Klassikkoautojen ylläpidossa tarvittavat kädentaidot puuttuvat uusilta omistajapolvilta. Jos unelma on kuluttaa maantietä ennen sotia tehdyllä laatuautolla, tarvitsee ainakin puusepän ja verhoilijan apua. Kustannukset nousevat korkeiksi. Siksi vanhimmat kanttiautot ovat pitkälti kadonneet kesäkaduilta.
Mobilistien nuorin polvi omaa toisenlaisia kädentaitoja. He osaavat ehkä tuunata oman lapsuutensa japsirasseja liikenteeseen. Tunnesiteet ja ajotuntuma vanhempiin autoihin puuttuvat. Harvoinpa nuorilla olisi varaakaan keräilyautoihin.
Arkiajettavuus etualalla
Kolme-nelikymppinen kuljettaja ei halua museoautoa. Hän haluaa näyttäytyä keräilyautonsa ratissa. Se vaatii arkiajettavuutta nykyisessä liikenteessä autenttisuuden kustannuksella.
Nykyään kunnostuksessa parannellaan tarkoituksella jarruja ja otetaan moottorista lisätehoa irti. Edellinen sukupolvi ei tinkinyt tällä tavalla museoautokelpoisesta autenttisuudesta
Harrasteautoja on Suomessa kymmeniä tuhansia. Myöhään autoistuneessa maassa suurin osa on tuontitavaraa.
Väärin korjaajat riesana
Merkittävä osa arvoautoista käy jossain vaiheessa Pohjoismaiden suurimmassa osaamiskeskittymässä Triangle Motor Co:ssa Turun Orikedolla huollossa, entisöitävinä tai omistajaa haistelemassa.
Parinkymmenen arvoautojen kunnostuksen ammattilaisen suurin harmi ovat menneisyyden väärät korjaukset. Liian usein auto on tunaroitu korjauskelvottomaksi. Unelma vaihtuu pettymykseen.
Sijoitus mielihyvään
- Kyllä klassikkoautoa voi ajatella myös sijoituksena, toimitusjohtaja Risto Paunonen Triangle Motor Co:sta myöntää.
- Auto on omistajansa sijoitus mielihyvään.
Uusien hintavien premium-autojen menekki on kärsinyt taantumassa - paitsi kaikkein luotetuimpien merkkien. Historiallisten autojen kaupassa nyrkkisääntö on samansuuntainen. Hinnat nousevat taantumassakin, jos autoon kohdistuu pysyvä kysyntä. Risto Paunosta hymyilyttää, kun häneltä kysyy, mitkä niitä autoja ovat.
- Niitä on paljon.