Sodan uhka Ukrainassa on nostanut niin sanotut Minskin sopimukset jälleen tapetille. Niitä on esitetty jopa yhdeksi ratkaisun avaimeksi jännittyneeseen tilanteeseen.
Sopimuksiin liittyy silti useita ongelmia, sanoo Ulkopoliittisen instituutin EU:n itäinen naapurusto ja Venäjä -tutkimusohjelman johtaja Arkady Moshes Ylelle.
Tässä jutussa kerromme, mistä sopimuksissa oikein on kyse ja voiko ne liennyttää sodan uhkaa Euroopassa.
1. Mistä sopimuksissa on kyse?
Kyseessä on kaksi rauhansopimusta, joilla yritetään ratkoa Itä-Ukrainan sotaa. Niissä linjataan muun muassa tulitauosta Itä-Ukrainaan.
Minskin rauhansopimuksia on kaksi: sotivat osapuolet allekirjoittivat ensimmäisen syyskuussa 2014. Sopimus ei tuonut rauhaa ja taistelut kiihtyivät jälleen. Toinen sopimus, niin sanottu Minsk II allekirjoitettiin helmikuussa 2015.
Minsk II -sopimuksessa laajennetaan aiemmin sovittua. Siinä linjataan tulitauon lisäksi Itä-Ukrainan kapinallisalueisiin liittyvistä poliittisista kysymyksistä ja alueiden tunnustamisesta erityisalueiksi osana Ukrainaa.
Sopimuksessa myös mainitaan raskaan aseistuksen vetäminen pois rintamalinjalta, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin tarkkailijoiden pääsystä valvomaan tulitaukoa sekä Itä-Ukrainan kapinallisalueiden suuremmasta itsenäisyydestä osana Ukrainaa.
Lisäksi ulkomaiset taistelijat ja asekalusto pitäisi vetää pois alueelta. Sopimukseen on kirjattu, että Ukrainan pitäisi saada takaisin hallintaansa Venäjän vastainen raja-alue, joka on nyt kapinnallisalueiden hallussa.
Osapuolet eivät ole noudattaneet sopimusta.
2. Ketkä ovat sopimuksen osapuolet?
Rauhansopimus solmittiin Saksan, Ranskan, Ukrainan ja Venäjän kesken, joskin Venäjää ei mainita siinä nimellä.
Valko-Venäjällä Minskissä kokoontui 12. helmikuuta 2015 niin sanottu Normandia ryhmä, eli Saksa, Ranska, Ukraina ja Venäjä. Lisäksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj valtuutettiin toimimaan sopimuksen täytäntöönpanon valvojana.
Venäjää ei mainita sopimuksessa nimeltä. Kremlin mukaan Venäjä toimii tarkkailijana ja "sovittelijana", vaikka maa tukee niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti Itä-Ukrainan kapinallisalueita.
Sopimuksen solmimista edelsivät kiivaat taistelut Itä-Ukrainassa tammi-helmikuussa 2015.
– Valitettavasti kävi niin, että länsi palkitsi ihmiset, jotka rikkoivat aselepoa ja aiheuttivat sotilaallisen eskalaation. Se oli Saksan, Ranskan ja muiden länsivaltojen tekemä virhe, Ulkopoliittisen instituutin Moshes arvioi Ylelle puhelimitse.
3. Kuka sopimuksesta hyötyy?
Suurin hyötyjä on Venäjä, jos Ukraina ei saa rajaa hallintaansa ennen kuin Donetskissa ja Luhanskissa järjestetään aluevaalit.
Venäjä on toistuvasti syyttänyt Ukrainaa siitä, ettei se ole pannut täytäntöön Minsk II -sopimuksen kohtia, jotka liittyvät Luhanskin ja Donetskin erikoisaseman tunnustamiseen.
Luhanskin ja Donetskin alueiden erillisasema antaisi niille perustuslaillisen veto-oikeuden Ukrainan ulkopoliittisiin päätöksiin, muiden muassa päätökseen Nato-liittymisestä.
Venäjälle olisi eduksi, jos Luhanskin ja Donetskin aluevaalit järjestettäisiin ennen kuin Ukraina saisi rajan hallintaansa. Moshes arvioi, että Venäjä pitäisi huolen siitä, että siltä taloudellista ja sotilaallista tukea saavat kapinalliset pääsisivät valtaan erityisalueilla.
