Vuonna 2019 helsinkiläinen Arttu Lampinen, 29, kärsi muutaman kuukauden ajan kovista vatsakivuista.
Yhden kipukohtauksen aikana hän hakeutui päivystykseen, jossa kivun syyksi epäiltiin umpilisäkkeen tulehdusta. Hänet ohjattiin leikkaukseen.
Kun Lampinen leikkauksen jälkeen heräsi sairaalasängystään, hän huomasi, että vatsan poikki kulki iso leikkaushaava. Se herätti ihmetystä, koska leikkauksen piti olla tähystysleikkaus.
– Kun lääkäri kyynelehtien tuli kertomaan tilanteestani, ymmärsin, että nyt on kyseessä vähän vakavampi tilanne.
Maksasta oli löytynyt suuri määrä kasvaimia. Niin paljon, ettei niitä pystytty leikkaamaan. Parin kuukauden päästä leikkauksesta Lampiselle selvisi, että kyseessä oli pahanlaatuinen ja erittäin harvinainen maksasyöpä: hepatosellulaarinen karsinooma.
Lampinen ohjattiin Helsingin yliopistollisen sairaalan Syöpäkeskukseen tapaamaan erikoistuvaa syöpälääkäriä. Lampinen oli valmistautunut tapaamiseen kysymyksillä ja etsimällä tietoa erilaisista hoitomenetelmistä.
– Olin etsinyt tietoa immuunihoidosta ja muista hoidoista, joita Suomessa käytetään tällä hetkellä. Kysyin eri vaihtoehdoista, että voisiko näitä kokeilla. Lääkäri sanoi, että ei onnistu. Hän tarjosi yhtä lääkehoitoa ja kertoi, että ennuste on aika huono.
Lampinen tiesi, että lääkärin määräämä lääke oli hänen syöpäänsä niin sanottu ensilinjan hoito. Hän myös tiesi, että se ei häntä luultavasti parantaisi, vaan antaisi ehkä muutaman kuukauden elinaikaa.
15 minuutin lääkärikäynnin aikana Lampisen toivo parantumisesta vietiin.
Immuunihoidoilla parannus jopa levinneisiin syöpiin
Lampisen lääkärille ehdottama immuunihoito on suhteellisen uusi hoitomuoto, jonka tarkoitus on herättää ja ylläpitää ihmisen omaa immuunivastetta, jotta se tuhoaisi syöpäsolukkoa.
Immuunihoidoilla on saatu hyviä hoitovasteita syöpätyypeissä, joihin aiemmin ei ole ollut toimivaa hoitoa. Niillä on pystytty parantamaan jopa laajalti levinneitä syöpiä.
Immuunihoidot saattavat aiheuttaa haittavaikutuksia, mutta niitä on usein helpompi hallita kuin perinteisten syöpälääkkeiden haittavaikutuksia.
Vuonna 2019 immuunihoito ei ollut hyväksytty hoitomuoto Lampisen sairastamaan syöpään Suomessa, ja siksi hoito evättiin häneltä.
Lampinen kertoo, että jo silloin immuunihoidoilla oltiin hoidettu maksasyöpää esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Suomeen hoidot olivat saamassa EU-myyntiluvan maksasyövän hoitoon vuoden 2021 keväällä.
Lampinen hakeutui yksityisen syöpäsairaalan Docratesin lääkärin vastaanotolle. Sieltä hänelle suositeltiin immuunihoitoja ja lääkäri kirjoitti lausunnon, joka puoltaisi hoitoja julkisella puolella.
– Toimitin sen Husiin ylilääkärille, joka vei asiaa eteenpäin. Hoito kuitenkin evättiin.
Perustelu oli sama kuin aiemmin: hoitomuoto ei ollut vielä hyväksytty Suomessa.
Apu löytyi Saksasta
Tällä hetkellä immuunihoidoilla voidaan hoitaa Suomessa yli 20 eri syöpätyyppiä. Suomessa niitä käytetään kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin muissa Euroopan maissa.
Syitä siihen, miksi Suomi on immuunihoitojen käytössä Euroopan häntäpäässä on Suomen syöpäinstituutin ja Helsingin yliopiston tutkijaprofessori Juha Klefströmin mukaan monia. Suomen immuunihoitojen tilaa on tutkittu Klefströmin vetämässä Cancer IO -hankkeessa.
Hankkeessa nousi esille neljä syytä, miksi immuunihoidot ovat rantautuneet Suomeen niin hitaasti: monimutkainen lääkkeiden käyttöönottoprosessi, hajautettu rahoitusrakenne, hoitosuositusten epäsuhtaisuus alueittain ja kliinisen lääketutkimuksen vähäinen määrä.
Nämä samat syyt vaikuttavat Klefströmin mukaan myös laajemmin syövän hoitoon Suomessa.
Vaikka julkiselta puolelta evättiin Arttu Lampisen pääsy immuunihoitoihin, hän jatkoi eri hoitomenetelmien tutkimista. Yksi niistä oli paikallishoito, jossa kasvaimiin johdetaan suoraan sytostaattia ja sen pääsy takaisin verenkiertoon estetään. Lopulta, kun kasvaimet kutistuisivat tarpeeksi, ne poltettaisiin pois.
Hoitoon ei kuitenkaan Lampisen mukaan suostuttu Husissa, koska kasvaimet olivat niin isoja.
Tähän kyseiseen hoitomenetelmään tutustuessaan esiin nousi tuon tuosta erään saksalaisen lääkärin nimi, joka oli tehnyt hoitoja. Lampinen päätti laittaa hänelle viestiä, johon vastattiin jo parin tunnin päästä.
– Lähetin lääkärille kuvat kasvaimistani. Hän katsoi ne ja laittoi viestiä, että voidaan hoitaa, tervetuloa. Noin parin viikon päästä siitä lähdin Saksaan.
Lampinen kävi Saksassa yhteensä yhdeksän kertaa. Hoidot toteutettiin kerran kuussa, ja yhden hoidon hinnaksi tuli noin 4 000 euroa. Sytostaattihoitojen avulla kasvaimet pienenivät pikkuhiljaa, ja lopulta ne poltettiin.
Nyt maksassa on jäljellä enää kolme kasvainta, jotka ovat kuolleita. Lampinen kertoo, että kasvaimet eivät ole tällä hetkellä aktiivisia ja syövän tilanne on vakaa. Kuolleet kasvaimet eivät lähde maksasta koskaan kokonaan pois.
– Niissä on aina se riski, että sinne on jäänyt pieniä syöpäsoluja, jotka lähtevät leviämään. Sen takia käytän koko loppuelämäni lääkettä, joka minulle silloin heti alussa määrättiin.
Lampinen on tuntenut viime vuosina useita kertoja syvää turhautumista siitä, ettei saanut julkisella puolella tarvitsemaansa hoitoa.
Hänestä on kummallista, että vaikka Suomessa on käytössä lääke, jolle on tutkimusdataa maksasyövän hoidossa ja sitä käytetään muiden syöpien hoidossa, sitä ei voitu antaa hänelle, koska siihen ei ole vielä virallista hyväksyntää.
– Suomesta puuttuu myös käytäntö, jonka avulla hoitoja voitaisiin antaa ensisijaisen käyttöaiheen ulkopuolella, eli niin sanottuna off-label-käyttönä. Sen avulla uusia lääkkeitä saisi nopeasti käyttöön.
Syöpähoidot Saksassa matkoineen ja majoituksineen tulivat maksamaan Lampiselle yhteensä noin 50 000 euroa. Osan summasta hän maksoi itse säästöillään ja perheen antamilla rahoilla. Noin puolet summasta hän sai kerättyä kahden pienkeräyksen avulla.
