Kansanmusiikin tallentaja ja suomalaisen kansanperinteen tutkija Erkki Ala-Könni (1911-1996) on tallennusmäärällisesti tarkasteltuna Suomen merkittävin kansanmusiikin kerääjä.
Ala-Könni tallensi kenttämatkoillaan ympäri Suomen yli 5300 nauhaa, musiikkia ja haastatteluja.
Lisäksi hänen keräämäänsä kansansoitinkokoelmaan kuuluu noin tuhat soitinta.
Väitöskirjassaan Kansanmusiikin keruu ja kansallinen katse: Erkki Ala-Könnin tallennustyö toisen tasavallan Suomessa vuosina 1941–1974 kaustislaisen Kansanmusiikki-instituutin vastaava arkistonhoitaja Outi Valo perehtyy Ala-Könnin tallenteisiin, arkistoihin - ja tallennustyöhön 1940-luvulta 1970-luvulle.
Tutkimustyön aikana paljastui muun muassa, että Ala-Könni oli vuonna 1942 käynyt suomalaisella sotavankileirillä nauhoittamassa aineistoa.
Valo pohtii, olisiko sotavankileirillä tehtävä tutkimustyö nykykäsityksen mukaan eetttistä, todennäköisesti ei. Tuolloin tilannetta ei kuitenkaan liene nähty ongelmallisena.
– Kaikila muilla tallenteilla Ala-Könni on tarkasti kirjannut tiedot kuka [esiintyy], mistä kylästä ja niin edelleen. Näissä tallenteissa on kirjaukset vain kansallisuuksien mukaan eli venäläiset, ukrainanlaiset ja tataarit, Valo sanoo.
Valintoja ja ajankuvaa
Erkki Ala-Könni aloitti keruumatkansa sotien aikaan 1941. Valo on tutkinut näitä matkoja vuoteen 1974 asti.
Valo kertoo Ala-Könnin kiinnostuneen kansanmusiikin keruusta opettajansa A.O. Väisäsen tarinoista, ja toisaalta, tuohon aikaan musiikin kerääminen kuului musiikkitiede-oppiaineeseen.
Alussa kerääminen keskittyi laulu- ja soittoperinteeseen. 1960-luvulla mukaan tuli enemmän haastatteluja ja muistitiedon keruuta.
Tallenteissa näkyy ja kuuluu ajankuva – valinnat, joita Ala-Könni on tehnyt.
– Arkistoissa voidaan ajatella, että tässä on historian kuva, mutta on siellä kuitenkin tietynlaiset ihanteet siitä, mitä musiikki on ja mitä kansa on, Valo sanoo.
Valon mukaan sotien jälkeen haluttiin yhtenäistää Suomen kansaa.
Tallennustyössä se tarkoitti joidenkin asioiden korostumista, joidenkin jäämistä vähemmälle. Tämä näkyy Ala-Könnin kokoelmissa 1940- ja 1950-luvuilta.
– Esimerkiksi punaisten muistot sisällissodasta jätettiin kokoelmien ulkopuolelle. Kaupunkien ja työväen perinne tulivat mukaan vasta 1960-luvulla, Valo kertoo ja muistuttaa, että moni valinnoista ei koskenut vain Ala-Könniä, vaan niin toimittiin varsin yleisesti.
– Kutsun väitöskirjassa tätä kansalliseksi katseeksi.
Vähemmistöt, naiset ja miehet
1960-luvulla lisääntynyttä etnisten vähemmistöjen perinteen tallennusta Valo pitää hiukan yksipuolisena.
– Ehkä monipuolisuus korostuisi, jos vähemmistön edustaja tekisi itse tallennustyötä omassa yhteisössään.
Myös tallenteiden sukupuolijako kertoo omaa kieltään: 1940-luvulla on tallennettu yli 600 esitystä miehiltä ja vain kuusi naisilta. Valo kutsuu ilmiötä miehiseksi katseeksi.
– Kun kuuntelin naisilta äänitettyjä nauhoja, Ala-Könni kyseli muusta kuin musiikista; mitä isä tai veli soitti, mitä paikallinen suutari teki. Soittaminen jäi sivuroolilin, Valo sanoo.
Nuotinlukutaidottomat mestaripelimannit
Erkki Ala-Könnin oma musiikillinen tausta oli viulunsoitossa. Elämänsä aikana Ala-Könni oli merkittävä voimahahmo esimerkiksi monien kansanmusiikkitapahtumien taustalla.
Valo toteaa, että Ala-Könni sai alalla arvostusta, mutta myös otti tietoisesti esimerkiksi pelimannikentällä johtajan roolin.
Hänen kädenjälkensä näkyy muun muassa menneiden vuosien mestaripelimannivalinnoissa, sillä Ala-Könni korosti nuotinlukutaidottomuutta. Liekö kyse ollut aitouden tavoittelusta.
– Pelimannikisoissa hän ei valinnut voittajaksi sellaista henkilöä. joka osasi nuotit. Kun Ala-Könni oli tuomaristossa, ei nuotinlukutaitoista pelimannia voitu valita mestaripelimanniksi, Valo sanoo.
Tallenteita ilman portinvartijuutta
Outi Valo on tutkinut Ala-Könnin tallenteita tarkastellen niitä tilastollisesti. Hän toteaa, että jos koko valtavan aineiston, lähes 100 000 tallennetta, olisi kuunnellut, ei väitöskirja valmistuisi koskaan.
Kansanmusiikki-instituutin ja muiden ammattilaisten roolina Valo näkee nyt keruutyön jatkamisen.
Yksi hyvä esimerkki nykyajan perinteenkeruusta ovat viime vuosina koronapandemian takia virtuaalisina järjestetyt Kaustisen kansanmusiikkijuhlat.
– Vaikka jotain puuttuu, on tärkeätä että historian tarkasteluun olisi monenlaista aineistoa. Virtuaalikaustselle kerätyissä pelimannien videoissa esimerkiksi ei ole portinvartijuutta, vaan jokainen on saanut tehdä tallenteensa tavallaan.
”Kansanmusiikin keruu ja kansallinen katse: Erkki Ala-Könnin tallennustyö toisen tasavallan Suomessa vuosina 1941–1974” tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 11. maaliskuuta 2022.
Aiheesta voi keskustella lauantaihin 12. maaliskuuta kello 23 asti.
Lue seuraavaksi:
Erkki Ala-Könnin esineistö löysi Kaustiselta varastopaikan