Kalle Tomin viisivuotiaalla australianpaimenkoiralla, Stellalla, ei kestä montaa sekuntia löytää parinkymmenen metrin päähän piiloutunut ihminen. Kello kilisee, kun vikkelä koira käy matkaan, ja pian kuuluu haukku suuren kiven takaa.
Todellisessa etsintätilanteessa pelastuskoira on korvaamaton apu. Sillä on takana satoja tunteja harjoittelua ja vaativia kokeita. Tomin mukaan parhaimmillaan koira kykenee seuraamaan jopa vuorokauden vanhoja jälkiä, mikä voi nopeuttaa etsintöjä merkittävästi.
Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Vapepan vuonna 2007 perustamassa hälytysjärjestelmässä on mukana lähes 11 000 koulutettua vapaaehtoista eri puolilla Suomea. Kutsu pelastustehtäviin tulee tekstiviestillä, ja mukaan kentälle lähtee usein myös hälytysjärjestelmän ulkopuolella olevia, koulutettuja vapaaehtoisia.
– Vapaaehtoisten määrä on ollut vuosien mittaan hienoisessa kasvussa, kertoo valmiuskoordinaattori Arsi Veikkolainen Vapepan toimintaa ohjaavasta Suomen Punaisesta Rististä. Julkisuudessa on ollut viimeisen parin vuoden aikana näkyvästi esillä kadonneiden etsintöjä, jotka ovat Veikkolaisen mukaan tuoneet lisää väkeä Vapepan riveihin.
– Korona tuotti sen, että Vapepalla on ollut tavallista enemmän etsintöjä. Vuosi 2020 oli meille ennätyksellisen vilkas, kun ihmiset lähtivät oudokseltaan liikkumaan luonnossa, Veikkolainen kertoo.
Korona-aikana myös vapaaehtoisten koulutuksen siirtyminen verkkoon on Veikkolaisen mukaan madaltanut osallistumiskynnystä. Haasteena on, kuinka koulutukseen osallistuneet saadaan pysymään mukana Vapepan toiminnassa.
Radioamatööreistä ja tiepalvelumiehistä pulaa
Haasteena on myös löytää monipuolista osaamista erilaisiin pelastustehtäviin. Onnettomuuspaikoilla ja pelastustehtävissä on usein mukana laaja joukko vapaaehtoisia tarjoamassa mielenterveysapua, muonittamassa väkeä sekä rakentamassa toimivaa viestiverkkoa.
Vapepan valmiuskouluttajan, Espoon paikallistoimikunnan puheenjohtajan Anders Blombergin mukaan pulaa on esimerkiksi radioamatööreistä:
– Radioamatöörit ovat keskeisessa osassa kriisiorganisaation rakentamisessa. He rakentavat viestiverkon, jossa voidaan viestiä nopeasti radiopuhelimella toimintayksiköiden välillä. Matkapuhelimiin taas liittyy epävarmuutta, sillä suurella tai syrjäisellä onnettomuuspaikalla matkapuhelinverkon kapasiteetti ei välttämättä riitä.
– Radiopuhelin on edelleen peruspilari onnettomuuspaikkojen viestinnässä, Blomberg tähdentää.
Meneillään oleva, runsasluminen talvi tuo omat vaikeutensa pelastustoiminnalle.
Australianpaimenkoira Stella loikkii liki puolimetrisessä hangessa melko ketterästi, mutta mukana kulkevien ihmisten kunto on koetuksella. Pienemmillä pelastuskoirilla maavara tulee nopeasti vastaan, Tomi toteaa.
Koetuksella ovat talvikeleillä myös autoilijoiden taidot. Tiepalvelun vapaaehtoiset pelastavat monen autoilijan matkan, mutta Blombergin mukaan auttajista alkaa olla jo merkittävä pula. Autoliitosta Blombergin huoli saa vahvistusta. Liiton mukaan monenlaisiin pelastustehtäviin osallistuvia tiepalvelumiehiä on enää 135, joukossa myös neljä tiepalvelunaista.