– Sopimuksen kohdat ovat ristiriidassa maalaisjärjen kanssa. Ei voida olettaa, että alueilla voitaisiin järjestää Euroopan standardien mukaiset vaalit niin, että ukrainalaiset puolueet pääsisivät asettamaan ehdokkaansa tai ihmiset saisivat puolueetonta tietoa.
Kapinallisalueiden palauttaminen osaksi Ukrainaa antaisi käytännössä Moskovalle mahdollisuuden vaikuttaa Ukrainan sisä- ja ulkopoliittisiin prosesseihin.
– Jos Minskin sopimukset pantaisiin täytäntöön sellaisenaan, Ukrainan nykyisestä perustuslaista tulisi pelkkä tyhjä paperi, koska silloin Ukraina menettäisi asemansa yhtenäisenä valtiona, Moshes sanoo.
Ukraina hautasi sopimuksen jo vuoden 2015 alussa, kun Venäjän tukemat kapinalliset aloittivat sotilaallisen eskalaation. Seitsemässä vuodessa suhtautuminen sopimukseen ei ole muuttunut. Ukraina vaatii venäläisjoukkojen vetämistä Itä-Ukrainasta, mutta Venäjä kiistää, että alueella on sen sotilaita.
4. Miksi sopimus on ajankohtainen juuri nyt?
Venäjä on viime aikoina toistuvasti viitannut Minsk II -sopimukseen. Syitä on useita.
Moshesin mukaan Ukraina armeija on viime vuosina vahvistunut. Lisäksi Venäjän odotusten vastaisesti konflikti Itä-Ukrainassa ei ole eristänyt Ukrainaa Euroopasta, vaan päinvastoin esimerkiksi taloudellinen yhteistyö Euroopan ja Ukrainan välillä on viime vuosina vahvistunut.
– Venäjä on aktivoitunut, koska se haluaa hidastaa tätä kehitystä. Minskin sopimusten lisäksi sillä ei käytännössä ole muita keinoja, ainakaan sellaisia, jotka olisivat kansainvälisen yhteisön tunnustamia, Moshes toteaa.
Viime viikkojen aikana on käynyt yhä selvemmäksi, että länsi on sisällyttänyt Ukrainan osaksi omaa turvallisuusstrategiaansa. Tämä on näkynyt ennen näkemättömän sotilaallisen avun toimittamisessa Ukrainalle.
Ilman Minskin sopimuksia Venäjällä on käytössään vain painostuskeinot, kuten energiatoimitusten ja satamien toiminnan häiritseminen sekä kyberhyökkäykset.
5. Lieventääkö Minsk II -sopimus sodan uhkaa?
Minskin sopimuksista ei todennäköisesti ole apua lännen ja Venäjän jännitteiden lieventämiseen.
Minsk II on juridinen asiakirja, jonka avulla Venäjä voi ajaa omia vaatimuksiaan, mutta lännen ja Venäjän väliseen tulehtuneeseen tilaan Minskin sopimukset tuskin vaikuttavat.
Venäjän ja lännen välisen konfliktiin ydin on turvallisuuskiistoissa. Venäjän näkökulmasta sotilasliitto Naton laajentumisen lisäksi konflikti koostu monista muista todellisista ja kuvitelluista uhkista.
Ukraina on vain yksi lännen ja Venäjän konfliktin näyttämöistä, vaikka Venäjälle se on erittäin tärkeä.
Moshesin mukaan Saksa ja Ranska ovat ajatelleet Itä-Ukrainan konfliktin alkuajoista, että jos jännitteet Ukrainassa saadaan jäähdytettyä niin Venäjän ja lännen suhteet palaavat normaaleiksi.
Näin ei Moshesin mukaan tule käymään, koska Ukrainan tilanteen ratkaiseminen Venäjän vaatimusten mukaisesti ei onnistu.
– Paradoksi on siinä, että konfliktia ei voida ratkaista tänä päivänä, mutta ilman konfliktin ratkaisemista ei lännen ja Venäjän suhteita voida edistää pitkällä aikavälillä.
Voit keskustella aiheesta lauantaihin 19.2. klo 23:een asti.
Lue lisää:
Ylen päivittyvä seuranta Ukrainan tilanteesta
Venäjä jakaa videoita joukkojensa vetäytymisestä, mutta tiedustelutieto näyttää aivan muuta (16.2.)
Mitkä turvatakuut, mikä etupiiri, mikä nootti? Kreml–suomi-sanakirja (4.2.)