Oireita ei otettu tosissaan
Kova väsymys, pääkivut sekä ajoittaiset selkä- ja vatsakivut saivat helsinkiläisen Matilda Heikkilän hakeutumaan terveyskeskukseen tammikuussa vuonna 2020. Hän oli ensimmäistä kertaa vuosiin työterveyden ulkopuolella, koska oli töistä poissa äitiysloman vuoksi.
Heikkilä kertoo, että oireet laitettiin vauva-arjen piikkiin, eikä häntä ohjattu suppeita verikokeita tarkempiin tutkimuksiin pyynnöistä huolimatta. Lääkäri diagnosoi lihasjännityksestä johtuvan päänsäryn, määräsi siihen lääkettä ja ohjasi hänet fysioterapiaan.
Parin kuukauden päästä Heikkilä sai samalle lääkärille soittoajan ja pyysi lähetettä uudestaan erikoissairaanhoitoon tutkimuksiin tai edes kattavia verikokeita, koska oireet eivät hellittäneet. Fysioterapiasta ja lääkkeestä ei ollut merkittävää apua.
Lisätutkimuksia ei kuitenkaan nähty tarpeellisiksi.
Heikkilä jatkoi kevään ja kesän aikana soittamista terveyskeskuksen puhelinpalveluun ja pyysi päästä lääkäriin, koska oireet ja kivut olivat pahentuneet. Hän oli alkanut kärsiä myös pahoinvoinnista ja uusista vatsa-oireista.
Puheluita terveyskeskukseen kertyi reilusti yli kymmenen. Useiden pyyntöjen jälkeen Heikkilä pääsi verikokeisiin, joiden tuloksista näkyi, että maksa-arvot olivat kohonneet. Kokeiden tuloksista ei kuitenkaan otettu yhteyttä häneen.
Omakantaan oli ilmestynyt lääkärin kommentti, jossa mietittiin, onko Heikkilä käyttänyt kesän aikana normaalia enemmän alkoholia tai luontaistuotteita. Ne saattavat nostaa maksa-arvoja.
Kommentin oli kirjoittanut lääkäri, joka ei ollut koskaan tavannut Heikkilää.
– Kun oireet vain pahenivat, menin yksityiselle lääkärille, joka lähetti minut verikoetulosten perusteella ultraäänitutkimukseen. Siellä kävi ilmi, että maksani on täynnä syöpäpesäkkeitä. Niitä oli niin paljon, ettei niitä alettu edes laskea.
Tässä vaiheessa Heikkilän ensimmäisestä terveyskeskuskäynnistä oli kulunut kahdeksan kuukautta.
Hoitojen lopettaminen sai hakemaan apua yksityiseltä
Heikkilä sairastaa erittäin aggressiivista karsinooma-tyypin syöpää, joka leviää hyvin nopeasti. Jos joku lääke tehoaa, syöpä immunisoituu sille hyvin herkästi. Lääkkeet, joita hän on kokeillut, ovat toimineet vain 2–3 kuukautta.
– Heti diagnoosin saatuani minulle ilmoitettiin, että syöpääni ei missään tapauksessa voida parantaa. Ja koska se on niin harvinainen ja vähän tutkittu, siihen löytyy vain muutama hoitovaihtoehto.
Molemmat niistä olivat yhdistelmäsytostaattihoitoja. Toinen hoidoista, jonka piti olla paras hoitomuoto, ei toiminut Heikkilän tapauksessa ollenkaan. Toinen tepsi noin kolmen kuukauden ajan.
Syöpähoitoja läpikäydessään Heikkilä etsi samalla itse koko ajan tietoa mahdollisista muista hoitomuodoista.
Kuten Arttu Lampinen, hänkin konsultoi kansainvälisiä tutkijoita ja lääkäreitä ja etsi samaa syöpää sairastavia potilaita muista Euroopan maista ja Yhdysvalloista. Heidän kauttaan hän sai kuulla vielä kahdesta muusta sytostaattihoidosta, joilla hänenkin syöpäänsä voitaisiin yrittää hoitaa.
Toinen hoidoista ei toiminut lainkaan ja toinen kolme kuukautta, kunnes sen teho alkoi laskea. Silloin hoidot päätettiin lopettaa. Tässä vaiheessa diagnoosin saamisesta oli 11 kuukautta.
Heikkilällä oli vielä kuitenkin kova halu elää. Siksi hän muun muassa otti yhteyttä lääkäreihin ja tutkijoihin ympäri maailmaa, kävi läpi yli sata erilaista lääketutkimusta ja hakeutui yksityiseen syöpäsairaalaan.
Rahaa lääkkeisiin keräyksen avulla
Yleisimmät syyt yksityiseen syöpäsairaala Docratesiin saapumiselle ovat sairaalan johtavan lääkärin Juha Konosen mukaan melko samanlaisia: ihmiset haluavat kuulla toisen mielipiteen tilanteestaan ja mahdollisesti kokeilla vielä uusia hoitokeinoja. Monet haluavat myös nopeuttaa hoitonsa aloitusta.
– Monet hakevat meiltä aikaa perehtyä nimenomaan heidän tautitilanteeseensa ja varmistaa, että hoidoissa on otettu huomioon kaikki viimeisimmät menetelmät ja lääkkeet.
Toista mielipidettä Docratesilta lähti hakemaan myös Matilda Heikkilä. Sieltä hänelle kerrottiin eräästä kokeellisesta hoidosta: lääkkeestä, josta voisi olla apua hänelle. Samaa lääkettä Heikkilälle oli suositellut myös eräs italialainen tutkija.
Lääkkeellä oli myyntilupa Suomessa, koska sitä käytetään tietyn tyyppisen keuhkosyövän hoitoon. Lääkettä ei kuitenkaan käytetä julkisella puolella Heikkilän syöpätyypin hoitoon. Siksi sieltä kieltäydyttiin antamasta sitä. Ilman Kela-korvausta lääkkeen hinnaksi tuli hoitokuluineen vajaa 8 000 euroa kuukaudessa.
Docratesilta kirjoitettiin resepti lääkkeeseen, ja Heikkilä päätti aloittaa hoidon omakustanteisesti.
– Minulla ei ollut sellaisia säästöjä, joten onnekseni ystäväni ja sisarukseni perustivat GoFundMe-keräyksen, jonka tulot yhdistettyinä säästöihini riittivät maksamaan hoidon tarvittavan ajan. Jos olisin keuhkosyöpäpotilas, olisin saanut lääkkeen heti ilmaiseksi.
Muutaman kuukauden jälkeen selvisi, että hoidon aloittaminen kannatti. Lääkkeet tehosivat, ja Heikkilän vointi parani.
Hoitovalikoima laajempi itse maksettuna
Syöpäsairaala Docratesin asiakkaina on paljon potilaita, joiden syöpä on harvinainen tai erityisen aggressiivinen.
Osa sairaalaan hakeutuneista on johtavan lääkärin Juha Konosen mukaan sellaisia, joilta on Matilda Heikkilän tapaan lopetettu julkisella puolella hoito.
Kononen kertoo, että koska julkisen terveydenhuollon puolelta annetut syöpähoidot maksetaan verovaroin, ovat kriteerit tiettyjen hoitojen antamisesta korkealla – eli toisin sanoen tutkimusnäyttöä tulee olla tarpeeksi ja hoidon tarpeeksi kustannustehokasta, että se aloitetaan.
Yksityisellä puolella, jos maksajana on potilas itse, ovat myös hoitomahdollisuudet esimerkiksi lääkehoidon osalta erilaiset.
– Jos lääkkeellä on eurooppalainen myyntilupa, lääke voidaan ottaa heti käyttöön. Mutta jos jollain lääkkeellä on myyntilupa esimerkiksi Yhdysvalloissa, mutta ei Euroopassa, siihen haetaan potilaskohtaista erityislupaa.
