Suomisensuo näyttää synkältä metsältä, mutta se on alun perin ollut suo. Pääkaupunkiseudulla sijaitsevan "suon" puut ovat kasvaneet, koska sata vuotta sitten sinne on kaivettu ojat.
Niiden avulla suo on saatu kuivatettua metsämaaksi. Tätä kutsutaan ojittamiseksi. Ojituksia on tehty Suomessa pääasiassa metsätalouden tarpeisiin. Pieni osa ojituksista on tehty maataloutta tai turvetuotantoa varten.
Euroopan unioni haluaa esimerkiksi tukkia tällaisia ojia, jotta luontoa saadaan ennallistettua eli palautettua luonnontilaan ihmisen toiminnan jäljiltä. Suomessa olisi tarkoitus ennallistaa vesistöjä, metsiä ja turvemaita.
EU haluaa ohjata jäsenmaiden toimintaa sitovalla asetuksella, jota nyt puidaan Suomessakin. Euroopan parlamentin mielestä sitovia tavoitteita tarvitaan. EU:n mielestä vapaaehtoisuuden avulla ei ole saatu toivottuja tuloksia, vaikka ennallistamista on tehty ennenkin, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa kuin nyt kaavaillaan.
EU:n aikeet ovat saaneet aikaan kiivasta poliittista keskustelua. Hallituspuolueista keskusta on arvostellut ja vihreät tukenut.
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen hallitusohjelma asetti tavoitteeksi, että luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysähtyy Suomessa. Suomi on sitoutunut EU:n biodiversiteettistrategiaan, jonka tavoitteena on suojella 30 prosenttia unionin maa- ja merialueista.
Tästä huolimatta Marin totesi sunnuntaina, että Suomi voi äänestää EU:n ennallistamisesitystä vastaan, jos esityksestä ei saada riittävän hyvää. Marinin mielestä luonnon tilan parantaminen "on tehtävä siellä, missä se on järkevää ja toimivaa".
Tutkija: soiden ennallistaminen halpaa
Suomisensuon korpisuo on suojeltu tutkimuskäyttöä varten, ja se näkyy. Puut ovat vanhoja ja suuria. Silti sata vuotta sitten kaivetut ojat erottuvat yhä ja keräävät vettä sateisena lokakuun päivänä.
Suo-ojituksista on Suomessa ollut ympäristön kannalta paljon haittaa. Uhanalaisista lajeista monet ovat riippuvaisia luonnontilaisista soista.
– Soiden tyypilliset kahlaajalinnut ovat uhanalaistuneet merkittävästi, Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Mika Nieminen sanoo.
Soiden ennallistaminen olisi tärkeää myös ilmastonmuutoksen kannalta.
– Tutkimustulokset osoittavat, että jos mitään ei tehdä, vesistöpäästöt ja ilmastopäästöt saattavat tulevaisuudessa edelleen kasvaa., Nieminen sanoo.
Suomessa on laskentatavasta riippuen noin 8,7 miljoona hehtaaria suota, josta noin 4,7 miljoonaa hehtaaria on ojitettua suometsää. Suomessa ennallistamiseen on poikkeuksellisen hyvät edellytykset juuri soiden ansiosta, Nieminen sanoo.
– Hyvin suuria pinta-aloja ja niiden ennallistaminen on halpaa, jollain tuhannella eurolla hehtaaria kohden voidaan ennallistaa niitä, Nieminen sanoo.
Metsähallituksen Metsätalous Oy:n toimitusjohtaja Jussi Kumpula puolestaan sanoo, että ennallistamisen hehtaarikohtaiset kustannukset riippuvat siitä, kuinka tiheä ojaverkko on.
– Kustannus voi muutamista sadoista muutamiin tuhansiin euroihin per hehtaari, hintahaitari on suuri, Kumpula sanoo.
Kustannustehokkaille ratkaisuille lienee tarvetta, sillä nykytietojen valossa Euroopan komission ennallistamisasetuksen myötä EU:n maa- ja merialueista olisi ennallistettava vähintään 20 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. 2050 mennessä tavoitteet ovat vielä rajummat.
