Elämänkaarikirjoittaminen on psykoterapeutti Pepi Reinikaisen kehittämä pohdiskeleva tapa käydä läpi omaa menneisyyttä. Kirjoittajia kurssittava Reinikainen kertoo, että menetelmässä tavoitteena on käydä läpi kirjoittajan elämän tapahtumakulkuja.
– Mennään myös syvemmälle siihen, miksi mitäkin on tapahtunut, Reinikainen kertoo.
Menetelmässä lähdetään liikkeelle vanhempien ja isovanhempien tarinoista, ei kirjoittajan omasta syntymästä. Ajatuksena on ymmärtää elämää eri aikakausia ja yhteiskunnallista taustaa vasten. Yksilöiden elämänkulussa on Reinikaisen mielestä huomioitava aina se, mikä on ollut esimerkiksi lama-ajan, sodan tai ajanhengen vaikutus elämään.
Katkeroitumisen ja elämättömän elämän syndrooma
Pepi Reinikainen uskoo, että menneisyytensä purkaja saa palkintonsa.
– Hän saa selkeämmän näkemyksen siitä, mitä on tapahtunut ja miksi mitäkin on tapahtunut. Eikä vain omassa elämässä, vaan myös vanhempien. Miksi he ovat joutuneet valitsemaan tai valinneet niin kuin ovat valinneet?
Perheen menneisyyteen tutustuminen auttaa Reinikaisen mukaan ymmärtämään omaakin elämää.
Muisti on hyvin ovela. Voimme muistaa asiat väärinpäin. Jos faktoja ei tarkisteta, niin saatamme muistaa seuraukset syinä ja toisinpäin.
Pepi Reinikainen
– Se auttaa ymmärtämään, että emme ole täällä yksin tekemässä ratkaisujamme, vaan ratkaisuihimme vaikuttavat aika, ajanhenki ja mahdollisuudet, mitä ne meille tarjoavat.
Tämä ymmärrys suojaa negatiiviseen kierteeseen joutumiselta tai auttaa ulos sieltä, Reinikainen uskoo.
– Sitä tarvitaan, että emme uhriutuisi ja tulisi katkeraksi, että emme kokisi elämäämme elämättömäksi. Että ajattelisimme, että elämämme mahdollisuuksineen ja vaikeuksineen on joka tapauksessa aina lahja.
Menneisyyden äärelle pitäisi Reinikaisen mielestä pysähtyä rauhassa ja ajan kanssa. Oma elämäntarina ei välttämättä ole sellainen, millaisena sen helposti muistaa.
– Muisti on hyvin ovela. Voimme muistaa asiat väärinpäin. Jos faktoja ei tarkisteta, niin saatamme muistaa seuraukset syinä ja toisinpäin.
Eletyn elämän läpi käyminen ja vaikeidenkin vaiheiden käsitteleminen vaativat Reinikaisen mukaan uskallusta, mutta tehty työ palkitsee.
– Ihminen saa nykyisyyteensä ja tulevaisuuteensa valtavasti energiaa ja näkemystä. Parhaassa tapauksessa tätä kautta voi päästä irti hyvinkin hankalista tilanteista niin, että elämä ei enää tukkeudu enää samalla tavalla.
Huonot asiat pitävät ihmiset jumissa. Toisaalta, jos ne käsittelee kunnolla, niistä voi tulla voima, joka ylittää kaiken muun.
Pepi Reinikainen
Reinikainen muistuttaa kuitenkin, että menneiden käsittely ei takaa aurinkoista tulevaisuutta.
– Elämähän tarjoaa aina uusia uhriutumisen mahdollisuuksia ja uusia hankaluuksia. Mutta entiset pitäisi ensin käydä läpi. Ja menneisyydestä voi löytyä myös hyviä asioita – ne ovat vain jääneet huonojen asioiden alle!
Hyvät ja onnelliset kokemukset ovat kirjoittamista ohjaavan psykoterapeutin mielestä kuitenkin niitä kokemuksia, jotka pitävät ihmisen hengissä. Toisin on vaikeiden ja onnettomien kokemusten laita.
– Huonot asiat pitävät ihmiset jumissa. Toisaalta, jos huonot asiat ja kokemukset käsittelee kunnolla, niistä voi tulla sellainen voima, joka ylittää kaiken muun, Reinikainen sanoo.
Vaikemisen kulttuurin takana kipeät kokemukset
Kyynisempi voisi kuvitella, että eletyn elämän vaikeisiinkin kokemuksiin uudestaan ja syvemmin sukeltaminen ei suojaisi katkeruudelta, vaan pikemminkin antaisi tilaisuuden rypeä menneissä vaikeuksissa, virheissä ja vääryyksissä. Reinikainen vakuuttaa, että sitä sudenkuoppaa ei ole elämänkaarestaan kirjoittavan tiellä.
– Päinvastoin! Se on juuri päinvastoin! Elämäänsä käsittelevät ihmiset ovat jo valmiiksi rohkeita ja yrittävät tehdä jotakin!
Reinikainen onkin sitä mieltä, että vanha tuttu sananlasku muistelijasta ja hänen tikulla tökitystä silmästään joutaisi jo mennä.
– Monta kertaa sanotaan, että "joka menneitä muistaa, niin sitä sitä tikulla silmään". Mutta kyllä minä sanoisin, että joka ei menneitä muista, sitä tikku tulee silmään!
Varsin käytetty on myös toteamus siitä, että jokin on ollutta ja mennyttä – ja siksi siihen on turha palata. Reinikaisen mielestä menneisyydestä vaikenemaan kehottavat sananlaskut ja vakiintuneet ilmaisut kertovat asioiden kipeydestä.
– Ja siitä, ettei ole ollut mahdollisuutta punnita asioita ajallaan. Siitä on sitten tullut elämänasenne, Pepi Reinikainen jatkaa.
"Kaikilla on velvollisuus taustansa tutkimiseen"
Psykoterapeutti Pepi Reinikaisen mielestä kipeistä kokemuksista ei saisi vaieta.
– Meidän täytyisi yksilöinä ja kansakuntana pystyä menneiden käsittelyyn, koska se vapauttaa meidät elämään tätä päivää täydemmin ja katsomaan tulevaisuuteen.
Reinikainen sanoo oman menneisyyden työstämisen olevan tieteen valossa järkevää.
On neurologisesti tutkittua tietoa, että on vaikea katsoa tulevaan, jos ei ole katsonut kunnolla menneisyyteen.
Pepi Reinikainen
– On neurologisesti tutkittua tietoa, että on vaikea katsoa tulevaan, jos ei ole katsonut kunnolla menneisyyteen. Eli jos ihmisellä on työstettyä menneisyyttä, hänellä on myös tulevaisuutta, sanoo
Menneisyyteen pitäisi Reinikaisen mielestä osata katsoa paitsi oman elämän tapahtumien, myös laajempien yhteiskunnallisten raamien osalta. Esimerkiksi eletyt sota-ajat ja syrjäseutujen väkikato tyhjenevine kylineen olisivat asioita, jotka Reinikaisen mielestä olisi ehdottomasti purettava.
– Meillä on hirveästi näkemyksiä, jotka ovat jumiutuneet. Ajatellaan, että kun jotkut viisaat ovat asian selvittäneet ja siitä kirjoittaneet, niin eihän meidän tarvitse yksilöinä ja perheinä lähteä sitä tekemään. Se on väärä tulkinta. Kaikilla on oikeus ja jopa velvollisuus oman taustansa tutkimiseen, vaikka siitä olisivat jo jotkut "viisaat" aikaisemmin kirjoittaneet.