Materiaaliseen kuluttamiseen ja kasvuun perustuva talous on käsittääkseni tiensä päässä. Jo nykypäivän ihmiset kotoilevat Tanskan malliin ja downshiftaavat amerikkalaiseen tyyliin. Työelämän ja kuluttamisen oravanpyörästä halutaan vapautua ja tämän päivän nuoret arvostavat omaa aikaa ja merkityksellistä elämää.
Monet tuntuvat kokevan arvottomuutta ja oman elämän merkityksettömyyttä ajassamme.
Vahva näkemykseni on, että tulevaisuuden megatrendi on henkisyys. Monet uushenkiset tahot kukoistavat. Meditaatiot, retriitit, shamanismi rumpukursseineen, erilaiset joogaryhmät ja hyvinvointikurssit vetävät väkeä puoleensa. Meediot, ennustajat ja tulkitsijat elävät kulta-aikaansa.
Some täyttyy erilaisista henkisistä ja hengellisistä ryhmistä. Myös henkinen yhteys luontoon ja eläimiin on nousussa. Ihmisten aiheuttamien sotien ja kriisien keskellä luonto nähdään rauhan tyyssijana, turvaa tuomassa elämän epävarmuudessa.
Tilastokeskuksen luvuissa näkyy muslimien määrän kasvu ja kristittyjen määrän väheneminen. Hindulaisuus, buddhalaisuus ja alkuperäisuskonnot ovat nousussa. Kristityillä ei ole vielä hätää, se on suurin uskontokunta.
Uskonnottomat ovat kristittyjen ja muslimien jälkeen suurin joukko. Keitä uskonnottomat ovat? Kirkkoon kuulumattomuus ei vielä kerro mitään ihmisen henkisyyden tilasta.
Moni ystäväni kertoo uskovansa johonkin korkeampaan voimaan, mutta ei siten kuin kirkko opettaa. Katsomukseltaan ateistikin voi etsiä henkistä hyvinvointia, vaikka ei koe tarvetta hengellisyyden ilmentämiseen.
Tiedän, mitä on olla ateisti, koska olen itsekin yrittänyt olla sellainen, tosin huonolla menestyksellä. Olen kahlannut läpi myös maailmanuskonnot ja mieltynyt erityisesti jainalaisuuteen, elämän kunnioittamisen oppiin.
Ihmiset etsivät spiritualiteettia eli hengellisyyttä elämäänsä. Monet tuntuvat kokevan arvottomuutta ja oman elämän merkityksettömyyttä ajassamme. Esimerkiksi nuorten naisten pahoinvointi on lisääntynyt. Ihminen voi pahoin, jos jotain hänen olemukseensa kuuluvaa puolta ei hyväksytä. Samoin on hengellisyydessä ja henkisyydessä. Jos ihminen ei saa ilmentää näitä olemuspuoliaan, hän voi pahoin. Mielestäni työpäivän hektisyydessäkin ihminen tarvitsee aikaa ja tilaa hiljentymiseen ja rukoukseen voidakseen hyvin. Henkisyys ja hengellisyys edistävät ihmisen hyvinvointia.
Koen olevani ekologisesti herkkä eli aistin vahvasti luonnon muutokset ja luonnon tuhoutumisen sekä eläinten kärsimyksen.
Käsitykseni mukaan henkinen yhteys luontoon ja eläimiin vahvistaa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ainakin se lisää omaa hyvinvointiani merkittävästi. En voi elää ilman yhteyttä luontoon ja eläimiin, tarvitsen päivittäisen metsäannoksen ja eläinten seuran voidakseni hyvin. Koen Jumalan luonnossa.
Raamatun kertomuksessa Jumala tekee vedenpaisumuksen jälkeen liiton kaikkien luotujen kanssa ja loi sen merkiksi taivaalle kaaren (1.Moos.9:11-17). Sateenkaaren alla olemme kaikki samoja, luotuja, yhtä arvokkaita.
Koen henkisen yhteyden luontoon ja eläimiin olevan itseeni sisäänrakennettu ominaisuus. Kutsun sitä ekologiseksi herkkyydeksi, joka mielestäni on herkkyyden muoto samoin kuin monet aistiherkkyydetkin. Koen olevani ekologisesti herkkä eli aistin vahvasti luonnon muutokset ja luonnon tuhoutumisen sekä eläinten kärsimyksen. Yhtä lailla olen herkkä myös luonnon kauneudelle ja pyhyydelle sekä muille arvoille ja merkityksille kuten luonnon itseisarvoisuudelle ja eläinten oikeuksille.
Kaltaiseni ekologisesti herkät kaipaavat luonnonrauhaa ja eläinystäviä. Ääniyliherkät kaipaavat hiljaisuuden retriittejä, hajuherkät kosmetiikasta vapaita alueita. Ehkä lopulta ei ole kyse erityisherkkyyksistä vaan uudesta normaalista, ekologisesta elämäntavasta.
Toivon, että tulevaisuuden kaupungit ovat teknopolisten sijaan henkisyyden keskuksia eli teopoliksia. Teopolis-ajatteluun perustuvassa kaupunkirakentamisessa ymmärretään ihmisen henkiset ja hengelliset tarpeet. Jumala ilmentää itseään kaupungeissa, niiden arkkitehtuurissa, kaduilla ja toreilla yhtä lailla kuin kodeissakin.
Tulevaisuuden kaupungeissa otetaan huomioon ihmisten henkiset ja hengelliset tarpeet. Ihminen on henkinen ja ruumiillinen kokonaisuus, väistämättä. Ainakin itse koen olevani vahvasti hengellinen olento, jossa asuu kaipuu tuonpuoleiseen ja jumaluuteen. Ihmiskunnan altistaminen monenlaisille kemikaaleille sekä luonnon tuholle ja eläinten kärsimykselle on ollut täysin kohtuutonta. Tulevaisuudessa elämme ekologisemmin ja henkisemmin, siihen haluan uskoa.
Leena Vilkka
Kirjoittaja on ympäristöfilosofian dosentti, kirjailija ja Helsingin NNKY:n toiminnanjohtaja, joka puolustaa luonnon, eläinten ja tulevien sukupolvien oikeuksia.
Kolumnista voi keskustella 30.12. klo 23.00 saakka.