Taktaktaktaktaktak tak tak tak tak tak tak tak…
Satoja reikiä, ja niissä kymmeniä kiloja räjähdysainetta. Räjähdysten sarja – ja lopulta valtava pölypilvi.
Pohjolan Voiman hiilivoimalaitos Kristiinankaupungin Karhusaaressa oli odottanut lopullista kohtaloaan vuosien ajan. Laitoksen viimeinen hetki koitti lokakuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2020.
Suomen korkein savupiippu oli poissa.
Vastaava tapahtuma oli koettu alle kymmenen vuoden kuluessa Inkoossa, Porissa, Naantalissa ja Kotkassa. Vika ei ollut näissä hiililauhdelaitoksissa, ne ovat olleet usein hyvässä kunnossa.
Kivihiilen aika Suomessa oli yksinkertaisesti päättymässä. Hiilen poltto tämän kaltaisissa laitoksissa oli ollut sähköyhtiöille kannattamatonta jo vuosia. Ne olivat päässeet kilpailutuksen kautta varalaitoksiksi Fingridin tehoreserviin, pian eivät enää sinnekään.
Selvää oli, että yhteiskuntakin halusi hiilestä eroon niin nopeasti kuin mahdollista.
Tänä talvena noita hiilivoimalaitoksia saattaa kuitenkin tulla ikävä, jos sähkökatkot alkavat. Kun tuuli tyyntyy ja pakkanen kiristyy, Suomea uhkaa sähköpula.
Suunnitelma oli olemassa: Hiilivoimaa säilöön kriisien varalle
Energia-asiantuntija Mikko Kara, 70, tuntee Suomen energia-asiat kuin omat taskunsa. Hän on tehnyt selvityksiä ministeriölle, sovitellut energiariitoja markkinaoikeudessa ja toiminut VTT:n toimialajohtajana sekä eri rooleissa monessa energiayhtiössä.
Kara on sitä mieltä, että Suomessa tuhottiin turhaan hyväkuntoisia hiilivoimaloita, joista ainakin osa olisi pitänyt säästää pahan päivän varalle.
– Suomessa katsotaan kovin lyhyellä aikaperspektiivillä energia- ja sähköjärjestelmän kehittymistä. Olisi ollut mahdollisuus edistää hiilineutraaliuden tavoitetta – samalla säilyttäen sähköjärjestelmän käytettävyys, hän sanoo.
Marraskuussa 2015 Kara kirjoitti yhdessä Aalto yliopiston Iivo Vehviläisen kanssa raportin, jossa esitettiin niin kutsutun huoltovarmuusreservin perustamista Suomeen.
Raportin mukaan Suomi tarvitsi lisäturvaa sähköjärjestelmän vakavissa tai pitkäkestoisissa poikkeusoloissa. Kantaverkkoa hoitavalla Fingridillä oli oma lyhyen aikavälin tehoreservinsä, mutta nyt puhuttiin reservistä, joka pysyisi täysin sähkömarkkinoiden ulkopuolella.
Se käynnistettäisiin vasta kun Suomessa olisi vakava kriisi.
Kara ja Vehviläinen laskivat raportissa, että 30 miljoonan euron vuosihinnalla voitaisiin pitkäaikaissäilöön laittaa 1 400 megawattia hiilivoimaa. Hinta olisi mitätön nykyisiin ongelmiin verrattuna – ja tehoa olisi lähes pienen ydinvoimalan verran.
Raportin oli tilannut Fortum, jolla oli pohdittavanaan Inkoon tuhannen megawatin laitoskokonaisuuden kohtalo. Fortum patisti päättäjiä – huoltovarmuusreservistä tulisi tehdä poliittinen päätös ennen kuin toimijat sulkevat ja purkavat jäljellä olevat lauhdelaitoksensa.
Tämän jälkeen huoltovarmuusreservin perustaminen olisi liian myöhäistä.
Huoltovarmuuskeskus: “Se oli vakava paikka”
Suomen kriisinkestävyyttä seuraava Huoltovarmuuskeskus oli havainnut sähköön liittyvän ongelman.
