Tuuli lennättää hiekkaa. Valo taittuu hiekan pinnalla kuin lumikiteissä hangella. Kaksi todellisuutta yhdistyvät Kultainen maa -dokumenttielokuvassa, kun päähenkilö Mustafe Hassan muuttaa perheineen Vantaalta Somalimaahan.
Suku on saanut tarjouksen kiinalaiselta yhtiöltä, joka haluaa avata kaivoksen suvun maille Afrikan sarveen. Alueelta on löydetty kultaa, kuparia ja kobolttia.
Hassan piti kiinalaisten tarjoamaa hintaa liian alhaisena. Hän päätti itse ryhtyä johtamaan kaivostoimintaa.
– Vaimoni oli ehdotukseni takana. Hänen koko sukunsa ja perheensä asuu Somalimaassa. Hän kaipasi takaisin paluuta, koska hän oli tullut Suomeen vasta aikuisena, Hassan kertoo.
Dokumentin teko sai alkunsa, kun Hassanin kanssa ystävystynyt käsikirjoittaja Hanna Karppinen kuuli perheen muuttosuunnitelmista.
– Hän oli vantaalainen perheenisä ja ajattelin: wau. Ei kukaan uskalla tehdä tällaista, Karppinen sanoo.
Dokumentti kertoo siitä, kun Hassan palaa 25 Suomessa vietetyn vuoden jälkeen takaisin synnyinsijoilleen Somalimaahan. Hän haluaa löytää rikkauksia aavikolla.
Projekti lähti liikkeelle vuonna 2018, jolloin tehtiin myös ensimmäiset kuvaukset. Somalimaassa käytiin neljä kertaa.
Sisällissotaa pakoon Suomeen
Mustafe Hassan muutti aikanaan Suomeen pienenä poikana kotimaansa sisällissodan vuoksi. Hän on kasvanut täällä, käynyt koulunsa Suomessa ja perheellistynyt. Perheen neljä lasta ovat syntyneet Suomessa.
Perheellä on omat ilonsa ja ongelmansa niin Suomessa kuin Somalimaassa. Dokumenttielokuvassa Hassan kamppailee kaivostoiminnan käynnistämiseen liittyvien haasteiden kanssa.
Hänen Suomessa syntyneet lapsensa koittavat puolestaan ymmärtää, missä heidän kotinsa oikeastaan on.
– Lapset olivat innoissaan auringosta ja ikuisesta kesästä. He listasivat hyviä puolia Somalimaassa, esimerkiksi vähempi vaatetus, oma aidattu piha ja koulukyyti. Samaan aikaan lapsille oli vaikea luopua talvesta, luistelusta ja pulkkamäessä laskemisesta, Hassan sanoo.
Lasten ensimmäisiä rektioita oli sokki siitä, ettei ollut kävelyteitä tai päällystettyjä teitä.
– Kuoppaiset ja kiviset kävelytiet aiheuttivat kummastusta. Elokuva kuvaa tätä mielestäni erinomaisella tavalla, Hassan sanoo.
Katso dokumentin traileri:
Dokumentin päähenkilö Mustafe Hassan koki tekemisen jännittävänä.
– Jännitti, kun emme tienneet elämän seuraavasta askeleesta mitään ja kuitenkin kamera tallensi kaiken. Tosi kivaa, jännittävää ja rohkaisevaahan se on ollut.
Hassanin suvun mielestä hän salasi jotain.
– Heidän mielestään olen Euroopan rikkain mies, koska elokuvayhtiöt ovat kiinnostuneita tekemään minusta elokuvaa. On ollut hullunkurisia kanssakäymisiä, mutta hyvin he ymmärsivät.
Hassan toivoo, että elokuvan kautta voi oppia jotain, ehkä ajatella joskus toisin.
Somalimaan tasavalta on itsenäiseksi julistautunut hallinnollinen alue Somaliassa Afrikassa. Somalimaa irrottautui Somaliasta vuonna 1991, mutta kansainvälisesti sitä pidetään edelleen osana Somaliaa.
Kahdessa maassa kuvattu elokuva avaa eroja maiden välillä, mutta myös ihmisten ja asenteiden välillä.