Vesien ennallistaminen käy eniten lompakolle
Metsäoja on rauhoittavaa katseltavaa Helsingin kuhinan jälkeen, mutta paljonko ojan muokkaamiseen kannattaa käyttää rahaa?
Euroopan komissio arvioi, että Suomelle kohdistuisi vuosittain 931 miljoonan euron kustannukset luonnon ennallistamisesta. Viidennes aiheutuisi metsien ennallistamisesta. Suurimman palan haukkaisi sisävesien muokkaaminen, joka veisi puolet. Kuudennes muodostuisi turvemaiden palauttamisesta luonnontilaan.
Komission arvion mukaan Suomi on suurimpien maksajien joukossa. Suomella on esimerkiksi paljon sisävesiä, joita uhkaa rehevöityminen.
Kun sisävesiä ennallistetaan, käytännössä esimerkiksi puretaan patoja ja siirretään kiviä koskiin, joita on aiemmin perattu, jotta puunuitot onnistuisivat.
Ympäristöministeriön mukaan osa vesien ennallistamisesta on jo ollut suunnitelmissa, uutta työtä tulisi esimerkiksi pienvesien kuten lampien ja purojen ennallistamisesta.
– Kaikkien pienvesiluontotyyppien kunnostustarpeesta ei ole olemassa kustannusarviota, mutta varovaisenkin arvion mukaan kokonaiskustannukset ovat yli 500 miljoonaa euroa, eli noin 20 miljoonaa euroa vuosittain vuosina 2025-2050, hallitussihteeri Jenni Korhonen-Pereira Coutinho kertoo.
Kokonaishinta hämärän peitossa
Jänkä, joka kiskoo mukaansa saappaat villasukkineen. Näin voisi kuvailla EU:n ennallistamisasetuksesta koituvan hinnan arviointia.
Sekä ympäristöministeriöstä että Luonnonvarakeskuksesta arvioidaan, että komission arviot kustannuksista ovat alustavia ja niihin liittyy merkittäviä epävarmuuksia.
Rahareiän suuruus riippuu keskeisesti ennallistettavista pinta-aloista, jotka puolestaan riippuvat luonnon tilasta. Olennaista on, millainen luonto lasketaan sellaiseksi, jonka tila on heikentynyt.
Metsähallituksen Jussi Kumpula toteaa, että nykyisillä tiedoilla on mahdotonta arvioida ennallistamisen kokonaiskustannuksia.
Komissio arvioi ennallistamistoimenpiteillä olevan myös rahallisia hyötyjä, mutta niiden laskentatapaa on kritisoitu. Suurta osaa hyödyistä on vaikea mitata rahassa.
Ojitetut suot merkittäviä puuntuotannolle
Suomisensuota ei ole hakattu vuosikymmeniin. Puut ovat suuria ja leveitä. Sitä on viimeksi harvennettu 60-luvulla. Normaalisti metsätalouskäytössä olevaa ojitettua suota olisi avohakattu säännöllisin väliajoin.
Viidennes Suomen metsätalouskäytössä olevasta metsästä on ojitettua suometsää. Niistä saadaan paljon puuta hyödynnettäväksi.
– Turvemaalta tulevan puun osuus on siinä 20-30 prosentin välillä, vaihtelee hieman markkinatilanteesta riippuen, Metsähallituksen Jussi Kumpula sanoo.
Kaikilla kohteilla ojitus ei ole tuottanut haluttua tulosta. Epäonnistuneita ojituksia on erityisesti Pohjois-Suomessa, jossa puut eivät ole karun maaperän vuoksi kasvaneet tarpeeksi hyvin metsätaloudellisesta näkökulmasta.
– Sitä tehtiin lähinnä 50-luvulta lähtien innostuksissaan ja mentiin karuille kohteille, nämä ovat tietenkin helpoimmin ennallistettavissa ilman, että tehdään hallaa puumarkkinoille., Kumpula sanoo.
Ennallistamisasetusta käsitellään EU:n ympäristöneuvostossa joulukuussa. Suomen kannan EU:n ennallistamisasetukseen ratkaisee lopulta eduskunnan suuri valiokunta, joka käsittelee EU-asioita.
Komissio: Iso osa luonnosta pitää palauttaa kohti luonnontilaa kaikissa jäsenmaissa
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 28.10. klo 23 saakka.