– Pidän lähtökohtaa etuoikeutena. Se on meidän joukkueelle sopiva titteli ja me olemme omaksuneet sen todella hyvin.
Titteli, johon Suomen naisten cheerleading-maajoukkueen kapteeni Emmi Reenkola viittaa, on "maailmanmestari". Ja lähtökohta on se, että Suomi on voittanut kolme viimeisintä MM-kultaa. Nyt siis Yhdysvalloista, Orlandosta, on haussa jo neljäs perättäinen maailmanmestaruus.
Eikä joukkueessa ole epäselvyyttä, etteikö neljännen MM-kullan kanssa Floridasta myös kotiin tultaisi. Suomen naisten cheer-sarjassa kisaava kokoonpano on pysynyt lähes ennallaan jo muutamien vuosien ajan. Se tuo tarvittavaa vahvuutta ja luottoa joukkuekavereihin niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Etenkin fyysisyyttä vaativissa pyramidiosuuksissa Reenkolan mukaan on tärkeää, että jokainen tietää paikkansa ja jokaisen vahvuudet. Henkistä vahvuutta lisää puolestaan se, että joukkuekavereista on tullut jo myös hyviä ystäviä.
– Avoimuus on tärkeää. Tunnemme toisemme todella hyvin. Emme ole vain kollegoita vaan parhaita kavereita. Kyllähän se on tosi iso etulyöntiasema kisassa, kun olet siellä parhaiden tyyppien kanssa yhdessä, Reenkola pohtii.
Suomi määrittää taitotason
Yhdysvallat hallitsi pitkään lajia, mutta Suomi onnistui yllättämään vahvan ennakkosuosikin vuonna 2018 ja siitä lähtien lajin valtikka on ollutkin Suomessa. Vaikka vuosi vuodelta vaatimustaso teknisessä taituruudessa kasvaa, on joukkueessa silti vahva luottamus omaan taitotasoon.
– Se on vähän meistä itsestäkin kiinni. Me olemme se edelläkävijäjoukkue ja voimme itsekin määrittää, mitä uutta voidaan tehdä, päävalmentaja Maria Wahlroos avaa asetelmia.
Tämän vuoden ohjelmassakin Suomi pyrkii olemaan taitotasossa muita edellä ja esittelemään jotain sellaista, mitä ei ole vielä nähty. Sen lisäksi valmentajakolmikko Wahlroos, Tytti Tamminen ja Ina Tiittula ovat halunneet panostaa entistä enemmän visuaalisuuteen.
– Olemme hakeneet isoja elementtejä ja etenkin pyramideissa vähän yllättävyyttä. Sellaisia taitoja, joita laji-ihmisetkään eivät välttämättä olisi ihan joka kisoissa nähneet. Olemme yrittäneet tehdä ohjelmasta mahdollisimman viihdyttävän, josta yleisö olisi kiinnostunut koko reilun kahden minuutin ajan, Wahlroos kertoo.
– Lisäksi olemme kiinnittäneet paljon huomiota yksityiskohtiin, hakeneet heittoihin lisää korkeutta, ilmavuutta ja samannäköisyyttä ja se pätee ihan jokaikiseen taitoon tässä ohjelmassa. Olemme yrittäneet saada sen mahdollisimman yhtenäiseksi ja samannäköiseksi urheilijoiden kesken, hän vielä jatkaa.
Riskinotto pidettävä hallinnassa
Kapteeni Reenkolan omia suosikkeja on muun muassa teknisesti vaativa osanen, jota joukkue esitteli jo viime vuoden ohjelmassaan.
– Meillä on sellainen nosto, mikä lähtee arabialaisesta ja siitä kierrevoltin kautta ylös. Kukaan muu ei ole sellaista koskaan aikaisemmin tehnyt. Me tehtiin itse se viime vuonna siinä virtuaalisessa MM-kisassa. Mutta meille oli alusta asti selvää, että haluamme kokea sen myös yleisön edessä, Reenkola innostuu eikä malta odottaa nähdäkseen ja kokeakseen yleisön reaktiot.
Myös ohjelman loppuosasta Reenkola on innoissaan.
– Erityisesti meidän loppupyramidissa on ihana biisi taustalla ja me teemme sen kaikki yhdessä. Se on visuaalinen ja siinä kerätään paljon "populaa" kahden ihmisen päälle. Siinä on kaikki meidän vahvuudet esillä, Reenkola intoutuu.
Teknisestä taituruudesta ja vaativuudesta huolimatta tärkeintä MM-kilpailuissa kuitenkin on puhtaan suorituksen tekeminen. Virheisiin ei ole varaa. Vaikka uusia elementtejäkin on haluttu opetella, on silti Wahlroosin mukaan tärkeintä pyrkiä pitämään riskinotto hallinnassa.
– Ei kannata tuoda liikaa jotain uutta, vaikka mielenkiinto ja lajin uudistuminen onkin syytä pitää mukana. Mutta, jos me lähdemme tekemään jotain liian vaikeaa ja se ei onnistu, uskon meillä silloin olevan hikisemmät paikat sen suhteen, mille sijalle päädytään, Wahlroos pohdiskelee.
Yleisön eteen kolmen vuoden tauon jälkeen
Yleisön eteen pääseminen on yksi selkeästi innostavimmista asioista tämän vuoden MM-kisoissa. Suomi on viimeksi kuulutettu liveyleisön edessä maailmanmestariksi 2019 samassa paikassa, Orlandossa. Vuonna 2020 mitalit jäi jakamatta ja viime vuonna kisa käytiin virtuaalisena.
– Yleisöön täytyy valmistautua henkisesti. Mutta jälleen kerran hyvää on se, että meillä on kokenut joukkue. Moni on pystynyt kertomaan heille, jotka eivät vielä ole lavalla olleet, että minkälaista se konkreettisesti on, Reenkola toteaa.
Eikä yleisön pauhu liian yllätyksellisenä tule. Siihen joukkue otti jo tuntumaa esittäessään ohjelman Vierumäellä liiton järjestämän leirikilpailun yhteydessä.
– Se yleisö oli aivan mieletön. Osa vertasi sitä jo MM-yleisöön. Kaikki keinot on siis jo otettu käyttöön, että pystymme nyt vain nauttimaan kisasta, Reenkola naureskelee.
Naisten cheer-sarjassa finaali käydään Suomen aikaa 23. huhtikuuta aamuyöstä eli perjantain ja lauantain välisenä yönä. Suomella on Orlandossa mukana kaikkiaan kuusi maajoukkuetta, aikuisten sarjoissa mukana ovat myös viime vuonna pronssille sijoittunut sekamaajoukkue sekä hopeaa ottanut cheertanssimaajoukkue.
Lue lisää:
Suomen juniorit näyttivät mallia – kultaa cheerleadingin MM-kisoista!