Pääsin matkustamaan pitkän tauon jälkeen, ja vielä lempikaupunkiini Berliiniin! Työmatkan jälkeen jäin viettämään omaa lomaa, ja paluumatkan päätin toteuttaa tavalla, jota en ole koskaan ennen ulkomailta tehnyt: maata pitkin.
Olen matkustanut elämässäni verrattain paljon. Aina siihen ei ollut varaa, mutta ennen koronaa matkustin mielelläni ulkomaille ainakin kerran vuodessa. Lentäen. Se oli edullista ja helppoa. Matka Helsinki-Vantaalle, ja jo muutamaa tuntia myöhemmin olin jossain ulkomailla, matkalla hotelliin.
Ilmastotietoisuuden kasvaessa olen tullut tietoiseksi lentomatkailun vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Jonkin aikaa ajattelin, että päästöhyvitykset ovat hyvä tapa lentää ekologisesti: kun maksan lentolippuni hinnan päälle rahaa, jolla joku tekee ilmastolle hyvää, niin minun ei tarvitse murehtia asiaa enempää. Sitten opin, että päästöhyvitykset eivät kuitenkaan ole kovin luotettava asia.
Köyhä ihminen tekee paljon ilmastotekoja.
Oivalsin, että matkustamisen ekologisuuteen taitavat päteä ihan samat lainalaisuuden kuin muuhunkin ekologiseen kuluttamiseen: uuden tuotteen hankkimisen sijaan ekologisinta olisi olla ostamatta yhtään mitään, tai ainakin mahdollisimman vähän ja harvoin.
Tuttavapiirissäni suhtautuminen lentämiseen vaihtelee. On niitä, jotka lentävät, koska he kokevat että heillä on siihen oikeus. On niitä, jotka ovat ilmastosyistä lopettaneet lentämisen kokonaan. Ja on sellaisia, jotka lentävät, koska uskovat, ettei ilmastonmuutosta ratkaista yksilön valinnoilla vaan poliittisilla päätöksillä.
Ja tietenkin on myös niitä ihmisiä, jotka eivät tee lentomatkoja yksinkertaisesti siksi, koska heillä ei ole siihen varaa. Köyhä ihminen tekee paljon ilmastotekoja.
Berliininreissuni paluumatka alkoi yöjunalla Tukholmaan torstai-iltana, ja perjantaina vaihdoin Tukholmassa laivaan. Kotona olin lauantaina aamupäivällä. Paluumatka Berliinistä Helsinkiin vei siis kaikkiaan kaksi yötä ja yhden kokonaisen matkapäivän.
Juna- ja laivalippujen hinnat olivat ostohetkellä hieman kalliimmat kuin lentoliput. Tämä on tavallista, koska lentämistä verotetaan varsin kevyesti. Tällä hetkellä tosin lentojen hinnat nousevat niin kovaa tahtia että junassa istuminen taitaa olla jo edullisempaa!
Maata pitkin matkustaminen vaatii oman asennoitumisen muuttamista
Lisäkuluja tuli tietenkin ruokailuista. Puolessatoista vuorokaudessa täytyy syödä ja juoda useamman kerran. Investoin Tukholmassa myös taksiin, koska totesin, että ostin reissussa liikaa kirjoja enkä jaksa raahata matkalaukkuani kaupungin halki satamaan.
Paluumatkalla mietin, että maata pitkin matkustaminen vaatii oman asennoitumisen muuttamista. Matka ei ole pieni väliaika lähtöpaikan ja päämärän välillä, vaan oma kokonainen hetkensä ajassa. Tuntui että minulla oli kolme eri aikaa reissussa: työaika, loma-aika, ja paluun aika.
Matkustaessani luin romaaneja, katselin puhelimeeni lataamia jaksoja suoratoistopalvelusta, join kahvia ja kuplavettä, lounastin junan viihtyisässä ravintolassa herkullista vegaaniruokaa, katselin maisemia ja ideoin tämän kolumnin. Nautin olostani. Tällaisia kiireettömiä hetkiä minulla on harvoin.
Kotona pyykkikoneen pyöriessä mietin matkan kokonaisuutta. Maata pitkin matkustaminen oli lentämistä raskaampaa ja vei aikaa ja rahaa, mutta oli ehdottomasti hyvä ja minulle sopiva matkustustapa. Aion tehdä tämän uudelleen.
Hitaasti matkustaminen saa kyllä aikaan sen, että lyhyitä reissuja en tällä tavalla tekisi. Rauhallinen matkustaminen vaatii rauhallista aikaa kohteessa. Ehkä tulevaisuudessa vietän useamman vuoden kotimaassa ja säästän rahaa pitempään oleiluun Euroopassa?
Toivon, että tulevaisuus tuottaa uusia investointeja maata pitkin kulkeville. Mahdollisuuksia olisi niin paljon! Tarvitaan parempia junayhteyksiä ja helpompia tapoja varata lippuja, mutta myös matkatoimistoja, jotka hoitaisivat liput ja majoitukset läpi Euroopan.
Toivon näkeväni päivän, jossa Atlantin yli pääsisi laivalla nykyisten luksusristeilijöiden sijaan myös vähemmän ylellisesti ja pienemmällä budjetilla. Silti – eniten toivon kuitenkin poliittisia päätöksiä. Ilmastonmuutoksen torjumisen sysääminen yksilöiden valintojen varaan ei ole kestävä ratkaisu.
Raisa Omaheimo
Kirjoittaja on kirjailija, joka rakastaa Berliinin vegaaniruokapaikkoja
Voit keskustella kolumnista 14.7. klo 23.00 asti.