Kuorevedellä Hallin kylän entisen varuskunnan sotilaskodin tiloissa valmistuu munkkien sijaan vesilentäjien herkku, pieni kevyt amfibiolentokone. Tämä lentäjän namu valmistetaan 70-prosenttisesti puusta. Loput ovat hiili-tai lasikuitua sekä alumiinia.
Jos aikataulu pitää, Atol Aurora -niminen lentovene on markkinoilla jo ensi vuonna.
– Satojentuhansien järvien maassa luulisi olevan mahdollisuuksia myydä näitä, toteaa Scandinavian Seaplanes Oy:n toimitusjohtaja Anssi Rekula.
Kokoonpanohallin seinillä odottavat käyttöön pääsyä mäntyrimojen niput sekä isot rullat ilmailunormiston täyttävää vaneria. Rimat ja vaneri käyvät läpi lujuustestin ennen kuin päätyvät käyttöön. Sitten ovat vuorossa liimaustestit.
– Tie metsästä tänne on pitkä ja valitettavasti materiaalin hinta on siinä jo moninkertaistunut.
Koneesta pyritään tekemään mahdollisimman kevyt, koska LSA (Light Sport Aircraft) -konetyyppi saa täydessä lastissaan painaa korkeintaan 650 kiloa. Tavoitteena on, että itse kone painaisi noin 390 kiloa.
Hiilikuitu olisi vielä puutakin kevyempi rakennusaine, mutta yhtiön mukaan siitä ei ole vielä kertynyt riittävästi ikääntymistietoa toisin kuin puusta.
Yhtä ihmiselämää suurempi hanke
Rajavartioston vartiolentolaivueessa lentomekaanikkona ja sittemmin Finnairin lentokapteenina uransa tehnyt Anssi Rekula oli mukana jo edellisessä Atol Avion -yhtiössä, joka kehitti ja valmisti Rovaniemellä konetta. Yhtiön rahat loppuivat kesken kallista tyyppihyväksyntäprosessia. Yhtiö ajautui konkurssiin viime vuoden alussa.
Konehanke pohjautui jo 1980-luvulla lentäneeseen ultrakevytluokan Atol-koneeseen, jonka suunnitteli Markku Koivurova. Hänen yhtiönsä päätyi konkurssiin markan devalvoinnin vuoksi.
Kolmatta nousuyritystä varten perustettu Scandinavian Seaplanes -yhtiö osti Atol Avionin konkurssipesän. Anssi Rekulan lisäksi mukaan lähtivät ruotsalaiset sijoittajat Andreas Svensson ja Oskar Samuelson. Markku Koivurova jäi pois kolmannesta yrityksestä.
Vuosikymmenet tuloaan tehnyt hanke on Anssi Rekulan mukaan yhtä ihmiselämää suurempi asia.
– Minulla on unelma tai hulluus siitä, että saisin tehtyä suomalaisesta lentokoneteollisuudesta todellisuutta.
Traficomin katselmus tulossa
Scandinavian Seaplanes yhtiö sai edeltäjäyrityksestä mukaansa joitakin avainosaajia. Sen ansioista tyyppihyväksyntäprosessia ei tarvinnut aloittaa alusta.
Tällä hetkellä konetta kehittämässä ja koneen osia rakentamassa on yhdeksän vakituista ja kuusi osa-aikaista työntekijää. Yhtiö arvioi pystyvänsä kokomaan Hallin tiloissa enimmillään 25–30 konetta vuodessa.
Nyt tekeillä on kaksi Aurora-prototyyppiä, joilla lennetään täysi koelento-ohjelma ensi keväänä. Tätä varten yhtiö on hakenut lainaa Business Finlandilta eli valtiolta.
Seuraava askel kohti tuotantoa on Suomen ilmailuviranomaiselta Traficomilta saatava tuotanto organisaatiolupa. Siihen liittyvä katselmus on lähiaikoina.
Sitä seuraava siirto on suunnitteluorganisaatiolupa, joka oikeuttaa valmistamaan ilmailualan osia myös muille yrityksille. Näitä voisivat olla esimerkiksi droonien valmistajat.
Markkinanäkymät rohkaisevat
Yhtiö uskoo Aurora-koneen maailmanvalloitukseen. Sen mukaan LSA-markkinat kasvavat maailmalla, vaikka ilmailuharrastus sinänsä on laskussa.
– Kone houkuttelee ilmailua jo harrastavia ja uusia asiakasryhmiä kuten veneilijöitä ja autourheilijoita. Myös naiset ovat kasvava potentiaali, Anssi Rekula arvioi.
Suurin asiakaskunta löytyy Yhdysvalloista. Siellä Auroran valttina uskotaan olevan edullisuus yhdysvaltalaiseen kilpailijaansa ICON A5-koneeseen verrattuna. Auroran kaavaillaan olevn ostettavissa noin 250 000 eurolla.
Aluksi yhtiö tähtää kuitenkin Euroopan ja Pohjoismaiden markkinoille.
– Aurora-koneen etuna on, että se on alunperin suunniteltu lentoveneeksi, jonka runko on veneen pohjan kaltainen. Näin sen suorituskyky ja teho painoon nähden ovat parempia kuin raskaiden ponttoonien koneilla.
Yhtiö uskoo yltävänsä vuoteen 2028 mennessä runsaan 15 miljoonan euron liikevaihtoon. Tuolloin se työllistäisi noin 50 ihmistä.
Suomesta vesilentämisen Mekka?
Toimitusjohtaja Anssi Rekula visioi vesilentämistä uutena matkailumuotona. Suomesta voisi tulla suorastaan vesilentämisen Mekka.
Hän harmittelee, että Mänttä-Vilppulan kunnianhimoinen lentokenttäkaupunkihanke hyytyi. Hänestä on tragikoomista, että Italian Como-järvi vetää puoleensa ilmailijoita ympäri maailmaa, vaikka järvestä vain kolmannes on lentäjien käytössä ja ympäröivät Alpit rajoittavat lentämistä.
Rekulan mukaan Suomella olisi tarjota paljon Como-järveä paremmat vesilentämisen olosuhteet, koska Suomessa on paljon järviä ja lentäminen on melko vapaata. Lentokenttiin ei tarvitse edes välttämättä olla radioyhteydessä.
Vaikka Mänttä-Vilppulan hanke jäisi jäihin, aikoo Scandinavian Seaplanes -yhtiö viritellä pienimuotoista vesilentämismatkailua. Se muuttaa käytössään olevan entisen sotilaskodin urheiluhallin lentokonehalliksi, jossa on vuokrattavana pari Atol Aurora -konetta.
Yhtiö on valmis antamaan myös koulutusta.
– Mutta se ei tule olemaan meidän ydinbisnestä, Rekula toteaa.
Yhtiöllä on myös suunnitelmissaan valmistaa täysin sähkökäyttöinen lentokone.
– Siihen ryhdymme vasta sitten, kun yhtiöstä on tullut tuottava eli aikaisintaan vuonna 2024.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit kommentoida lauantaihin kello 23:een.