Värriön tutkimusasema sijaitsee Sallassa Itä-Lapissa luonnonpuiston alueella noin viiden kilometrin päässä Venäjän rajasta. Aseman johtaja ja fysiikan professori Mikko Sipilä on ilmakehätutkija, joka palkittiin viime vuonna muun muassa Suomen Akatemian palkinnolla. Hänet tunnetaan maailmalla varsinkin ilmakehän pienhiukkastutkijana.
Ilmastonmuutoksen merkit varsinkin arktisilla alueilla ja pohjoisella havumetsävyöhykkeellä voidaan havaita kaikista selvimmin.
– Muutoksen nopeus on täällä niin selvä ja sille ei tällä hetkellä näy loppua, niin eihän tässä voi olla muutakuin huolissaan, toteaa Mikko Sipilä Värriön tutkimusasemalla.
Ilmakehätutkija perustelee huolestumistaan muun muassa kansainvälisillä tutkimuksilla ja Värriön tutkimusasemalla noin 50 vuoden aikana tehdyillä havainnoilla.
– Lämpötila on noussut täällä joulukuussa neljällä asteella noin 50 vuoden aikana ja puuraja on kivunnut yhä ylemmäs. Lumipeitteinen aika on lyhentynyt kolmella viikolla viimeisten 40 vuoden aikana, luettelee Sipilä Värriön alueen ilmastossa tapahtuneita muutoksia.
Suomen osaaminen ilmakehätutkimuksessa on kansainvälisesti korkeatasoista ja saanut maailmalla tunnustusta. Ilmakehätieteen keskuksessa on kehitelty erittäin herkkiä mittalaitteita ja tutkijoiden tutkimusartikkeleita on julkaistu runsaasti alan arvostetuissa tiedelehdissä.
Värriön tutkimusaseman päätehtävä on ilmakehätutkimus
Mikko Sipilä esittelee Lapin ikimetsissä sijaitsevaa Värriön tutkimusasemaa, paikka on vaikuttava. Pihan ympäristöstä nousee ikimetsä, mutta ylempänä Kotavaarassa puusto nuorenee. Alueella on ollut menneinä aikoina laaja metsäpalo ja ikimetsän tilalle kasvaa nyt nuorempaa puustoa.
Asuin- ja toimistorakennusta alempana, vaarojen välisessä kurussa kimmeltää pieni järvi.
Luonnonpuistossa liikkuminen on luvanvaraista, hiljaisuuden rikkoo vain lintujen laulu ja tuulen humina.
– Kyllä täällä petoeläimiä liikkuu. Susi ja ahma eivät ole mitenkään outo vieras näillä seuduilla, niitä eksyy näille maille välillä Venäjän puolelta, sanoo Sipilä ja osoittaa kädellään idän suuntaan.
Värriön tutkimuskuksen perusti vuonna 1967 professori Erkki Pulliainen ja asema keskittyi ensimmäiset vuodet pääosin petoeläintutkimukseen. Nykyisin aseman päätehtävä on ilmakehätutkimus, joka on osa Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden keskusta.
Päärakennuksen ympärillä maanpinnalla on erilaisia mittauslaitteita, joista osa on Ilmatieteenlaitoksen, Säteilyturvakeskuksen, Seismologisen laitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen omistamaa tekniikkaa. Kaikki laitteet tuottavat erilaista tietoa.
Ylempänä Kotavaarassa on huippumoderneista laitteista koostuva SMEAR-asema. Mittalaitteilla voidaan havaita erittäin pieniä aineosia, joita on ilman pienhiukkasissa.
– Meillä on täällä kaksi päätutkimushaaraa. Toinen liittyy hiilenkiertoon eli tutkitaan sitä, miten metsät sitovat hiiltä. Toisen tutkimuksen päähaara on ilmakehän pienhiukkaset, valaisee Mikko Sipilä.
Lämpötilan nousu on massiivista arktisilla alueilla
Sipilä nostaa esittelykierroksella esille Ilmatieteenlaitoksen uuden tutkimuksen, jonka mukaan arktisen alueen ilmasto lämpenee nelinkertaisella nopeudella verrattuna maailmanlaajuiseen keskiarvoon.
– Kyllä meidän täällä mitattu lämpeneminen on täysin linjassa Ilmatieteenlaitoksen uusien tutkimusten kanssa, vahvistaa Sipilä.
Keskimäärin maapallon ilmasto on tutkimusten mukaan lämmennyt 1,1 astetta vuoden 1850 tasosta. Lämpeneminen voimistuu pohjoiseen mentäessä ja Suomessa arvio liikkuu 2–2,5 asteessa. Sipilän mukaan Värriön alueella on nyt samanlainen ilmasto kuin 1970-80-luvuilla Suomussalmella, 300 kilometriä etelämpänä.
Nykyisellä tahdilla lämpötila nousee vuosikymmenessä 0,6 astetta ja vuoteen 2050 mennessä lämpötilan arvioidaan nousseen jo neljällä asteella.
– Talvikuukausien osalta puhutaan lähitulevaisuudessa hyvinkin 6–7 asteesta. Kyllähän se luonnon, eläimistön ja kasvillisuuden sopeutuminen on vaikea näin nopeaan muutokseen, arvioi ilmakehätutkija Mikko Sipilä.
Värriöstä huippututkijaksi maailmalle ja takaisin
Värriön tutkimusasema on ollut useiden opiskelijoiden ja nuorten tutkijoiden perehtymispaikka kenttätutkimukseen. Mikko Sipilä sai ensi kosketuksen Värriöön opiskelijana 2000-luvun alussa ja paikka juurtui mieleen niin hyvin, että nyt hän on sen johtaja.
Opiskelujen jälkeen uteliaan tutkijan tie vei pitkiksi ajoiksi kenttätutkimuksiin maailmalle, usein Etelämantereelle ja Huippuvuorille. Erityisesti yksi reissu on jäänyt Sipilän mieleen, kun lumimyrsky yllätti Argentiinan puolustusvoimien lentokoneen pilotit ja matkustajat matkalla Etelämantereelle.
– Kapteeni joutui ottamaan useita ylösvetoja ja kolmannella kerralla jokin pamahti ja moottoriin tuli vika. Sitten käännyttiin ripeästi takaisin ja onneksi selvittiin. Viikkojen korjauksen jälkeen yritettiin uudelleen, muistelee Mikko Sipilä yhtä muistorikasta retkeään Etelänavalle, mutta vakavoituu nopeasti.
Hänen mukaansa kasvihuonekaasut aiheuttavat tällä vauhdilla niin nopean ilmaston lämpenemisen, että vastaavaa ei ole maailman historiassa aiemmin havaittu.
– Poikkeuksena ovat asteroidien törmäykset maapallolle, mutta ne eivät ole olleet ihmisen itsensä aiheuttamia katastrofeja, jotka johtivat ilmastonmuutokseen, miettii Sipilä.
Herättikö juttu ajatuksia, joita haluat jakaa? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 13.9. kello 23 saakka.
Edit 12.9. klo 11.10: Korjattu kuvatekstiä korvaamalla sana anturoita sanalla antureita.
Lue myös: