Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Huumori on vaikea tyylilaji. Uutisoinnissa se tulee esille erityisesti aprillipäivänä, jolloin osa mediataloista tekee uutispiloja, osa ei. Esimerkiksi Ylen uutistoimitus ei lähtökohtaisesti tee koskaan aprillijuttuja.
Julkisen sanan neuvosto (JSN) suhtautuu toimitusten päätöksiin avoimesti.
– Medialla on vapaus itsenäisesti päättää, tehdäänkö aprillipiloja vai ei, samaan tapaan kuin muutkin linjakysymykset tehdään, sanoo JSN:n puheenjohtaja Eero Hyvönen.
Huumorille on tilaa synkkinäkin aikoina, mutta kyse on tyylikeinoista. Toimituksissa on mietittävä tarkasti, millaisista aiheista ja miten niistä tehdään huumoria.
Toimituksen on aina pohdittava omaa uskottavuuttaan uutisten välittäjänä.
Pila ei katoa verkosta
Hyvönen näkee kuitenkin, että huumorin käyttöön liittyy myös riskejä. Nykyisin kaikki aineistot jäävät verkkoon, joten aidon ja tekaistun uutisen ero tulisi pystyä selkeästi erottamaan jälkikäteen.
– Julkaisuhistoriaa ei poisteta, eikä JSN missään tapauksessa haluakaan historiaa muutettavan, mutta pitäisi olla jokin tapa varmistaa, ettei aprillipila ala elää omaa elämäänsä. Kaikki eivät huomaa päiväystä 1.4., Hyvönen toteaa.
Näin kävi esimerkiksi tammikuun lopulla, kun uutistoimisto STT:n uutisen tausta-aineistoksi päätyi useamman vuoden takainen aprillipila. STT julkaisi uutisen, jossa väitettiin Eppu Normaali Oy:n ostaneen Yleisradiolta Tohlopin toiminnot Tampereella.
STT:n mukaan virhe tapahtui, kun toimituksessa etsittiin lisätietoa tiedotteeseen, jossa kerrottiin, että Tampereen kaupunki, Yle, Akun Tehdas ja kiinteistöyhtiö SBB Norden kehittävät uutta studiota Tohloppiin. Google-haku vei aprillipilaan, joka päätyi STT:n uutiseksi asti.
STT oikaisi virheen, ja oikaisusta uutisoitiin useissa eri medioissa, esimerkiksi MTV:llä.
Venäläinen aprillipila päätyi suomalaiseen mediaan
JSN:n puheenjohtaja mainitsee myös toisen esimerkin. Venäläisessä museossa Suomen rajan lähellä oli väite, että puna-armeija koulutti hirviä sotilaallisiin tarkoituksiin. Väite oli lähtöisin venäläisestä aprillipilasta, joka sitten päätyi Venäjältä myös Suomen puolelle.
– Pila on esitelty museon seinällä, josta opas oli sen kertonut suomalaiselle toimittajalle. Viesti oli sitten lähtenyt leviämään ilman taustoitusta. Näissä aprillipiloissa on aina omat riskinsä, Hyvönen toteaa.
Tämä uutinen julkaistiin Ylellä vuonna 2017. Aiheesta tehtiin myös jatkojuttu. Molemmista uutisjutuista kanneltiin JSN:ään, ja Yle sai uutisoinnista langettavan päätöksen.
Samasta aiheesta myös Iltalehti sai langettavan päätöksen.
Hyvönen painottaa, että toimitusten on otettava paremmin huomioon nykyinen toimintaympäristö. Vuosikymmeniä sitten aprillipilat olivat hetken lapsia, nykyisin ne elävät verkossa pitkään.
– Mitä onnistuneempi pila, sitä todennäköisemmin se muuttuu jälkeenpäin pilan sijaan oletukseksi tapahtuneesta.
Tapauksia käsitelty myös Julkisen sanan neuvostossa
Huonoimmat esimerkit ovat päätyneet myös JSN:n käsittelyyn. Tosin aivan viime vuosina aprillipiloista ei ole neuvostoon kanneltu.
Parikymmentä vuotta sitten, vuonna 2003 neuvostossa käsiteltiin Etelä-Saimaa-lehden aprillipilaa, mutta lopputuloksena oli vapauttava päätös.
Neuvosto joutui pohtimaan, oliko pila kohdistettu tapauksessa liikaa tiettyyn henkilöön, jolloin hänen mainettaan tai persoonaansa olisi käsitelty loukkaavalla tavalla.
– Kyseisessä tapauksessa kerrottiin paikallispoliitikon vastustavan niin jyrkästi terassin rakentamista, että hän oli valmis kahlitsemaan itsenä koijärviläisittäin kettingeillä lehmuksiin, Eero Hyvönen sanoo.
Juttutyypit tulee tunnistaa, ja tässäkin tapauksessa neuvosto sen tunnisti.
– Huonollekin huumorille on Suomessa oltava tilaa, joten päätös oli vapauttava.
Vakavimmissa tapauksissa saatetaan joutua pohtimaan jopa kunnianloukkausta. Huumorinkaan varjolla ei saa loukata kenenkään ihmisarvoa.
Haksahditko sinä tänä vuonna aprillipilaan? Voit keskustella aiheesta lauantaihin 2. huhtikuuta kello 23:een asti.
Lue seuraavaksi: