Valtion budjettia pitäisi kahden seuraavan vaalikauden aikana sopeuttaa kymmenellä miljardilla eurolla, jotta velkaantuminen saataisiin kuriin, sanoi ministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä keskiviikkona A-studiossa.
Hän arvioi, että menojen sopeuttamiseen tarvittaisiin kaksi vaalikautta. Sopeutukset voisivat olla menojen leikkauksia, valtion tulopuolen muutoksia eli esimerkiksi verojen korotuksia tai rakenneuudistuksia.
Valtiovarainministeriö julkisti eilen raportin, jossa se vaatii seuraavalta hallitukselta tiukempaa velka- ja menokuria.
Ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa päätettäisiin Suomelle velkatavoite kahden vaalikauden päähän ja sitouduttaisiin menoleikkauksiin koko vaalikaudelle.
Yle kysyi ekonomisteilta, mitä VM:n velkakuri ja kymmenen miljardin leikkaukset toteutuessaan tarkoittaisivat.
Mitä tästä seuraisi? Onko Suomella varaa 10 miljardin leikkauksiin?
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan ennustepäällikkö Päivi Puonti:
– Tästä seuraisi se, että Suomen pitkään jatkunut velkaantuminen saataisiin vihdoin pysyvämmin laskuun. Julkinen talous olisi paremmin varautunut kriiseihin ja korkomenojen kasvuun.
Summa vastaa suurin piirtein Sanna Marinin (sd.) hallituksen tekemiä menolisäyksiä, jotka eivät liity koronaan tai turvallisuuteen.
Verrattuna aiempiin sopeutuksiin en näe, että tämä olisi raju säästökuuri. Suomen julkista taloutta on Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen aikana (2011–2014) leikattu kahdella miljardilla ja Juha Sipilän (kesk.) hallituksen (2015–2019) aikana kuudella miljardilla. Suhteutettuna näihin, nyt kun VM ehdottaa sopeutusta pidemmälle aikavälille, tämä on ihan mahdollista.
Bios-tutkimusyksikön ekonomisti Jussi Ahokas vastasi Ylelle sähköpostitse:
– Paljon riippuu siitä, millaisissa yleisissä taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa olosuhteissa tuon laajuisia leikkauksia lähdettäisiin tekemään. Jos leikataan laskusuhdanteessa tai taantumassa, taloudellinen alakulo syvenee ja työttömyys todennäköisesti nousee leikkausten seurauksena.
Paljon riippuu myös leikkausten kohdennuksesta. Todennäköisesti säästöjä haettaisiin sosiaalietuuksista ja hyvinvointipalveluista, koska muualta on vaikea säästää, jolloin pienituloisuus tai köyhyys lisääntyisivät ja jo valmiiksi monin paikoin aliresursoidut palvelut pitäisi tuottaa entistä suuremmassa niukkuudessa. Todennäköisesti palveluiden saatavuuden epätasa-arvo tätä kautta kasvaisi.
Hyvinvointivaltion perusrakenteiden näkökulmasta leikkaukset voisivatkin olla merkittäviä täysimääräisesti toteutuessaan. Monet nyt yhteiskunnallisiksi ongelmiksi koetut tilanteet todennäköisesti siis lisääntyisivät.
Mikä olisi pahin skenaario tämän toteutuessa?
Puonti:
– Se, että leikataan vääristä kohteista, esimerkiksi tulevan talouskasvun edellytyksistä, kuten koulutuksesta tai tutkimus- ja kehitystoiminnasta. Tämä voidaan välttää, kun tehdään suunnitelmia etukäteen monivuotisesti.
Toinen huono vaihtoehto on, että Suomen velkaantuminen jatkuu aina vain ja pakkoraossa joudutaan sopeuttamaan menoja jonkun muun sanelemana. Nyt voidaan miettiä rauhassa, miten sopeutus tehdään, miten menoleikkauksia ja rakenneuudistuksia yhdistellään.
Ahokas:
– Suomen talouden ajautuminen vuosikymmenen ajaksi syvään taantumaan sekä korkeaan työttömyyteen ja samalla tapahtuva hyvinvointivaltiorakenteiden murentuminen. Yhteiskuntasopimus kirjoitettaisiin varmaan jollain tavoin uusiksi.
Mitä hyvää siitä voisi seurata?
Puonti:
– Ensisijaisesti se, että velkaantuminen saataisiin pysyvämmin laskuun. Sillä saadaan taloudellista liikkumavaraa kun tiedetään, että kriisejä tulee ja meillä on ikääntyvä väestö, hidastuva talouskasvunäkymä ja korkomenot nousevat.
Myös Suomen luottoluokitus voisi velkaantumisen katkaisulla nousta, ja se heijastuisi positiivisesti velan hintaan.
Ahokas:
– Jos leikkauksia ei vietäisi pakonomaisesti läpi, vaan ne olisivat viitteellisiä, yhteiskunnassa voisi lisääntyä ajattelu, että yhteiskuntapolitiikkaa pitää suunnitella ja toteuttaa tarkemmin nykyisessä monien kriisien maailmassa.
Kysytään mitä pitää tehdä, mitä voimme tehdä ja miten teemme sen tehokkaasti, oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Leikkauspyrkimys voisi tavallaan vahingossa muuttaa niitä arvoja ja tekemisen tapoja, joihin suomalainen yhteiskuntapolitiikka perustaa ja perustuu.
Voit keskustella aiheesta 4.11. klo 23 saakka.
Juttua tarkennettu 4.11. kello 12.12: Niemelä puhui A-studiossa menojen sopeutuksesta, ei pelkästään leikkauksista. Puontin vastausta tarkennettu: Kataisen hallituksen aikana Suomen julkista taloutta on leikattu kahdella miljardilla ja Sipilän hallituksen aikana kuudella miljardilla, ei sopeutettu, kuten jutussa aiemmin kerrottiin.
Lue lisää: