Etelä-Pohjanmaalla yritetään saada paikallista elokuvatoimintaa vireämmäksi. Tehtävää varten maakuntaan perustettiin puolitoista vuotta sitten Eteläpohjalaisen Elokuvan Edistämisyhdistys, jonka vaikutuspiirissä on tällä hetkellä Sanna Panulan mukaan 40 paikallista elokuvantekijää.
– Muissa maakunnissa toimii elokuvakomissioita, ja yhdistyksen yksi päätehtävä on perustaa paikallinen elokuvakomissio meillekin. Länsi-Suomen elokuvakomissio aloitti Turussa 2000-luvun alussa ja he ovat tehneet jo 30 elokuvaa sen jälkeen, kertoo Sanna Panula Etelä-Pohjalaisen elokuvan edistämisyhdistyksestä.
Panulan mukaan Etelä-Pohjanmaalla on pitkät perinteet elokuvan tekemiseen, ja elokuviakin on tehty jo 60 kappaletta.
– Me taiteilijat ollaan nyt yhdistyksen kautta jo löydetty toisemme ja tehty tiivistä yhteistyötä, ja nyt olisikin päättäjille viestiä siitä, että elokuvissa olisi yksi mahdollisuus saada alueelle työllisyyttä ja yhtä isoa liiketoimintaa, mitä se on jo Turussa tällä hetkellä, Nurmo-Filmin Harri J. Rantala vinkkaa.
– Kysehän on rahoituksesta eli tarvitaan enemmän uskoa tekemiseen ja kunnolla panostuksia koko maakunnasta. Kauhavalla on jo otettu hyviä askeleita elokuvakaupunkihankkeen kautta, Panula jatkaa.
Komissio houkuttelemaan ulkopuolisiakin tekijöitä
Kunnissa painitaan tällä hetkellä säästöjen kanssa, mutta yhdistyksessä uskotaan, että elokuvakomission kautta työllisyys paranisi alueella ja talouskin lähtisi sitä kautta kasvuun. Paikallinen elokuvakomissio voisi Sanna Panulan mukaan houkutella myös ulkopuolisia toimijoita esimerkiksi Helsingin seudulta.
– Paikalliset yrittäjät, kuten ravintola- ja hotelliyrittäjät, saisivat omansa pois niin sanotusti, Panula mainitsee esimerkin:
– Isot tuotantoyhtiöt toimivat Helsingissä tällä hetkellä, mutta nyt on menossa trendi, että elokuvantekijät ovat tulleet paluumuuttajina omille alueilleen ja päättäneet, että sielläkin voi tehdä ympärivuotisesti elokuva-alan töitä. Jos alueellisen elokuvan mahdollisuuksiin ei nyt tartuta, vaarana on, että tieto-taito valuu Helsinkiin, Harri J. Rantala sanoo.
Elokuvien levitys onnistuu alueella hyvin
Etelä-Pohjanmaalla on Sanna Panulan mukaan meneillään parhaillaan seitsemän eri projektia tv-pilotista dokumenttielokuviin ja lyhytelokuviin.
– Onhan täällä lakeuksilla kuvattu jo paljon ja suurtuotantojakin tehty, mutta on harmi, ettei näihin ole tartuttu siinä määrin, että olisi saatu pysyviä rakenteita.
Panula sanoo, että Etelä-Pohjanmaalla on kuitenkin esimerkiksi onnellinen tilanne elokuvateattereiden suhteen.
– Paikallisille elokuville on helpompaa saada näkyvyyttä, koska kaikki elokuvateatterit ovat yrittäjäpohjaisia. Jos täällä saadaan riittävästi katsojia, on helpompaa lähteä viemään elokuvaa muuallekin Suomeen, Panula miettii.
Elokuvilla ei vielä elä, mutta tavoite on toinen
Sekä Sanna Panula että Harri J. Rantala myöntävät, että elokuvilla ei kuitenkaan vielä elä Etelä-Pohjanmaalla.
– Tavoite on, että viiden vuoden päästä elää, ja moni, hymyilee Panula.
– Yksi vaatimus on, että tuotantomäärät ja ammattimainen elokuvan tekeminen kasvaisi, ja budjetit nousisivat vähintään 50 000–100 000 euroon, joka on sekin kuitenkin vasta 10 prosenttia elokuvasäätiörahoitteisen elokuvan tuotannosta. Tällä hetkellä meillä tehdään kädestä suuhun -tuotantoja, ja budjetit ovat maksimissaan 10 000–20 000 euroa, jossa on mukana jo palkatkin. Liian pientä on siis vielä, Rantala toteaa.
Panula kertoo, että Eteläpohjalaisen Elokuvan Edistämisyhdistys on mukana muiden maakuntakomissioiden kanssa lobbaamassa maakunnallisen elokuvan tukipakettia, joka voisi yltää Rantalan mainitsemaan vähintään 50 000 euron budjettiin.
– Elokuvasäätiöstä on ollut jo virkamiestasolla tahtotilaa tähän, että saataisiin ns. Ruotsin malli, jossa on jo olemassa alueellinen elokuvatuki, Rantala mainitsee.
Panula ja Rantala uskovat, että elokuva-ala on yksi teollisuuden kasvavimpia aloja.
– Äärimmäisen positiivisena näen elokuvan tulevaisuuden, ja kyllä se tulee olemaan merkittävä työllistäjä tulevaisuudessa, Rantala kuittaa.