Artikkeli on yli 2 vuotta vanha
MielipideTyöelämä

Pekka Seppäsen kolumni: Johtajia on ainakin kahtakymmentä eri lajia

Uuden johtajan palkkaaminen on vakiintunut ja huono keino saattaa ongelmat pois päiväjärjestyksestä, kirjoittaa Seppänen.

Kuvassa kolumnisti Pekka Seppänen.
Pekka SeppänenKirjailija, johtamisvalmentaja

Eräällä tuntemallani työpaikalla alkoi mennä huonosti.

Ensin yritettiin organisaatiouudistusta. Laadittiin uudenlainen organisaatiokaavio. Piirrettiin laatikot eri järjestykseen ja tehtiin laatikoiden välisistä nuolista entistäkin paksumpia.

Ei siitä mitään tullut. Ihmiset eivät halunneet kömpiä pois entisistä laatikoistaan. Ilmeni kaikenlaista epätietoisuutta ja tuli omituisia kysymyksiä. Kysyttiin, mitä tarkoittaa, että laatikosta A menee nuoli laatikkoon B.

Tarkoittaako se sitä, että laatikko A määräilee laatikkoa B, vai toisinpäin?

Laatikkoon B sijoitetut työntekijät tulkitsivat itseensä kohdistuvan nuolen sillä tavalla, että laatikossa A lymyilevien pitää antaa laatikolle B kaikki laatikon B vaatimat resurssit.

Putositte varmaan kärryiltä. Niin putosin minäkin.

Uuden johtajan palkkaaminen on vakiintunut keino saattaa ongelmat pois päiväjärjestyksestä, tai ainakin pois isompien johtajien työpöydältä.

Kukaan ei kysynyt, mitä resursseja laatikon B väki tarvitsi. Sen sijaan palkattiin resurssijohtaja. Tämän täytyi olla hyvä idea, koska eräs pörssiyhtiökin oli juuri palkannut resurssijohtajan.

Uuden johtajan palkkaaminen on vakiintunut keino saattaa ongelmat pois päiväjärjestyksestä, tai ainakin pois isompien johtajien työpöydältä. Harmi vain, että tämä vakiintunut keino ei yleensä tepsi.

Resurssijohtajaa alkoivat kiinnostaa enemmän hänen omat resurssinsa kuin muiden resurssit. Hänen tehtäväkenttänsä oli kuulemma niin laaja, että pitäisi rekrytoida. Ensin resurssiassistentti, sitten resurssipäällikkö. Niin ja vielä resurssikontrolleri.

Yle Areenasta sai aikoinaan katsella mainiota sarjaa Kyllä BBC hoitaa (alkuperäiseltä nimeltään W1A), joka kertoi yleisradioyhtiö BBC:n kuvitteellisesta johtamistyöskentelystä. Erityisen mainiosti työskentelivät yhtiön paremmuusjohtaja ja yhtiön inklusiivisuusjohtaja.

Mikä tietenkin tarkoitti sitä, että paremmuutta ei ollut, saati inklusiivisuutta.

Sen sijaan oli paljon kokouksia ja paljon sählinkiä. Johtajat työllistivät koko henkilökuntaa monituisilla hankkeillaan, joihin koko henkilökunta piti ehdottomasti sitouttaa. Kuten oikeassakin työelämässä usein, johtajat eivät johtaneet mitään, mutta koordinoivat muitten tekemisiä sitäkin uutterammin.

Sellainen johtajatitteli, millainen ongelma. 

Niin kuin sananlasku sanoo, siitä puhe, mistä puute. Sellainen johtajatitteli, millainen ongelma.

Kun luovuus on hukassa, nimitetään luova johtaja. Kun vastuullisuudesta ei ole tietoakaan, nimitetään vastuullisuusjohtaja. Kun ei ole elinvoimaa, on edes elinvoimajohtaja.

Ei kannata perustaa kyvykkyysjohtajan virkaa. Kaikki huomaisivat, että kyvykkyyksiä ei ole, mitä ne kyvykkyydet sitten ikinä tarkoittavatkaan.

Nyt kun olen hetken miettinyt, saatan kuitenkin olla eri mieltä itseni kanssa. Hieno tittelihän pukee ihmistä komeasti.

Minulla on kaksi virallista titteliä, toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Ne kuulostavat latteilta. Ne ovat sitä paitsi Suomen helpoimmin hankittavat tittelit. Riittää, että perustaa firman ja lähettää paperit Patentti- ja rekisterihallitukseen.

Onneksi olen pomo, joten saan antaa itselleni juuri sellaisen tittelin kuin haluan.

Ja haluan antaa itselleni johtajatittelin, jota kenelläkään muulla ei ole.

Kuten hyvin tiedämme, yritykset ja suorastaan koko maailma on uusien ilmiöiden partaalla. Käynnissä on muutos, ellei jopa murros. Hienommin sanottuna transformaatio, suorastaan disruptio.

Taidankin siis nimittää itseni muutosjohtajaksi. Tai murrosjohtajaksi. Ellen peräti transformaatio- ja disruptiojohtajaksi.

Mutta olisinko ainoa laatuani? Ikävä kyllä hakukone kertoo, että en olisi.

Entä näkemysjohtaja? Turha toivo. Viestintätoimisto on keksinyt sen itselleen jo kauan sitten.

Mitenkäpäs uudistumisjohtaja? Työnantajajärjestöissä näitä näyttää olleen jo pitkään.

Tulevaisuusjohtaja? Voi voi. Niitä on joka puolella Suomea.

Kenties johtajuusjohtaja? Löytyy.

Voisinko olla mielikuvitusjohtaja? Vaan en ainoa. Autoteollisuudessa olisi kollega.

Strategiajohtaja on melkein joka firmassa, mutta onko haihattelujohtajia? Ei ole. Bingo! Haihattelujohtajana olisin ainoa laatuani.

Voisitteko siis ystävällisesti kutsua minua tästä lähtien herra haihattelujohtajaksi.

Pekka Seppänen

Kolumnin kirjoittaja on haihattelujohtaja.

Kolumnista voi keskustella 7.9. klo 23.00 saakka.