin mukaan peruukeissaan vuonna 1700. Kuva: AOP

Peruukit olivat tärkeä osa vauraan väestön pukeutumisetikettiä Euroopassa liki kahdensadan vuoden ajan 1620-luvulta 1800-luvun alkuun. Erityisesti miehet osoittivat peruukeilla yhteiskunnallista asemaansa. Peruukki olivat tärkeä miehuuden mittari ja niihin kietoutui moninaisia suortuvia politiikasta ja seuraelämästä. Myös peruukkien valmistajilla ja kampaajilla oli oma tärkeä asemansa yhteisössä.

Jyväskylän yliopiston Suomen historian professori Kustaa H.J. Vilkuna tarkastelee peruukkeja osana miesten muotia teoksessaan Liiat hiuxet - miesten muodin kulttuurihistoria (Teos). Peruukkeja käytettiin myös Pohjolassa. Muoti tosin saapui tänne hieman myöhemmin kuin Keski-Euroopan seurapiireihin.

3. Vampyyrikuningatar vietteli Hollywoodissa

 PLAN 9 FROM OUTER SPACE
Maila Nurmen eli Vampiran eleganssia 1950-luvulla. Kuva: Everett Collection / All Over Press

Ikonisesta Vampira-hahmostaan tunnettu suomalais-amerikkalainen Maila Nurmi teki erikoisen uran Hollywoodissa 1950-luvulla. Nurmen veljentyttären Sandra Niemen kirjoittama kirja tädistään ilmestyi Yhdysvalloissa jo viime vuonna, mutta vasta nyt suomeksi Liken kustantamana. Vampira-teoksen on suomentanut Juha Ahokas.

Maila Elizabeth Niemi, myöhemmin Maila Nurmi, lähti puskemaan tietään viihdeteollisuuden huipulle esiintymällä pin up -kuvissa ja myymällä savukkeita kuuluisuuksien suosimissa yökerhoissa.

Savukemyynti sai jäädä, kun Nurmi valittiin juontamaa televisioyhtiö ABC:n kauhushowta vuonna 1954. The Vampira Showsta tuli hitti ja ohjelmaa varten luotu Vampira-hahmo nousi kulttimaineeseen. Maila Nurmi pääsi piireihin ja alkoi liikkua Hollywood-tähtien kanssa. Hänen ystäviinsä lukeutuivat muun muassa James Dean ja Elvis Presley.

Maila Nurmi maksoi menestyksestään kovan hinnan. Avioton lapsi ohjaaja Orson Wellesin kanssa annettiin adoptoitavaksi ja jatkuva laihduttaminen hapersi hänen kehonsa. Vampiran uusi tuleminen 1980-luvulla oli balsamia haavoille.

Lue lisää Vampirasta tästä

4. Suomalaiset ovat hullaantuneet antiikin ajattelijoihin

Plutarkhos Mielen tyyneydestä Tytti Yli-Viikarin kädessä Suuressa valiokunnassa.
Virkarikoksista epäilty VTV:n irtisanottu pääjohtaja Tytti Yli-Viikari on hakenut mielenrauhaa muun muassa antiikin ajattelijoiden teksteistä. Hän saapui suuren valiokunnan kuultavaksi kainalossaan Plutarkhoksen Mielen tyyneydestä. Kuva: Jani Saikko / Yle

Teologian tohtori Juhana Torkki on johdatellut suomalaisia jo muutaman kirjan verran antiikin tärkeiden ajattelijoiden maailmaan. Torkin aiemmat suomennokset Senecan ja Plutarkhoksen filosofiasta ovat olleet menestyksiä, ja nyt antiikki-sarja saa jatkoa. Tällä kertaa Torkin selkeänä suomennoksena ilmestyy Dion Prusalaisen Onnellisuudesta (Otava).

Jokainen kulttuuri ja ajanjakso etsii omaa tietään onneen. Dion Prusalainen tietää, että olemme hukassa, jos välitöntä mielihyvää tuottavat asiat kuten vaikkapa kylpylät tai ulkomaanmatkat, viedään meiltä pois. Pandemia-aika antaa uutta perspektiiviä onnellisuuden pohdintaan. Ehkä totuus onnesta löytyy tuhansien vuosien takaa.

Kuutele lisää: Kalle Haatanen: Senecan ajatuksia elämänlyhyydestä

5. Toimittajat loivat kuvaa isänmaalle uhrautuvasta äidistä ja vaimosta

Sukkien kutomista Stockmannilla 1939
Stockmannilla kudotaan sukkia vuonna 1939. Kotiliesi ihaili maatilan emäntää, mutta myös sotaponnistuksiin osallistuvat kaupunkilaissisaret saivat kunniaa. Kuva: SA-kuva

Sota-ajan mediavaikuttajia olivat lehtien toimittajat. Naiset etsivät tukea kotirintaman haastaviin oloihin sekä henkilökohtaisiin murheisiinsa aikakauslehdistä, kuten suositusta Kotiliedestä.

