Suuret tähdet eivät pettäneet. Ikipoppari Michael Monroe energinen rock lämmitti perjantaina. Lauantain odotetuimmat olivat vain kaksi keikkaa Suomessa kesän aikana heittävä Leningrad Cowboys, kesän ainoan keikan Suomessa heittänyt Turisas ja Chisu.
- On täällä pari muutakin hyvää, mutta lenkkarit on lenkkarit, tuumasivat helsinkiläiset Reeta Koskinen ja Henna Nieminen sekä jyväskyläläinen Hanna Tamminen suosikistaan Leningrad Cowboysista.
Ja toden totta, Leningrad Cowboys pukkasi lavatraktorin sellaiseen vauhtiin, että kansa pisti letkajenkaksi. Festivaalin päätteeksi tötterötukat pistivät hetken kalinkaa, pätkän humppaa ja rokkasivat festarikansan jalat liikkeelle. Lavalla piipahtivat Elvis ja Rapumies. Ohjelmisto oli tuttua tai tutunoloista alusta loppuun. Dramaattinen Delilah sai kansan laulamaan ja Oi niitä aikoja tanssimaan.
- Se on se show, se on se show, huokailivat Reeta, Henna ja Hanna eturivissä.
Tätä oli odotettu. Vaikka takana oli porukalla jossain kokoonpanossa kaikki kesän isot festarit, jaksoi Cowboys villiinnyttää. Tämä oli kesän viimeinen festari, ja kaikki oli nyt pelissä. Viiden hengen teltassa tyttöporukka nukkui kolmestaan, evästi itsensä hernekeitolla ja nautti suomalaisesta festaritunnelmasta. Hämeenlinna muistetaan kesästä 2012.
- Aurinko on suosinut, meno on ollut hyvä. On täällä ollut muitakin hyviä kuin Cowboys, esimerkiksi Haloo Helsinki ja Chisu.
Turisaksen turilaat
Jos Leningrad Cowboysia odotettiin kiihkeästi suuren yleisön keskuudessa, fanaattisimmat odottajat löytyivät ehkä kuitenkin kotikaupunkiinsa neljän vuoden tauon jälkeen maailmalta palanneen folkmetal -bändi Turisaksen kannattajista. Tyttöjoukko länsirannikolta oli tullut Linnanpuistoon nähdäkseen suosikkinsa vain tämän yhden ja ainoan kerran Suomessa tänä kesänä.
- Turisas on ykkönen. Sen takia tässä vähän niin kuin lähdettiin. Suomessa on samat bändit joka festarilla: Stamina, Mokoma, Kottarit (Kotiteollisuus)... Turisas on vain täällä, ainoa kesäkeikka Suomessa, sanovat turkulainen Mira Penttilä ja raumalainen Assi Viljanen.
Osa heidän ympärillään olleesta tyttöjoukosta on kiertänyt Turisaksen kanssa Eurooppaa Englantia ja Ranskaa myöten.
- Suomessa on kova taso folkmetallissa. Kaikki ovat tosi originaaleja. Turisaksella on kokonaisvaltaisesti hyvät biisit, hieno lavashow ja biisien tekoon on nähty vaivaa.
Illan Turisas vaelteli jämäkästi ja melodisesti virittyvän metalin tunnelmissa mahtipontisesta monikerroksisesta tykityksestä melkeinpä gregoriaanisiin kirkkotunnelmiin. Tulen liekit nuolivat taivaita, tulitaiteilijat tanssivat ja pommit paukkuivat, kun solisti Mathias Nygård johdatti naamarimiehet lavakarsimallaan ja syvällä lauluäänellään suurenmaailman show-meininkiin. Siinä missä esimerkiksi Petri Nygård ja Klamydia loistivat pikkutuhmilla letkautuksillaan, isänmaallisuudella ja pikkutyttöhuumorilla, Turisas iski suuren maailman tyyliin valolla ja värillä sekä täyteläisellä soitollaan.
Loppuräjäytys oli järisyttävä. Veret seisauttavana sen kokivat myös poliisit, jotka olivat kävelemässä juuri lavaa kohti parinkymmenen metrin päässä paukuttelun alkaessa.
- Meinasi tulla löysät housuun. Jos viisi sekuntia olisimme ehtineet enemmän kävellä, huonosti olisi käynyt, totesi virkavalta.
Lavan reunusta oli toki liputettu ja vahtien reunustama, mutta varoaluetta voisi ehkä ensi kerralla suurentaa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin
Wanaja Festivalin kattaus oli onnistunut. Tarjolla oli musiikkia monipuolisesti, kevyestä raskaaseen. Tämän vuoden festivaali oli puhtaasti kotimainen.
- Kävijöitä oli vähemmän kuin viime vuonna, vahvistaa promoottori Mikko Hanssen.
Mutta niin olivat pienemmät kulutkin.
- Mutta hyvin meni, kansa tanssi ja säät olivat puolellamme. Taivas pelasti meidät, ei voi kuin kiittää, huokaisi Hanssen puoli tuntia festivaalin jälkeen.
Lopullisia lukuja hän ei uskaltanut edes arvailla. Arviot perjantain 7000 kuulijan määrästä ovat hänen mielestään yläkanttiin.
- Kaiken kaikkiaan hieno viikonloppu, ei voi muuta sanoa.