Kononen kertoo, että jälkimmäisissä tapauksissa kyseessä on usein lääke, jonka näyttö perustuu usein kohtalaisen pieneen tutkimukseen. Harvinaisissa taudeissa hoidettujen potilaiden määrä voi olla vain kymmeniä potilaita, yleisimmissä syöpätaudeissa satoja.
– On tärkeää kertoa potilaille, mihin näyttöön ehdotetun hoidon hyöty perustuu.
“Minun pitää tehdä hirveästi töitä sen eteen, että pysyn elossa”
Nyt Matilda Heikkilän tilanne on se, että hänen käyttämänsä syöpälääkkeen teho on heikentynyt.
Hän ei kuitenkaan ole luopunut toivosta. Edelleenkin hän etsii päivittäin tietoa syöpänsä hoidosta maailmalla ja verkostoituu ihmisten kanssa, jotka sairastavat levinnyttä syöpää.
Yksi mahdollisuus on Suomessa vastikään aloitettu lääketutkimus, johon Heikkilä mahdollisesti pääsisi osallistumaan.
Tutkimuslääkkeen tehosta Heikkilän kasvaintyyppiin ei kuitenkaan ole kokemusperäistä tietoa ja lääkkeellä on yleisesti esiintyviä, vakavia haittavaikutuksia. Hän on kuitenkin kiitollinen, että tällainen mahdollisuus tarjoutui julkisen terveydenhuollon kautta.
Heikkilä tiedostaa, ettei selvityksistään huolimatta välttämättä enää löydä uusia toimivia hoitomuotoja.
– Välillä tuntuu kohtuuttomalta, että minun pitää tehdä hirveästi töitä sen eteen, että pysyn elossa. Että tämä kaikki on lopulta minun itseni varassa.
Heikkilä kertoo, että hän on päättänyt kääntää jokaisen kiven löytääkseen vielä jonkin hoitokeinon. Yksi suurimpia motivaattoreita elämän jatkamiselle on oma lapsi, jonka Heikkilä toivoo näkevänsä kasvavan vielä edes vähän aikaa.
Hänellä on tavoite elää ainakin sinne asti, että lapsi on noin 3,5-vuotias. Se on sellainen ikä, jolloin lapselle alkaa jäädä pysyviä muistoja.
– Tämä merkkipaalu lähenee, joten toivon eläväni edes sinne asti. Toisaalta olen myös todella vihainen, että joudun sanomaan näin. Pitäisi olla itsestäänselvyys, että lapseni saa pitää äitinsä ja minä hänet.
Hus: lääkkeiden arviointiprosesseja pitäisi nopeuttaa
Julkisella puolella syöpää sairastavan potilaan hoidosta päätetään pääsääntöisesti voimassa olevien hoitosuositusten perusteella, Helsingin yliopistollisen sairaalan syöpäkeskuksen johtava ylilääkäri Johanna Mattson kertoo.
Husissa on hänen mukaansa myös meneillään useita tieteellisiä tutkimuksia, joissa potilailla on mahdollisuus saada uusia kokeellisia hoitoja.
Lääkkeiden niin sanottua off label-käyttöä ei syövän hoidossa Mattsonin mukaan julkisella puolella kuitenkaan tehdä, ellei kyseessä ole kliininen tutkimus. Off label -käytöllä tarkoitetaan lääkkeen määräämistä muuhun kuin valmisteyhteenvedossa mainittuun käyttötarkoitukseen.
– Tällä hetkellä meidän lääkejärjestelmämme on sellainen, että vain hyväksytyt lääkkeet saavat korvattavuuden. Julkisella puolella hoitojen tulee perustua näyttöön ja hoitosuosituksiin. Muunlainen hoito tehdään tieteellisenä tutkimuksena.
