Sosiaalisessa mediassa törmää nykyään pitkin vuotta erilaisiin paaston muotoihin, kuten lihaton lokakuu, tipaton tammikuu, vegaanihaaste ja somepaasto. Ortodoksisessa kirkossa vietetään laskiaissunnuntaista pääsiäissunnuntaihin suurta paastoa, jossa hengelliseen kilvoitteluun yhdistyy vegaanihaaste, tipattomuus ja toisinaan myös somettomuus.
Vaikka Oulussa asuvalle Tarja Sanilalle paastoperinne on tuttua ortodoksisten karjalais-kolttasaamelaisten juurien kautta, hän on viettänyt suurta paastoa vasta kymmenen vuoden ajan.
– Tapasin mieheni kymmenkunta vuotta sitten, ja hänellä oli pitkä perinne paastoamisesta. Minäkin liityin mukaan siihen.
Sanila ja hänen miehensä eivät syö suuren paaston aikana lihaa, maitotuotteita, kananmunia tai karamellia. Periaatteessa paastoaminen voi olla nykyään helpompaa, kun kaupoissa on monenlaisia vegaaniruokia tarjolla. Ne eivät Sanilan mielestä kuitenkaan kuulu paaston perusajatukseen.
– Useimmiten ne ovat myös todella prosessoituja, ja me perustamme ruokavaliomme pitkälti luomuun ja alusta asti tehtyihin asioihin, selventää Sanila.
Lipsahdukset eivät välttämättä pilaa paastoa
Tarja Sanila on huomannut, että suuren paaston myötä olo virkistyy ja unen laatu paranee. Sanilalle ja hänen miehelleen suurella paastolla on myös yhteisöllinen merkitys. He pyrkivät kehittelemään uusia, paastoturvallisia ruokalajeja ja vaihtavat reseptejä ystäviensä kanssa.
– Meitä on pieni ystäväporukka, joka paastoaa. Meillä on ollut tapana kokoontua monesti viikonloppuisin syömään yhdessä paastoruokia. Minun esikoiseni on tällä kertaa ensimmäistä kertaa mukana eli perinne on siirtymässä, iloitsee Sanila.
Monet saattavat epäonnistua ruokapaastossa, mutta Sanilalle ei ole sattunut siinä lipsahduksia enää viiden viimeisen vuoden aikana. Hän kuitenkin suhtautuu lipsahduksiin armollisesti, eivätkä ne pilaa paastoa. Hänen mielestään paastossa on kyse siitä, että on rehellinen itselleen.
– Jos sattuu vahinko, niin se ei haittaa. Paasto vain jatkuu ja lipsahdus on annettavissa anteeksi.
Ortodokseille kyse on hengellisestä uudistumisesta
Monet saattavat pitää suurta paastoa pelkkänä ruokapaastona, mutta ortodokseille hengellisen tilan tarkastelu on tärkeämpää kuin ruokapaaston kirjaimellinen noudattaminen.
– Suuren paaston aikana voi tarkastella kriittisesti omaa elämää: miten käyttäydyn ja puhun tutuille ja tuntemattomille, ylennänkö itseni ja olenko välinpitämätön? Tämä on yksi näkökulma suureen paastoon, kertoo Ivalon kanttorina toimiva Anneli Pietarinen Lapin ortodoksisesta seurakunnasta.
Suuri paasto on Pietariselle merkki pääsiäisen lähestymisestä. Hän näkee, että ylösnousemuksen juhlaan ei ole oikotietä.
– On kuljettava kärsivällisesti koko nelikymmenpäiväinen paastomatka ja lisäksi suuri viikko eli piinaviikko. Suuren paaston ruokavalio ja hengellinen uudistuminen on räätälöitävä itselle sopivaksi ja sopivan kivuliaaksi.
Ortodokseille ruokapaaston tarkoitus on vahvistaa aisteja ja herättää kuulemaan paremmin jumalanpalvelustekstit ja rukoukset.
– Silloin lähestymme Jumalaa ja samalla myös muita ihmisiä.
Pääsiäisen herkuttelu alkaa jo kirkossa
Pääsiäinen on ortodokseille vuoden suurin juhla. Suuri paasto loppuu ja pääsiäisen juhlinta alkaa pääsiäisyön jumalanpalveluksessa vuorokauden vaihduttua pääsiäissunnuntaiksi.
– Jo yöllä herkuttelemme kukin mielensä mukaan kananmunilla, liharuoilla, pullalla, pashalla ja erilaisilla pikkuleivillä. Myös suklaa maistuu suussa herkulliselta, kuvailee Anneli Pietarinen.
Pietarisen ja muiden paastoavien ortodoksien koitos on pian ohi ja pääsiäisen vietto voi alkaa.
