SM-viikon ultrajuoksukilpailua voi jännittää perjantaina Ylen digipalveluissa ja osallistua kisatunnelmaan chatissa. Kisa alkaa klo 8.45.
Satu Lipiäinen on suurin ennakkosuosikki, kun Salon SM-viikolla juostaan perjantaina 100 kilometrin kilpailu. Keväällä kuuden tunnin juoksun Suomen ennätyksen 82,579 kilometriä painellut lappeenrantalainen oli lähdössä Saloon murskaamaan ennätyksiä, mutta armottomaksi äityvän helteen takia kisasta voi tullakin selviytymistaistelu.
– Kausi on mennyt tosi hyvin. Kaikki startit ovat parantaneet ennätyksiä ja sen puolesta oli Salon kisaan kovat odotukset ja haaveet, mutta nyt näyttäisi siltä, että helle syö ne odotukset, Lipiäinen miettii ennen kisastarttia.
Juoksijalle oli henkisesti kova paikka, kun helle saavutti Suomen ja ennusteet alkoivat hehkua punaisena myös Salon SM-viikon ajankohdalle.
– Kyllähän se ketutti aika rankasti. Mutta tämän kisan suhteen pettymys on nyt jo käsitelty. Nyt on enemmän sellainen fiilis, että kiva päästä juoksemaan ja katsomaan, mitä se helle tekee. Eikä tässä nyt olla ihan täysin luovutettu, eihän sitä tiedä, jos vaikka elimistö kestääkin, Lipiäinen hymyilee.
Sääennusteen mukaan elohopea kipuaa perjantaina kisan lähdön aikaan, eli aamuyhdeksältä, jo 25 asteeseen. Iltapäivällä taivaalla voi jokunen pilvenhattara näkyä, mutta lämpöä piisaa ennusteen perusteella liki 30 astetta koko rajun kilpailun ajan.
– Kisaan ei voi hirveästi tavoitteita laittaa, kun ei tiedä, kuinka paljon helle vaikuttaa. Luulen, että alku menee ihan kivasti ja jossain vaiheessa sitten kanttaa pahasti. Ajatus on lähteä ihan reippaasti liikkeelle ja toivoa, että kroppa kestää, mutta jos ei kestä, niin sitten täytyy vain yrittää selviytyä maaliin, Lipiäinen sanoo.
– Aika kovaa tuultakin taitaa olla luvassa, se varmaan tuntuu siltä kuin juoksisi hiustenkuivaajassa. Täytyy koittaa hyödyntää se myötätuuli maksimaalisesti ja vastatuulessa koittaa muistaa, ettei vedä ihan punaisella koko aikaa.
100 kilometrin juoksu on huipuille kuin pitkä maraton. Koko ajan juostaan kovaa, eikä huoltoihin pysähdytä, vaikka ultrajuoksusta kyse onkin. Kilpailijat kolkuttelevat koko ajan omia rajojaan, juoksu kulkee aerobisella kynnyksellä tai hieman sen yläpuolella.
– Viime vuoden satasella minulla olivat 4.15–4.30 minuutin välillä kilometrivauhdit. Vauhti kesti sellaisena johonkin 80 kilometriin saakka, minkä jälkeen se viimeinen 20 kilometriä oli vaikeaa. Muistaakseni ne olivat jotain 5.15 minuutin kilometrivauhtia. Sitä loppuvauhtia ei oikein voi koskaan ennustaa, pitää vain toivoa parasta.
Lappeenrantalaisjuoksijan suorituksia leimaa usein sama kaava. Aikaa kerätään ikään kuin varastoon vielä, kun juoksu kulkee verrattain helposti.
– Jotkut sanovat pystyvänsä tasaiseen suoritukseen ja jotkut jopa kiihdyttämään loppua kohti, mutta itse olen enemmän sitä tyyppiä, että juoksen alkuun tavoiteltua keskivauhtia kovempaa ja sitten yritän pitää sitä parhaani mukaan. Välillä hyytyy vähän enemmän ja välillä vähemmän, Lipiäinen kuvailee.
Kuuden kilometrin kierros auttaa tankkauksessa
Salon 100 kilometrin kilpailu juostaan reilun kuuden kilometrin mittaisella hyvin tasaisella asfalttireitillä, joka hieman viileämmissä olosuhteissa takaisi juoksijoille mahtavat mahdollisuudet ennätystehtailuun.
Nyt kun helle piinaa juoksijoita, pitää reitistä ottaa hyöty irti muulla tavoin.
– Kuuden kilometrin kierros on aika näppärä, kun se kestää sen hieman alle puoli tuntia. Joka kierrokselle kun ottaa puolen litran pullon urheilujuomaa, niin aika hyvin menee tankkaukset, Lipiäinen kertoo.