Mattson kertoo, että joskus esimerkiksi harvinaisissa syövissä voi olla yksittäisia tilanteita, joissa hoitokokous suosittelee hoidoksi lääkettä, jolla ei ole vielä myyntilupaa kyseisen syövän hoitoon, mutta sen tehosta on jo tieteellistä näyttöä.
Tällaista harkintaa voidaan käyttää Mattsonin mukaan myös Matilda Heikkilän kaltaisissa tapauksissa, jossa lääke on selvästi tehonnut, vaikkei sillä ole Suomessa myyntilupaa kyseisen syöpätyypin hoidossa.
Jotta syöpää sairastavat eivät joutuisi tilanteeseen, jossa heidän pitää itse kustantaa lääkkeitään, pitäisi lääkkeiden arviointiprosesseja saada Mattsonin mielestä nopeutettua.
– Toivoisin, että merkittävää hyötyä potilaalle tuovat uudet lääkkeet pystyttäisiin ottamaan viiveettä käyttöön. Näin ei syntyisi tilanteita, joissa rahalla saa itselleen hoitoa huomattavasti aikaisemmin kuin julkisen terveydenhuollon puolella.
Luotin liikaa siihen, että terveyskeskuksessa hoitohenkilökunta tietää, mitä tekee.
Matilda Heikkilä
Harvinaisten syöpien lääkehoito on Mattsonin mukaan haasteellista, koska lääkeyritykset eivät välttämättä lähde hakemaan myyntilupaa lääkkeeseen, jonka tautiryhmä on pieni ja näyttöä on kerääntynyt hitaasti.
– Kansainvälistä tieteellistä yhteistyötä pitäisi tehdä nykyistä enemmän, jotta pystyisimme etenemään myös harvinaisten sairauksien hoidossa nopeammin.
Tällä hetkellä Hus tekee yhdessä muiden eurooppalaisten sairaaloiden kanssa tutkimusta, jossa jo olemassaoleville syöpälääkkeille etsitään uusia käyttöaiheita. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos potilaan syöpäkasvaimen laajasta tyypityksestä löytyy kohde, johon tietty lääke voisi toimia, potilas voidaan ottaa tutkimukseen mukaan.
– Tämän tutkimuksen avulla saamme tunnistettua potilasryhmiä, jotka hyötyvät hoidosta ja sitä kautta uusia hoitoja hoitosuosituksiin, joista tulevatkin potilaat hyötyvät.
Hoito omalla vastuulla
Arttu Lampinen ja Matilda Heikkilä ovat molemmat pettyneitä siihen, että heidän hoitonsa julkisella puolella jäivät pitkälti oman aktiivisuuden ja tiedonhankinnan varaan. Ilman sitä kumpikin heistä olisi luultavasti jo kuollut.
Se harmittaa Heikkilää eniten, ettei hän hakeutunut yksityiselle puolelle aiemmin. Silloin syöpä ei välttämättä olisi ehtinyt levitä ja se oltaisiin mahdollisesti voitu leikata pois.
– Luotin liikaa siihen, että terveyskeskuksessa hoitohenkilökunta tietää, mitä tekee.
Heikkilä on järkyttynyt siitä, että julkinen terveydenhuolto voi pestä kätensä hänen diagnoosinsa myöhästymisestä. Hän teki asiasta valituksen, mutta heidän mukaansa kaikki meni, niin kuin piti.
– Tulee mieleen, etteivät nuoren äidin ja pienen lapsen elämä ole kovin tärkeitä.
Heikkilä toivoisikin, että nuorten, perusterveiden ihmisten kohdalla tehtäisiin varhaisemmassa vaiheessa tutkimuksia, jos heille on ilmaantunut normaalista poikkeavia oireita.
– Tavalliset verikokeet tai perusmuotoiset röntgenkuvat eivät ole kovin kalliita, mutta niiden perusteella voidaan päästä syöpien jäljelle. Niin kuin esimerkiksi minun tapauksessani.
