Venäjä vaati tällä viikolla lähettämässä kirjeessään Suomelta ja monilta muilta mailta kantaa “turvatakuisiin” ja jakamattoman turvallisuuden periaatteeseen.
Mitä Venäjän termeillä viestii, ja mitä Venäjän nootti tai etupiiri suomeksi tarkoittavat?
Alla olevat vastaukset on laadittu kansainvälisen politiikan professorin Tuomas Forsbergin ja Venäjän ympäristöpolitiikan professorin Veli-Pekka Tynkkysen haastattelujen pohjalta. Molemmat ovat Helsingin yliopistosta.
1. TURVATAKUUT
Venäjän länneltä vaatima turvatakuu on oikeasti takuu presidentti Vladimir Putinin hallinnon jatkumiselle, Tynkkynen sanoo.
Putinin suurin uhka on se, että demokraattinen liikehdintä lisääntyy Venäjän lähialueilla ja lopulta Venäjällä.
Moni entinen neuvostotasavalta on jo lähtenyt demokratian tielle.
EU ja Nato ovat laajentuneet yhä lähemmäs Venäjää, ja se hermostuttaa Kremliä. Venäjän näkökulmasta lännen sotilasliitto “piirittää” entistä supervaltaa, Tynkkynen kuvaa.
Siksi Venäjä vaatii takuuta siitä, että Nato ei saa enää laajentua yhtään enempää.
Putin on Tynkkysen mukaan tyytyväinen, kun mahdollisimman moni maa on Venäjä-mielinen ja autoritäärinen eli itsevaltainen.
Perinteisesti turvatakuut ovat joko positiivisia tai negatiivisia, mutta Venäjä sekoittaa nyt näitä käsitteitä, Forsberg sanoo.
Positiivisissa turvatakuissa sitoudutaan auttamaan, jos jokin maa joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Tällainen on esimerkiksi Naton viides artikla tai EU-maiden velvoite auttaa toisiaan tarvittaessa.
Negatiivinen turvatakuu on lupaus kunnioittaa muiden suvereniteettia ja koskemattomuutta – eli olla “kaappaamatta Krimejä”, Forsberg toteaa. Tällaisin periaatteisiin on sitouduttu esimerkiksi YK:ssa ja Euroopan yhteistyö- ja turvallisuusjärjestö Etyjissä.
2. NOOTTI
Nootti tarkoittaa tiedonantoa tai kysymystä toiselle valtiolle, mutta sanalla on Suomessa kylmäävä kaiku.
Vuonna 1961 silloinen Neuvostoliitto ehdotti Suomelle nootissa neuvotteluja turvallisuuden parantamiseksi länsivaltojen “hyökkäyksen uhan johdosta”. Tapauksella oli sisäpoliittisia vaikutuksia, ja sitä kutsutaan noottikriisiksi.
Tuomas Forsberg näkee nykytilanteessa tiettyä rinnakkaisuutta: Venäjä kokee turvallisuuspoliittisen asemansa heikentyneen ja kysyy, mitä Suomi aikoo tehdä. Dramatiikkaa vähentää se, että viesti on lähtenyt monille maille.
Tynkkysen mukaan tämänviikkoisen nootin tavoite on sama kuin keskellä syvintä kylmää sotaa: pelotella. Venäjä haluaa löytää eroja varsinkin rajamaidensa vastauksista ja käyttää niitä propagandassaan.
Nootti liittyy yleensä maiden välisiin ongelmiin, ja sillä haetaan kansainvälistä huomiota. Siinä mielessä se on pelote, Tynkkynen sanoo.
3. ETUPIIRI
Etupiiri on alue, jota jokin suurvalta hallitsee tai pyrkii hallitsemaan.
Historiassa etupiirejä ovat olleet esimerkiksi siirtomaat ja Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton leireihin jakautuneet maat kylmän sodan aikana. Ennen toista maailmansotaa Hitler ja Stalin tekivät salaisen etupiirijaon, jossa Saksa “antoi” Suomen Neuvostoliitolle.
Etupiiriajattelu näkyy tällä hetkellä esimerkiksi Kazakstanissa, vaikka länsi ei haluakaan sanoa sitä ääneen, Forsberg sanoo.