Urheilujuoman mukana juoksija saa myös suolat ja suuren osan energiasta. Juominen on tärkeää siis myös energiatasapainon kannalta.
– En yleensä syö sadan kilometrin kisoissa. Energia tulee geeleinä, niitä menee myös se pari kappaletta tunnissa, eli yksi geeli ja yksi puolen litran juomapullo per kierros. Se on aika simppeliä muistaa.
Kilometrivauhtien, nesteytyksen ja energiansaanin lisäksi juoksija seuraa kisan aikana myös jaksamistaan. Juoksukellon sykedata antaa osviittaa, jos vauhti on pitkään liian kova.
– Luotan kyllä pääasiassa siihen, että tiedän aika hyvin, missä kunnossa olen, joten seuraan pääasiassa kilometrivauhtia. Välillä katson sykettä, että jos se menee pitkään siellä vauhtikestävyysalueella, niin sitten pitää miettiä, täytyykö tehdä löysäyksiä. Nyt helteellä pitää ehkä vähän enemmän tarkkailla myös sykkeitä ja miettiä, antaako niiden suosiolla olla enemmän koholla vai ei, Lipiäinen pohtii.
Miten ensimmäisestä satasen kisasta selviää?
Satu Lipiäisen lisäksi Salossa nähdään parikymmentä huippua kilpailemassa SM-mitaleista, mutta kisaan on voinut ilmoittautua myös Suomi-juoksun avoimeen sarjaan, eli reitillä nähdään myös 100 kilometrin ensikertalaisia.
Satu Lipiäisen vinkki aloittelijalle on, että kisaan kannattaa lähteä maltilla. Helle on otettava huomioon.
– On ihan hyväksyttävää kävelläkin välillä. Voi rakentaa vaikka rytmiä, että kymmenen minuuttia juoksua ja minuutti kävelyä. Olen ymmärtänyt, että 24 tunnin kisoissa näitä näkee ihan maailman huipullakin. Itselleni nämä ovat tuttuja ultrajuoksu-uran alusta, jolloin ajattelin, ettei kukaan pysty juoksemaan 100 kilometriä putkeen. Se olikin sitten yllätys, kun se itseltänikin onnistui, Lipiäinen neuvoo.
Ultrajuoksu on usein myös henkinen koitos. Lipiäisen vinkki on, ettei edessä olevaa urakkaa kannata miettiä.
– Ei kannata ruveta laskemaan, paljonko matkaa on jäljellä, täytyy pistää vain tossua toisen eteen ja ottaa ne energiat ja juomat, mitkä on suunnitellut. Ne tankkaukset kannattaa suunnitella, koska kisan aikana tulee hetkiä, jolloin ei tee mieli ottaa mitään tai ei muista. Jos niissä lipsuu, niin huonosti käy.
Juoksuvarusteissa Salon kuuden kilometrin kierros ja tasainen asfalttialusta tekevät valmistautumisen suhteellisen helpoksi.
– Vaatteiden ja kenkien osalta tärkeintä on varmistaa, että mikään niissä ei pääse hankaamaan ihoa. Minulla oli ensimmäisissä kisoissani näissä asioissa isoja ongelmia. Piti teipata esimerkiksi kainaloita, ettei tullut pahoja hiertymiä.
Kengissä on nykyään varaa valita, sen tietää myös kisan ennakkosuosikki. Uransa alussa hän raahasi kisoihin kymmenen kenkäparia, kun mieluisaa kenkää ei meinannut löytyä millään. Kenkiä oli tapana vaihdella puolen tunnin välein, kun jalka alkoi puutua tai jostain rupesi kolottamaan.
– Onneksi lopulta löytyi sellainen kenkämerkki, jonka jälkeen ei ole täytynyt vaihdella kenkiä. Viimeksi kuuden tunnin kisassa juostiin pehmeällä radalla, niin silloin juoksin kevyillä ja nopeilla hiilikuitukengillä. Nyt on taas tarkoitus laittaa vähän pehmeämpää kenkää, kun juostaan asfaltilla, Lipiäinen kertoo.
Aloittelevalle ultraajalle apua voi olla myös omasta huoltajasta, joka pitää huolen, että sovitusta kisataktiikasta, tankkauksista ja vauhdinjaosta pidetään kiinni.
– Huoltaja on todella tärkeä etenkin sitten, kun haluaa ottaa niitä ihan viimeisiä sekunteja pois. Mutta jos haluaa vain päästä läpi, niin ei se sen tuloksen takia aivan ehdoton ole. Tsempin ja kannustuksen kannalta tukihenkilö voi olla tärkeä, mutta suoritus ei sinänsä siihen kaadu, vaikka huoltaja puuttuisikin.