Myös potilaiden oma halukkuus kokeilla vähemmän tutkittuja hoitomuotoja olisi Heikkilän mielestä tärkeää ottaa huomioon syövän hoidossa erityisesti silloin, jos kaikki standardihoidot on kokeiltu.
Moni on maksanut yksityisellä hirveitä summia hoidoista, jotka eivät ole toimineet.
Juha Klefström
Arttu Lampinen toivoisi, että lääkkeiden käyttöönottoprosessia helpotettaisiin ja nopeutettaisiin.
Lääkkeiden arviointiprosessit ovat erilaisia riippuen siitä, annetaanko lääke sairaalassa vai avohoidossa apteekin kautta. Myös päätökset lääkkeiden korvattavuudesta tehdään eri tahoilla.
Tämä aiheuttaa ongelmia erityisesti silloin, jos potilas saa yhdistelmähoitoa, jossa osa lääkkeistä tulee sairaalasta ja osa suoraan apteekin kautta. Tulevaisuuden immuunihoidot ovat lisääntyvässä määrin tällaisia yhdistelmähoitoja.
Tällä hetkellä Suomessa myös tehdään kunta- ja sairaanhoitopiiritasolla itsenäisiä päätöksiä siitä, mitä lääkkeitä otetaan käyttöön ja mitä ei. Näin tapahtuu erityisesti silloin, jos kyseessä on kallis lääke. Aluekohtaiset erot aiheuttavat eriarvoisuutta potilaiden kesken.
– Uusien hoitojen arvioinnit tulisi keskittää yhdelle taholle, jottei kävisi niin, että reseptilääkettä arvioidaan yhdessä paikassa ja sairaalassa annettavaa lääkettä toisessa. Nykyinen malli voi tuottaa ongelmia korvattavuudessa ja sitä kautta myös käyttöönottokin vaikeutuu, Arttu Lampinen sanoo.
Kuolleet eivät ole kertomassa kokemuksistaan
Jotta syövän hoito paranisi ja jottei sen hoito eriarvoistuisi Suomessa entisestään, tulisi tutkijaprofessori Juha Klefströmin mielestä julkisen puolen syöpätutkimusta kehittää.
Se hyödyttäisi syöpää sairastavia potilaita, jotka voisivat kokeellisten hoitojen avulla päästä monipuolisemmin erilaisiin hoitoihin ja sairaaloita, jotka tutkimusten kautta saisivat uutta tietoa lääkkeiden ja eri hoitomuotojen tehosta.
– Tutkimuksen kautta pystytään tuomaan uusia lääkkeitä sairaalaan ja tuottamaan puolueetonta tietoa siitä, missä tapauksissa lääke toimii ja missä ei.
Jotta tutkimusta voitaisiin lisätä, tulisi sairaaloiden saada enemmän resursseja. Klefströmin mukaan lääkäreiden aika ei tällä hetkellä yksinkertaisesti riitä tutkimukseen, koska se menee potilasjonojen purkamiseen.
Sairaalat tarvitsisivat hänen mielestään tutkijalääkäreitä ja tutkimusosastoja, jotka aktiivisesti edistäisivät kliinistä tutkimusta ja rakentaisivat yhteistyökuvioita.
– Tämä antaisi selkeän signaalin myös lääkefirmoille siitä, että Suomi on alkanut panostaa lääketutkimukseen. Raha tulee rahan luo.
Julkinen terveydenhuolto tuottaa tutkittua tietoa. Samaa ei yksityisten toimijoiden tarvitse tehdä. Klefströmin mukaan yksityisellä puolella potilaasta saattaa tulla koekaniini lääkkeille, jotka hän joutuu itse maksamaan.
– Pitää muistaa myös se, että kuolleet eivät ole täällä kertomassa kokemuksistaan. Moni on maksanut yksityisellä hirveitä summia hoidoista, jotka eivät ole toimineet.
Lue lisää:
Minkälaisia ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta perjantaihin 9.9.2022 kello 23:een asti.