Kulttuurikaupunkihakemus ei ole mikä tahansa paperiliuska. Se on värikäs, valokuvilla ja mainostoimistografiikalla ryyditetty kirja, jonka sivuilla kaupunki lennokkaasti ja seikkaperäisesti perustelee, miksi juuri se olisi sopivin valinta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi.
- Kaikki hakijat ovat ymmärtäneet, että Suomi sijaitsee Euroopan laitamilla ja on eräänlaista periferiaa, Malmelin sanoo. - Koska meillä ei ole Firenzen tai Rooman kaltaisia kulttuurikaupunkeja, meidän täytyy tarjota eurooppalaisille ominta suomalaisuuttamme, selittää hän. Virkeää vinksahtaneisuutta ja vaatimattomuutta Suomalaisuutta on hakemuksien perusteella ainakin luova hulluus. Muun muassa pieni maaseutukaupunki Mänttä vetää sen valttikortikseen, tutkija huomauttaa. - Mänttä kampeaa Suomea maailmankartalle esimerkiksi suunnittelemalla Friikkifestivaalia, jonka lajeina on kaikkea mahdollista eukonkannosta wc-paperirullanheittoon. Tällaiset ideat ovat hyvin linjassa sen kanssa, miten Suomi tällä hetkellä näkyy maailmalla. Ajatellaan nyt vaikka Extreme Duudsoneita tai euroviisuedustaja Lordia. Jyväskyläläiset taas vaikuttavat hakemuksessaan turhankin vaatimattomilta. - He katsovat olevansa koulutuksen edelläkävijäkaupunki, se näkyy hyvin vahvasti tässä hakemuksessa - ehkä hieman yllättäenkin. Olisi myös urheilua ja rakennustaidetta ja muuta millä ratsastaa, Malmelin toteaa. Luovaa luontoa ja taloutta Myös suomalaisuuteen perinteisesti liitetty luonnonläheisyys korostuu useissa hakemuksissa. - Se on esimerkiksi pohjoisimman hakijan eli Rovaniemen valtti. Ehkä me suomalaiset unohdamme välillä, että meidät tunnetaan nimenomaan Lapista, sen eksoottisesta erämaasta, hiljaisuudesta ja pimeydestä, Malmelin pohtii. Tampere luottaa tuttavallisuuteen, mutta rakentaa hakemuksensa urbaanin ja monimuotoisen kaupunkikulttuurin varaan kuten myös toinen iso hakijakaupunki Turku. - Turku pyrkii selvästi olemaan eräänlainen edelläkävijä. Se viljelee hakemuksessaan paljon talouden ja kulttuurin yhdistävää luovan talouden ajattelua. Myös Oulu ilmoittaa haluavansa houkutella teknologiakaupunkiinsa huippuosaajia. Mielikuvat muutostiellä Kulttuurikaupunkihakemukset ovat tutkijan mielestä eräänlaista alueiden brändäämistä. Kalliiden mainostoimistojen avustuksella kaupungit pyrkivät luomaan itselleen vetovoimaisen ja muista erottuvan identiteetin. Mutta pääseekö kaupunki karvoistaan? Karoliina Malmelin painottaa, että mielikuvien muuttaminen on hidasta ja työlästä. - Esimerkiksi lahtelaiset viittaavat hakemuksessaan kaupungin maineeseen Suomen Chicagona, mutta huomattavatkin sitten, ettei tämä suinkaan viittaa rikollisuuteen, vaan teurastamoteollisuuteen. Rohkea rokan syö Tutkija ei ota kantaa siihen, mikä seitsemästä kaupungista olisi kulttuuripääkaupungiksi paras valinta, mutta hänen mielestään hakemuksien perusteella erottuu muutama imagovoittaja. - Kaikki kaupungit ovat tehneet loistavat hakemukset, mutta viestinnän näkökulmasta Mänttä on varsin vahva yllättäjä. Kuinka pieni kaupunki on pystynyt luomaan näin rohkean vision? Mänttä ei yritä mennä Eurooppaan, vaan toivoo että Eurooppa tulee Mänttään. Tuollaista tahtotilaa harvoin näkee, tutkija kiittelee. - Muutkin kaupungit ovat ottaneet asian vakavasti. Esimerkiksi Rovaniemi vetoaa hienosti siihen, että saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa. Se on varmasti käypä valttikortti kulttuuripääkaupunkia valittaessa. Riikka Lampinen, Radion kulttuuriuutiset