Kotilieden toimittajat valjastettiin luomaan kuvaa väsymättömästä äidistä ja uhrautuvasta vaimosta. Suurimman sädekehän saivat sankarivainajien puolisot sekä suurperheiden äidit. Jälkimmäisiä palkittiin ansioistaan äitienpäivänä vielä pitkään sotien jälkeenkin.

Toimittaja Seija Aunila on tehnyt väitöskirjan Kotiliesi-lehden isänmaallisesta propagandasta. Aunilan ja Jukka-Pekka Heiskasen kirja Kotien salainen armeija (Atena) kuvaa, kuinka myös toimittajat olivat propagandan uhreja ja joutuivat etsimään ajattelulleen uuden pohjan sotien jälkeen.

6. Anni Swan teki mahdottomasta mahdollisen

Anni Swan, kirjailija ja aviomiehensä runoilija Otto Manninen.
Kirjailija Anni Swan antoi runoilija Otto Manniselle kerran rukkaset, mutta meni tämän kanssa naimisiin myöhemmin. Kuva: AOP

Lastenkirjailija, satukirjailija, älykkö, äiti ja vaimo. Voimakastahtoinen Anni Swan onnistui yhdistämään kaikki nämä roolit aikana, jona se ei ollut liioin tavallista saati sopivaa. Anni Swanista on kirjoitettu elämäkertoja ennenkin, mutta nyt on asialla moninkertaisesti palkittu kirjoittaja ja taidehistorian professori emerita Riitta Konttinen. Konttisen teos Tarinankertoja: Anni Swanin elämä (Siltala) tarkentaa kuvaa yhteiskunnasta, jossa Swan raivasi omaa tietään.

Vuonna 1875 syntynyttä Anni Swania pidetään suomalaisen tyttökirjallisuuden luojana, mutta hän kirjoitti paljon kaikille nuorille ja lapsille. Swanin suosituimpia kirjoja ovat Ollin oppivuodet, Tottisalmen perillinen, Sara ja Sarri sekä Iiris rukka.

Swan kirjoitti ylioppilaaksi ja opiskeli yliopistossa, kirjoitti, opetti ja teki käännöstöitä.

Hän avioitui runoilija Otto Mannisen kanssa vuonna 1907 ja jatkoi tämän myötävaikutuksella kirjailijanuraansa myös perheen perustamisen jälkeen.

Manniset seurustelivat aikansa kulttuuriälymystön kanssa. Lähipiiriin kuuluivat muun muassa Sibeliukset ja Järnefeltit.

7. Rock ja korona kuvin ja sanoin

Neljä kirjankantta: Poikkeustila 2020, Kotien salainen armeija, Tarinankertoja, sekä Dion Prusalainen - Onnellisuudesta.
Kevään tietokirjat paneutuvat muun muassa kulttuurihistoriaan ja arkeen niin sota- kuin pandemiaoloissakin. Kuva: Illusia Sarvas / Yle

Maaliskuussa 2020 korona sulki ihmiset koteihinsa. Siellä he leipoivat pataleipää, väkersivät lastensa kanssa koulutehtäviä ja esiintyivät etäkokouksissa ylävartalopukeutuneina. Osa ihmisistä tietenkin joutui jatkamaan töitään entiseen tapaan.

Kirjailija Hanna Weselius teki muistiinpanoja jokaiselta eristyspäivältä. Samaan aikaan 180 valokuvaajaa eri puolilla Suomea otti kuvia poikkeustilassa elävistä suomalaisista. Poikkeustila (S&S) on Weseliuksen ja Hannamari Shakyan sekä valokuvaajien mosaiikkimainen muistelukirja.

Jos mieli kuitenkin haluaa vaeltaa nostalgiaan, voi tarttua teokseen ja kuviin, jotka vievät suomalaisen rockkulttuurin ytimeen. Vuonna 2010 edesmennyt Jouko Lehtola tunnettiin valokuvataiteilijana erityisesti nuorisokulttuuria kuvaavista sekä yhteiskunnallisia aiheita sivuavista valokuvasarjoistaan.

Kirjassa Jouko Lehtolan Rock Finlandia (Like) hänen kuviaan suomalaisista rockmuusikoista ryydittävät muusikko Kalle Aholan tekemät haastattelut.

Kirjassa kuullaan suomalaisen rockin kiintotähtiä kuten J. Karjalaista, Michael Monroeta, Ville Valoa ja CMX-yhtyettä. Kirjan on toimittanut Ville Hartikainen.