Länsi ei “pannut tikkua ristiin”, kun Venäjä lähetti hiljattain maahan joukkojaan, hän huomauttaa. Käytännössä se tarkoittaa, että länsimaat tunnustavat, etteivät ne aio mennä Kazakstanissa Venäjän tontille.
Venäjä on laajentanut etupiiriään väkivallalla esimerkiksi Georgiassa vuonna 2008 ja Ukrainassa vuonna 2014.
Nyt Venäjä haluaa, että sille tärkeät maat demilitarisoidaan: niissä ei saisi olla Naton aseita, eivätkä ne saisi harjoitella Naton kanssa.
Tämä koskee ilman muuta myös Suomea, Tynkkynen sanoo.
Venäjä ei itse puhu etupiireistä. Se tavoittelee alueiden sitomista itseensä paitsi sotilaallisesti myös taloudellisesti. Tämä näkyy Tynkkysen mukaan Suomessakin: Venäjä myi Suomelle ydinvoimalan halvalla samoihin aikoihin, kun se valtasi Krimin, ja käyttää kytköstä propagandassaan.
Kolmas Venäjän etupiiritavoite on poliittinen. Putinin varsinaisena päämääränä on haastaa Yhdysvallat, mutta hän tekee sen yrittämällä hajottaa Eurooppaa, Tynkkynen sanoo.
4. JAKAMATON TURVALLISUUS
Länsi puhuu yhteisestä turvallisuudesta ennemmin kuin jakamattomasta turvallisuudesta, joka on kirjattu Etyj-sopimukseen.
Merkitys on kuitenkin sama: oma turvallisuus ei voi vahvistua toisen turvallisuuden kustannuksella.
Jos kerää esimerkiksi paljon aseita oman turvallisuutensa parantamiseksi, se heikentää toisen turvallisuutta. Se taas johtaa helposti varustelukierteeseen ja turvallisuuden vähenemiseen, Tuomas Forsberg kuvaa.
Tämän estämiseksi on sovittu luottamusta lisäävistä toimista, kuten aserajoituksista ja tietojen vaihdosta.
Venäjälle tämä ei nyt riitä.
Sillä on jakamattoman turvallisuuden käsitteelle oma merkityksensä, Forsberg sanoo. Venäjä näkee, että toiset maat eivät saa liittoutua, jos Venäjä ei ole mukana.
Suomi ja monet muut maat tulkitsevat Etyjissä sovittua periaatetta toisin: jokaisella maalla on mahdollisuus tehdä omat ratkaisunsa, ja siinä keskeistä on noudattaa demokratian periaatteita.
Tehoaako Venäjän puhetapa?
Venäjä on onnistunut ujuttamaan puheenparttaan myös läntiseen keskusteluun, Veli-Pekka Tynkkynen sanoo.
Siksi hänen mukaansa pitää olla tarkkana, etteivät länsimaat lipsu periaatteistaan. Venäjä toivoo, että Eurooppa perääntyy itselleen tärkeistä arvoista, kuten siitä, että demokratia kuuluu myös entisiin neuvostovaltoihin.
Puhe turvatakuista siirtää huomion pois asioista, joista olisi oikeasti syytä puhua.
Myös “Ukrainan kriisi” on Tynkkysen mukaan valitettavan propagandistinen ilmaisu. Osa Ukrainasta on jo vallattu, ja siellä on sodittu kahdeksan vuotta.
Siksi on väärin sanoa: jos Venäjä käyttää sotavoimaansa Ukrainaa vastaan. Oikeampi tapa on: laajentaako Venäjä sotavoimansa käyttöä, hän korostaa.
Forsberg huomauttaa, että kriisi ei myöskään ole meneillään varsinaisesti Ukrainassa, vaan se koskee pikemminkin koko Euroopan turvallisuusjärjestyksen periaatteita.
Lue myös:
Näin Venäjä pyrkii hajottamaan, hämmentämään ja hallitsemaan – mihin Suomen on syytä varautua?
Kaunistelua, valikointia ja suoraa valehtelua – seitsemän faktaa propagandasta