Keskiviikkona talouslehti Bloomberg kertoi Saksan suunnittelevan Fortumin tytäryhtiön Uniperin "kansallistamista". Tämän päivän tiedon mukaan suunnitelma koskee Fortumin lisäksi paria muutakin energiayhtiötä.
Saksan suunnittelema kansallistaminen sai suomalaisen median takajaloilleen. Esimerkiksi Kauppalehden päätoimittaja Arno Ahosniemi kirjoittaa, että "Saksan toiminta Uniperin ympärillä on törkeää – ja nähtävästi EU:ssakin pitää pelätä omaisuuden kansallistamista".
Termi synnyttää mielleyhtymiä 1900-luvun alun bolševikeista, jotka siirsivät itärajan takana yksityistä omaisuutta väkipakolla “kansalle”. Tällä hetkellä olemme huolissamme Vladimir Putinin Venäjästä, joka saattaa kansallistaa länsiomaisuutta, jos sille päälle sattuu.
Saksa toimii kuitenkin juuri kuten kapitalistisen valtio-omistajan voi odottaa tässä tilanteessa toimivan.
Kyse ei ole kaappauksesta
Tilanne on tuttu monesta muustakin kriisiyhtiöstä. Yhtiö järjestää annin, jossa otetaan sisään uutta pääomaa. Ne, jotka osallistuvat antiin, kasvattavat tällä tavoin omistustaan.
Ne, jotka eivät osallistu, menettävät omistusosuuttaan.
Näin asian tulkitsee myös Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen.
– Kansallistaminen on vähän dramaattinen termi, koska siinä syntyy mielikuva, että joku kaappaa itselleen omistuksia ilman mitään korvauksia, hän sanoo.
Tällaisesta ei kuitenkaan ole merkkejä.
– Missä tahansa kriisiyrityksessä vanhojen osakkeenomistajien osuudet liudentuvat voimakkaasti, jos he eivät osallistu uuteen rahoitukseen. Arvaisin, että Fortumin osallistumisen kynnys on korkea, Puttonen sanoo.
Näin voi todellakin sanoa. Kesäkuusta asti on ollut täysin selvää, että jos Uniperin selviäminen olisi Fortumista ja sen valtio-omistajasta kiinni, Uniper ei selviäisi.
Saksan valtiolla on kuitenkin Uniperiin strateginen intressi, koska se on keskeinen osa maan energiajärjestelmää. Siksi Saksa on valmis laittamaan rahaa kiinni senkin jälkeen, kun muut omistajat ovat vetäneet kukkaron nyörit kiinni.
Olisi hölmöä odottaa, että Saksan intressiin kuuluisi myös suomalaisen Fortumin ja sen valtio-omistajan suojelu.
Uniperin markkina-arvo on tänään alle puolitoista miljardia euroa. Jos Saksa tuo yhtiöön miljardeja uutta pääomaa, eikä Fortum osallistu, Saksasta tulee väistämättä pääomistaja.
Puttosen mukaan omistusosuuden liudentuminen ei ole kaappaus.
– Ei, vaan luonnollinen seuraus.
Entä jos sama kävisi Suomessa?
Topi Raitasen elokuisesta kultamitalijuoksusta ei ehtinyt kulua kuin kuukausi, kun suomalaiset ovat taas valmiita vannomaan kuin Seppo Räty, että Saksa on paska maa.
Kannattaa kuitenkin kuvitella hetken verran, mitä tapahtuisi, jos tilanne olisi toisin päin. Mitä jos Suomen valtio ryhtyisi pelastamaan miljardeilla saksalaisessa omistuksessa olevaa yhtiötä?
Mitä todennäköisimmin valtio vaatisi vastineen rahoilleen.
Muistellaanpa tuoreita uutisia.
Suomen valtio ottaa omasta Fortumistaan lisäomistusta, mikäli se joutuu lainaamaan yhtiölle rahaa johdannaisvakuuksia varten. On aika luonnollista, että Saksa haluaa siivun Uniperista, jos ja kun se joutuu antamaan sille rahaa.
Oliko mystinen lause lupaus vai luulo?
Saksan valtion toimintaa moititaan etenkin siitä syystä, että se näyttää pettäneen kesän pelastuspaketissa sovitut lupaukset. Sopimuksen syntymisen jälkeen Fortum tiedotti, että jatkossa Saksa ottaisi Fortumin tytäryhtiön tappiot hoidettavakseen.
"Mahdollinen lisätuki on tarkoitus toteuttaa tavalla, joka ei laimenna Uniperin osakkeenomistajien omistusta."
Mitä lause käytännössä tarkoitti, sitä ei kerrottu, eivätkä asiantuntijat tiedä. Itse painottaisin sanaparia "on tarkoitus".
Se ei ollut lupaus.
On epärealistinen ajatus, että Saksan valtio olisi luvannut suomalaisten hallitsemalle Uniperille esimerkiksi lainan, jolla ei ole minkäänlaista kattoa.
Toisessa sopimuksen osa-alueessa Saksa vaikuttaa selkeästi lipsuvan sovitusta. Uutistoimisto Reuters kertoi tänään nimettömiin lähteisiin vedoten, että maakaasun hinnannousu voitaisiin Saksassa siirtää kuluttajien maksettavaksi vasta lokakuun lopussa. Vielä kesällä sovittiin lokakuun alusta.
Ja Uniperin tilanne on kesän jälkeen vain heikentynyt. Saksa näyttää suosivan omia kansalaisiaan ulkomaalaisomistuksessa olevan pörssiyhtiön kustannuksella.
Sen ei pitäisi olla yllätys.
Fortumin omistajat rauhallisina
Jos Uniperin kansallistaminen on kauheaa vääryys, Fortumin omistajat ovat varmasti järkyttyneitä.
Vaan eivät ole.
Yle jututti eilen torstaina Fortumin suuria omistajia. Eläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto kertoi, että kansallistaminen voisi olla Fortumin omistajille helpotus, jos samalla voitaisiin turvata tytäryhtiölle annettujen miljardilainojen takaisinmaksu.
– Uniperin tulevaisuus on niin epävarma ja valtion rooli niin merkittävä, että riippuen ehdoista kansallistaminen voi olla houkutteleva vaihtoehto, Murto totesi.
Samaa mieltä tuntui olevan Ilmarisen varatoimitusjohtaja Mikko Mursula. Hän piti mahdollisena, joskin epätodennäköisenä, että velkasaatavien lisäksi Fortumille jäisi käteen vaikkapa ruotsalaisia voimalaitoksia.
Suomessa on haluttu nähdä Saksan toiminta Uniper-kaupassa jonkinlaisena juonena, jolla suomalainen Fortum laitetaan maksamaan saksalaisten energiapolitiikan valuvirheistä.
Fortum on kuitenkin itse halunnut ostaa Uniperin. Saksan valinnat ovat Fortumin valintoja.
Lue lisää: