Artikkeli on yli 3 vuotta vanha

Tuomas Mattilalla on noin 700 lammasta, ja ne ovat kiireistä porukkaa – lankavillatkin viedään käsistä: "Kehräämöihin on vuoden jonot"

Lammasta syödään nyt enemmän kuin ennen. Lihan lisäksi villan kysyntä on kasvanut huimasti korona-aikana. Kotkalaisella lammastilalla lampurilla on kädet täynnä töitä.

Nuori valkoinen lammas makaa heinäpeitteellä ja katsoo suoraan kameraan ruskeilla silmillään.
Tämän lampaan villa – ja liha – on haluttu tuote. Kuva: Kirsi Lönnblad / Yle
  • Heini Rautoma
  • Kirsi Lönnblad

Pääsiäispyhinä monen juhlapöydästä löytyy karitsan tai lampaanlihaa lisukkeineen.

Kalliomäen luomu-lammastilalla Kotkan Hurukselassa lampuri Tuomas Mattila kertoo lampaanlihan suosion kasvaneen.

– Lammashan ei perinteisesti ole ollut arkipäivänliha vaan pikemminkin juhlaruoka. Nykyään lammasta on alettu syödä ympärivuotisesti, myös muina aikoina kuin pääsiäisenä. Esimerkiksi joulu alkaa olla lihan menekissä pääsiäisen luokkaa.

Lampuri lampolassa, taustalla kymmeniä lampaita.
Lampuri Tuomas Mattila käy myös kotitilan ulkopuolella keritsemässä muiden lampaita, sillä keritsijöistä on pulaa. Kuva: Kirsi Lönnblad / Yle

Lampaanlihan suosion syyksi Mattila arvelee ekologisuutta.

– Lammas elää hyvin lajityypillisissä olosuhteissa. Ihmiset ovat yhä tietoisempia siitä, mitä haluavat syödä.

Lampuri Tuomas Mattila:"Joulusta on tulossa pääsiäisen veroinen sesonki lampaanlihalle"
Lampaanlihan kulutus on koko 2000-luvun ollut kasvussa, mutta edelleen markettien hyllyistä löytyy pääosin ulkomailta tuotua lihaa. Kirsi Lönnblad vierailee Kalliomäen luomulammastilalla Kotkan Hurukselassa.

Kalliolan tilalla tuotanto on ollut luomua vuodesta 1995, ja lampaat tulivat vuonna 1996. Lampaat syövät ja laiduntavat tilalla, ja ne teurastetaan lähistöllä. Liha myydään oman tilan myymälässä sekä teurastamon kautta vähittäistavarakaupoissa.

Villan kysyntä räjähtänyt korona-aikana

Kalliomäen tilalla on noin 700 lammasta. Osa niistä on päässyt maisemointitöihin. Lampaat ovat hoitaneet Kyminlinnan aluetta jo 15 vuoden ajan.

– Maasto on vaikeaa ja rehevää. Lammas on omimmillaan siellä, Mattila sanoo.

Toukokuun lopulla lampaat pääsevät jälleen maisemia hoitamaan ympäri Kymenlaaksoa – jopa Espooseen ja Porvooseen asti.

– Kaupungit ovat ruvenneet ymmärtämään hoitotyön etuja, Mattila sanoo.

Valkoisia ja mustia lampaita lampolassa.
Kalliomäen lampaita. Kuva: Kirsi Lönnblad / Yle

Mattila keritsee itse lampaat, ja hän kiertää myös muissa paikoissa keritsemässä lampaita. Välillä on haastavaa ehtiä, kun kotonakin odottaa työmaa.

– Keväisin ja syksyisin on omat haasteensa.

Mattilan mukaan langan kysyntä räjähti käsiin korona-aikana.

– Kehräämöillä on vuoden jono, eli töitä riittää, Mattila sanoo.

Kehräämöjä on ympäri Suomea perustettu ennätystahtiin korona-aikana. Suomalaisesta raakavillasta maksettava hinta on parissa vuodessa kolminkertaistunut, mikä houkuttaa yhä pienempiä tiloja raaka-aineen myyntiin.

Suomen Lammasyhdistyksen puheenjohtaja Janne Jokela vahvistaa, että kehräämöillä on jonoa. Yhdessä Suomen suurimmista kehräämöistä, Pirtin kehräämössä, jonoa on noin vuoden verran.

– Kehräämöillä on nyt kapasiteettivaje, kun sinne toimitetaan pieniä villaeriä, joita pitää kuitenkin pestä erikseen. Koneet eivät riitä siihen, Jokela sanoo.