– Vuosina 2014–2016 näimme sen vääjäämättömän kehityksen, mihin sähkömarkkinoiden avautuminen 1990-luvun lopulla johti. Lauhdetuotantoa hävisi markkinoilta ja piippuja alettiin kaataa. Muutama vuosittainen käyttötunti oli noille laitoksille liian vähän, Huoltovarmuuskeskuksen vanhempi varautumisasiantuntija Petri Nieminen sanoo.
Sähköntuotannon omavaraisuudesta huolehtiminen oli Huoltovarmuuskeskukselle tärkeää. Ilmeiseltä näytti, että hiililauhdevoiman jäljiltä tuotantokykyyn jäisi merkittävä aukko.
– Se oli vakava paikka.
Siksi Huoltovarmuuskeskus ryhtyi suunnittelemaan todennäköisimmin juuri hiilivoimaloista muodostuvaa reserviä. Laitokset kiinnitettäisiin sinne useiksi vuosiksi tai ainakin siksi ylimenokaudeksi, kunnes suunnitteilla ja rakenteilla olleet ydinvoimahankkeet valmistuisivat.
Huoltovarmuusreservi olisi ollut Niemisen mukaan täysin markkinoiden ulkopuolella ja käynnistynyt vain todellisessa hädässä – ministeriön tai hallituksen päätöksellä.
– Kyllä siihen enemmän työpanosta ja selvitystyötä laitettiin kuin on ehkä ulospäin on puhuttu. Kivihiililauhdelaitokset olisivat olleet tarkoitukseen sopivia, koska kivihiili on polttoaineena helposti varastoitavaa, Nieminen sanoo.
Etuna oli myös hiililauhdelaitosten suuri yksikkökoko.
Huoltovarmuuskeskus ilmaisi huolensa useaan otteeseen vielä vuosikymmenen lopulla, muun muassa kivihiilen energiankäytön kieltävän lain valmistelun yhteydessä. Hiililauhdelaitosten perään haikailu ei siis ole pelkkää jälkiviisastelua.
Poikkeusoloihin liittyvät riskit nähtiin, suunnitelmakin oli olemassa.
Miksi hanke kaatui?
Jos Fortumin hiilivoimaa olisi laitettu pitkäaikaissäilöön, valinta olisi ollut Inkoon laitos. Pohjolan Voiman kanssa keskusteltiin ennen kaikkea Kristiinankaupungin voimalaitoksesta.
Keskustelut kuitenkin päättyivät, ja piiput kaadettiin. Jäljellä on ristiriitaisia näkemyksiä siitä, mihin projekti lopulta kaatui.
Huoltovarmuuskeskuksen Nieminen sanoo tietävänsä tarkan syyn, jota hän ei voi virkavelvollisuuden vuoksikaan paljastaa. Hän nostaa kuitenkin kolme keskeistä tekijää.
Ensimmäinen oli raha, tehtaiden varastointi olisi maksanut Niemisen mukaan vuosittain vähintään miljoonia.
Toinen syy oli EU:n lainsäädäntö, joka ohjaa sitä, miten valtio voi energiantuotannon parissa toimia.
Nieminen arvioi, että rahaa ja EU-sääntelyn ennakkotapauksia olisi reserviä varten ehkä löytynyt.
Kolmas kysymys olivat hiililauhdevoimaloiden omistajat.
– Keskustelimme useista laitoksista useiden yritysten kanssa. Näiden aihepiirien kanssa ei päästy kaikkia tyydyttävään lopputulokseen.
Fortum ja Pohjolan Voima olivat itse nostaneet itse esiin huolen huoltovarmuudesta. Päättivätkö ne lopulta mieluummin kaataa piiput kuin myydä tai vuokrata niitä Huoltovarmuuskeskukselle?
Fortumin mukaan keskustelut päättyivät työ- ja elinkeinoministeriöön.
– Me kävimme ihan aidosti keskusteluja hallituksen ja ministeriön kanssa siitä, pitäisikö Suomessa olla tällainen huoltovarmuusreservi. Ja olisiko Inkoo tarkoitukseen sopiva voimalaitos. Saimme vastauksen, että ei nähty tarvetta tämänkaltaiselle reserville, Fortumin sähköntuotannosta vastaava johtaja Simon-Erik Ollus sanoo.
Hän muistuttaa, että Fortum oli itse raportissaan nostanut kissan pöydälle. Huoltovarmuuskeskus lämpeni aiheelle, mutta sen tekemät ehdotukset eivät koskaan saaneet vahvaa tukea ministeriöstä tai poliitikoilta.
– Sen pohjalta me päätimme purkaa Inkoon voimalaitoksen, ja nyt siellä on enää hiekkakenttä jäljellä.
Pohjolan Voiman tapauksessa vaikuttaa ilmeiseltä, että hiilivoiman ylläpito kriisiaikojen varavoimana ei ollut yhtiön näkökulmasta kiinnostavaa. Yhtiö halusi kulkea markkinaehtoisesti ja kohti vähähiilistä tulevaisuutta.
Toisaalta Pohjolan Voimakin olisi laitoksensa todennäköisesti myynyt, jos valtio olisi ostanut. Yhtiön toimittaman lausunnon mukaan päättäjiä ei kiinnostanut.
– Kävimme keskusteluja hyvässä hengessä Huoltovarmuuskeskuksen kanssa ns. huoltovarmuusreservin tarpeesta, yhtiöstä kerrotaan.
– Huoltovarmuuskeskus ymmärsi tilanteen, mutta muutoin yhteiskunnassa ei nähty asiaa kriittisenä vaan kyllä päättäjillä oli vahvana tahtona päästä irti fossiilisista polttoaineista. Lopulta tie tuli osaltamme kuljettua loppuun, eikä meillä ollut enää liiketaloudellisia perusteita jatkaa lauhdelaitostemme kanssa.
Myöhemmin Pohjolan Voiman toimitusjohtaja Ilkka Tykkyläinen muotoilee asian pehmeämmin Ylen haastattelussa.
– Sanoisin, että se oli kokonaisvaltainen arviointi. Jos mietitään sen aikaista poliittistakin ilmapiiriä, se ohjaisi hyvin vahvasti tähän – mielestäni ihan oikeaan – hiilidioksidineutraaliin suuntaan.
Myös Fortumin raporttia kirjoittanut Aalto yliopiston tutkija Iivo Vehviläinen arvioi huoltovarmuusreservin hyytyneen ministeriön vastahankaan.
– Minun käsitykseni on, että työ- ja elinkeinoministeriön energiaosasto ei halunnut sitä edistää. Siihen en osaa ottaa kantaa, että miksi. Yleinen linja ministeriössä on ollut se, että luotetaan markkinamekanismin toimintaan.
"Emme vastustaneet reservin perustamista"
Ministeriöstä edellä kuvattuja väitteitä ei allekirjoiteta.
– Esitimme toki kysymyksiä ja totesimme, että tässä pitää toimia esimerkiksi EU:n kilpailulainsäädännön mukaan. Mutta me emme ole vastustaneet huoltovarmuusreservin tai kriisireservin perustamista, sanoo työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja Riku Huttunen.
– Olennainen asia on, että tämä on ollut Huoltovarmuuskeskuksen ja yritysten välinen asia. Ei ministeriön tai valtioneuvoston.
Ehkä sen olisi pitänyt olla, tuumii Mikko Kara.
Eläkepäiviään aloitteleva pitkän linjan energia-asiantuntija arvioi, että oikea keskusteluyhteys päättäjien ja yritysten välillä jäi puuttumaan. Sitä olisi tarvittu.
– Sehän on valtiovallan tehtävä huolehtia, että meillä on tehoa aina – sähkömarkkina ei sitä nykyisellään tee.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 11.12. kello 23:een saakka.