– Se oli hyvin avartava matka. Näin asian toisinpäin, koin itse saman, minkä somalit ovat kohdanneet Suomessa eli millaista on olla aina katseiden kohteena, käsikirjoittaja Hanna Karppinen sanoo.
Autossa pomppiminen jäi mieleen
Ohjaaja Inka Achtén mukaan dokumentti oli helppo ohjata.
– Usein dokumenteissa on hakemisessa se tarinan kaari, mutta tässä se oli aika selkeänä ja sisäsyntyisesti läsnä. Seikkailuun lähtö, seikkailussa olo ja loppu.
Ohjenuorana hänellä oli takaraivossa liikkuminen kahden maailman välillä. Achté näkee Suomen väreissä sinistä ja siniharmaata, Somalimaassa oranssia eli kylmä ja lämmin vastaväri ovat osa dokumentin visuaalisuutta.
– Tutustuin ihanaan perheeseen. Minulle oli liikuttava ja ravisteleva asia ihmisten vieraanvaraisuus, miten lämpimiä ja ystävällisiä ihmiset ovat Somalimaassa. Liikutuin kyyneliin, kun ensimmäisen kerran lähdin sieltä.
Vaikeinta kuvauksissa oli ohjaajan näkökulmasta se, ettei hän ymmärtänyt paikallista kieltä, eikä aina kulttuuriakaan. Joku huutaa, auto ei liiku, eikä kukaan suomalainen tajua, mistä on kysymys.
Teiden epätasaisuus jäi hyvin mieleen.
– Matkustimme 16 tuntia. Autossa istuminen ja ne pomput alkoivat aina jossain vaiheessa tuntumaan. Sain vielä vatsataudin sen matkan aikana. En mene yksityiskohtiin, mutta oli hieman vaivalloista.
Rahoitus järjestyi nopeasti
Dokumenttielokuvalle saatiin nopeasti rahoitus. Noin puoli miljoonaa euroa maksaneen elokuvan rahoittajina ovat muun muassa Suomen elokuvasäätiö, YLE ja Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK. Dokumenttia on rahoitettu myös Ruotsista ja Norjasta sekä pohjoismaisesta Nordisk Film og TV Fondista.
Suomalais-norjalais-ruotsalainen yhteistuotanto on leikattu Ruotsissa. Äänityöt ja kuvan jälkityöt on tehty Norjassa.
Henkilökohtaisesti tuottaja Liisa Karpoa sykähdytti Somalimaan kauneus.
– Sydän jäi sinne. Positiivisimpia työreissuja, mitä minulla on ollut miesmuistiin. Häkellyttävän upeat maisemat, auton renkaan puhkeaminen kamelin luuhun ja tällaiset kokemukset, mitä siellä tuli.
Tuottaja nostaa erityisenä kohtana elokuvasta perheen saapumisen Somalimaahan.
– Se on helmikohta, siinä on myös huumoria. Muutto Suomesta Somalimaahan on järkyttävän iso muutos. Lasten aidot reaktiot, aikuisten toimita yrittää lievittää kulttuurishokkia. Lasten reaktiot varastavat sen kohdan täysin, Karpo sanoo.
Elokuvassa esiintyvä perheen räväkkä Jasmin-tytär saa myös oman lapsille suunnatun dokumentin. Siihen tulee sama teema ja tarina, mutta se kerrotaan Jasminin näkökulmasta.
Kultainen maa saa ensi-iltansa Suomen elokuvateattereissa 11. helmikuuta. Elokuvateatterilevityksensä jälkeen elokuva nähdään myöhemmin myös televisiossa, esimerkiksi Ylellä sekä kahdella Al Jazeeran kanavalla.
Elokuva esitetään myös jo alkavalla viikolla olevalla valtakunnallisella DocPoint-verkkofestivaalilla Suomessa sekä Göteborgin elokuvafestivaalilla Ruotsissa.
– Isoisäni sanoi aikanaan minulle, että muutan valkoiseen maahan, jossa myös ihmiset ovat valkoisia. Hän myös sanoi, että palaan sieltä takaisin ja tulen tekemään vielä suuria Somalimaassa, Hassan kertoo.