– Se, mitä itse toivon huoltajalta, on lopussa väliaikoja ja minkälaista vauhtia tarvitaan mihinkin tulokseen. On hienoa voida luottaa siihen, että huoltaja noudattaa ennalta laadittua suunnitelmaa, eikä itse tarvitse murehtia siitä. Syö ja juo vain sen, mitä huoltaja käteen lyö.
Turvallisen rajan näkee vauhdista
Ultrajuoksukilpailussa juoksijat altistuvat äärimmäiselle rasitukselle ja sääolosuhteille. Aloittelevan juoksijan voi olla hankala hahmottaa, mikä kipu tai tunne menee vielä normaalista ja mikä on sellaista, johon pitäisi keskeyttää.
– Ainahan se koskee ja tuntuu pahalta. Mutta kyllä sen jo aika hyvin tietää, milloin ei enää kannata juosta. Jos vaikka tulee tilanne, ettei pysty varaamaan painoa jalalle tai ei pysty ottamaan normaaleja askeleita, silloin usein jokin on pahemmin rikki. Helteessä jos pää alkaa pahasti heittämään tai askel harhailee tien laidasta toiseen, niin silloin on syytä miettiä, onko tiputus se seuraava määränpää, jos jatkaa juoksemista, Lipiäinen muistuttaa.
Satu Lipiäisen mukaan turvallisen raja on nähtävissä juoksijan vauhdista ja siitä, miten tämä pystyy vauhtia ylläpitämään.
– Ensiksi putoaa vauhti ja sitten meno alkaa mennä vasta vaaralliseksi. En itse pidä tätä Salon kilpailua suurena terveysriskinä, kun kisassa juostaan aika lyhyttä kierrosta. Sitten taas jos ollaan yksin jossain vuorilla ja seuraavaan juomapisteeseen on 100 kilometriä, niin silloin voidaan puhua jo vaarallisesta lajista, Lipiäinen pohtii.
Berliinin MM-kisassa kympin sakkiin?
Palataan lopuksi Satu Lipiäisen ennätysjahtiin. Vaikka juoksija on tottunut lähes poikkeuksetta parantamaan ennätyksiään, ei Salon helteessä kannata tuhota loppukautta.
Elokuun lopulla suomalainen juoksee Berliinissä 100 kilometrin MM-kilpailussa.
– Yritän pitää Salossa vauhtia niin pitkään kuin pystyn. Jos tulen siihen tulokseen, että olosuhteiden tai päivän kulun takia en ennätykseen pysty, niin sitten pitää miettiä, yritänkö juosta sen päivän parhaan tuloksen, vai koitanko säästellä niin, että pääsen nopeasti takaisin harjoitteluun ja sitten elokuussa iskussa MM-kisoihin, Lipiäinen miettii.
Suomalaisen ennätys satasella on 7.51.02.
– Vielä ei ole tullut lähtölistoja, joten en osaa sanoa, mikä sijoitus MM-kisassa voisi olla. Mutta kyllä selkeästi kymmenen parhaan sakkiin tavoite on. Jos sinne sattuu tällainen helle, niin ei voi oikein katsoa tilastotuloksiakaan, kun joku toinen kestää hellettä paremmin kuin toinen.
Lipiäisen mukaan Salon ja Berliinin MM-kisojen välinen lepoaika riittää juuri ja juuri siihen, että kovasta vedosta ehtii toipua täysin.
– Olen Salon jälkeen muutaman päivän juoksematta ja sitten lähden taas hiljalleen liikkeelle. Ei siinä kuitenkaan heti kehittäviä treenejä tehdä. Sitten kun on palautunut, niin kuntoa pitää taas rakentaa uudelleen ja lopuksi jälleen kevennellä, eli kyllä se pari kuukautta on aika lailla minimitauko. Itse olen juossut noin kolme pitkää kisaa per vuosi, Lipiäinen kuvailee.
Salon 100 kilometrin SM-ultrajuoksua voi seurata perjantaina Yle Areenasta suorana. Mobiililaittein tuotettu tapahtumastriimi alkaa klo 8.45.
Pitkän lähetyksen aikana ollaan tiiviisti kilpailijoiden mukana reitillä ja jutellaan rutkasti juoksusta ja kisatapahtumista muun muassa asiantuntijoiden Jari Tompon ja Jukka Viljasen kanssa. Yleisö voi osallistua keskusteluun ja kisatunnelmaan chatilla.
Lue myös: