Magnus ja Joel Finnen Etelä-Amerikan valloitus alkoi Panama Citystä. Jännitystä oli heti ilmassa, sillä Panaman ja Equadorin raja oli vielä pari päivää aiemmin kiinni poliisimellakan vuoksi. Aluksi reitti kulki Quiton intiaanimarkkinoiden kautta Galapakossaarille, jossa Finnet huomasivat olevansa keskellä luonto-ohjelmaa.
- Galapagossaaret ovat mahdottoman monimuotoiset. Pääsaarella on sivilisaatioasutusta, maissi- ja banaaniviljelmiä, vulgaaninen Santiagon saari on musta ja koillisin Genovesa etelään aukeava tulivuoren kraatteri, Magnus Finne luettelee.
Galapagossaarilla oli liskoja ja konnia joka lähtöön. Siellä ne maleksivat, ottivat aurinkoa ja odottivat, että turistit kävelevät ohi. Suurimman vaikutuksen matkalaisiin teki pieni Genovesan saari.
- Sukeltelimme kalaparvien seassa kraatterin seinämiä pitkin. Pikkulintuja oli valtavasti ja nätit hyljetytöt poseerasivat meille ja olivat kuin suoraan Pariisin kadulta, Magnus Finne kuvailee.
Inkojen jalanjäljillä
Etelä-Amerikassa Finnet seurasivat Inkojen jalanjälkiä Ingapircaan, vanhaan intiaanipääkaupunki Guzcoon ja korkealla vuorten sylissä lepäävälle Macchu Picchulle. Kaksikko kuului niiden 200 onnellisen joukkoon, jotka pääsivät käymään 350 metriä Macchu Picchun yläpuolella olevassa Kuutemppelissä. Temppeliin johtivat vuoren seinämässä olevat kapeat kiviportaat.
- Poika huokaili ja minä huokailin vielä enemmän. Lupasin 100 euroa, jos hän jaksaa huipulle asti, vaikka minunhan ne rahat olisi pitänyt saada.
Kuutemppelistä avautuva näkymä palkitsi vaivannäön ja veti mielen nöyräksi.
- Mietin, miten ihmeessä ihminen on pystynyt tällaista rakentamaan. Koko alue on aivan uskomatonta kivityötä ajalta, jolloin metallityökaluja ei ollut. Siinä sitten istuimme ja yritimme tukea toisiamme, sillä suojakaiteita ei ollut ja pudotusta oli 500 metriä. Puolen tunnin kuluttua lähdimme hoipertelemaan alas.
Virkavaltaa paossa?
Magnus Finne oli miettinyt reitin etukäteen, mutta lopulliset päätökset syntyivät matkan aikana. Alun perin 10 kg painava rinkka keveni sitä mukaan, kun kuluneita vaatteita heitettiin pois. Iltaisin isä makoili sängyllä, kirjoitti päiväkirjaa ja suunnitteli 3 - 4 päivää eteenpäin. Poika kulki omilla teillään, löysi seuraa ja tuli hotelliin kello 4 - 5 aikaan aamuyöllä.
- Tiesin etukäteen, että 19-vuotiaan käynnistysmoottori tahtoo oikosulkea aamuisin. Otin silloin taktiikan, että nyt lähdetään. Jos aiot seurata minua Etelä-Amerikan läpi, nouset ylös. Välillä yritin relata ja tein itsekseni lyhyitä päivän, puolen päivän kestäviä keikkoja ja jätin hänet lepäämään tai vein hänet nettikahviloihin.
Aricassa tuli äitiä ikävä.
- Pidemmän päälle on tavattoman raskasta reissata näin. Kun matkustat koko ajan, olet alati skarppina silmät ja korvat auki ja suunnittelet, suunnittelet ja suunnittelet. Neljän viikon jälkeen tuntui, että nyt saisi reissaaminen loppua.
Arican epätoivon jälkeen Magnus ja Joel lepäsivät pari päivää ja ottivat uutta puhtia yöbussista. Bolivian rajalla he päätyivät San Pedron kylään ja kohtasivat yllättäen maanmiehensä.
- Jjylhien maisemien ja tulivuorten keskellä oli pölyinen katu ja nuhruinen kaljakapakka, jossa Suomen lippu liehui baaritiskin yläpuolella. Paikkaa piti 45-vuotias vanha rokkari, joka oli lähtenyt Rauman seudulta 12 vuotta aiemmin ja jämähtänyt San Pedroon. Varsinainen Jukolan veljesten piilopirtti, josta Suomen viranomaiset eivät kyllä heti olisi lähteneet etsimään.
Taidan lopettaa rähjäämisen
Isän ja pojan Etelä-Amerikan kiertue päättyi Santiagoon, josta he lensivät marraskuun toisella viikolla Suomeen. Viiden viikon aikana Magnus ja Joel matkustivat lentäen, bussilla, mittariautolla ja laivalla. Pari kertaa viikossa he söivät yhdessä päivällistä ja keskustelivat. Paikallinen herkku marsukin tuli testattua. Samoin omat ajatukset.
- Puhuimme kaikesta, mitä elämä pitää sisällään: elämästä, sosiaaliturvasta, opiskelusta, tulevaisuudesta, historiasta, museoista, kansallissosialismista, fasismista. Pääsimme lähelle toisiamme ja päätin, että kun tulen kotiin lopetan rähjäämisen. Sillä ainakin poika on aikuinen, minusta ei ehkä koskaan tulekaan…