Erilaisten kummilapsijärjestöjen määrä on Suomessa kasvanut viime vuosina. Suurten kansainvälisten järjestöjen rinnalle on syntynyt kymmeniä pieniä kummijärjestöjä. Monet niistä ovat yhden tai kahden aktiivin varassa. Näin on myös Anja Luoman perustamassa Malawin lapsissa. Seitsemän vuotta toimineen järjestön kautta jo 138 pienen malawilaiskylän lasta pääsee kouluun suomalaisten kummien maksamana.
Tällä vuosituhannella toimintansa on aloittanut entistä useampi kummijärjestö. Kummilapsia kehitysmaista välittävistä järjestöistä ei pidetä tilastoa. Kehityskysymyksiin erikoistuneessa Kepassa kummijärjestöjä on kuitenkin jo nelisenkymmentä.
– Sellainen tuntuma on, että kummitoiminta on kasvanut. Sellaiset järjestötkin, joita ei kummijärjestöiksi ole alunperin perustettu, ovat aloittaneet kummitoiminnan, kertoo Kepan järjestökoordinaattori Auli Starck.
Kummitoiminnan suosioon on helppo löytää syitä.
– Se on osa varainhankintaa, mutta myös kotimaan toimintaa, jolla pyritään luomaan oikeita yhteyksiä Suomen ja kehitysmaan ihmisten välillä, Starck sanoo.
Pienillä järjestöillä hyvät ja huonot puolet
Anja Luoman Malawin lapset ei kuulu Kepaan, koska Luoma ei halunnut lisää paperihommia kontolleen. Näin on varmasti monella yhdistyksellä ja siksi niiden määrää on vaikea arvioida.
Pienten järjestöjen hyviä puolia on se, että ne voivat reagoida nopeasti ja usein niiden hallintokustannukset jäävät pieniksi. Niiden ongelmana on kuitenkin usein se, että ne ovat yhden ihmisen aktiivisuuden varassa.
Näin on myös Malawin lapsilla. Eläkkeelle viime vuonna jäänyt Anja Luoma toivoo, että hän ehtii kehitää Periferian kylän elinvoimaiseksi elinaikanaan.