Ohjaaja Oskari Sipolan ensimmäinen pitkä elokuva Elokuu oli kesäinen roadmovie, joka julkaistiin vuonna 2011.
– Joku kriitikko kommentoi silloin, että onpas elokuvassa paljon musiikkia. Nyt ajattelin, että tehdäänpä musiikkielokuva, niin on ainakin syy siihen, että musiikkia on paljon, Sipola naurahtaa Ollaan vapaita -elokuvasta.
Hänelle musiikki on tärkeä osa elämää niin kuunnellen, esittäen kuin tehdenkin.
– Itse puhkean laulamaan kaikenlaisissa tilanteissa, ja oli helppoa ajatella, että niin tapahtuu elokuvassakin. Laulan kun laulattaa. Viimeksi eilen lauloimme ihan porukalla elokuvassa kuuluvaa kappaletta autossa, Oskari Sipola kertoo elokuvakiertueen tunnelmista.
– Elokuviin laitan paljon musiikkia, koska se herättää muistikuvia, tunnelmia ja ajatuksia.
Sipola tekee mielellään monenlaisia töitä
31-vuotias Oskari Sipola on niitä uuden polven ohjaajia, jotka eivät nyrpistä nenäänsä mainos- tai tv-tuotannoille.
– Musiikkivideot, mainokset ja televisioprojektit pitävät ammattitaitoa yllä, ja antavat mahdollisuudenkokeilla ja testailla ideoita. Niissä voi tehdä jotain pikkuisen erilaista ja villimpää kuin esimerkiksi miljoona euroa maksavissa elokuvissa. Ne ovat mielestäni oleellinen osa ammattia.
Elokuviin laitan paljon musiikkia, koska se herättää muistikuvia, tunnelmia ja ajatuksia.
Oskari Sipola
– Sanoisin, että tällaiset uranuurtajat kuin Aku Louhimies ja Dome Karukoski ovat niin sanotusti normalisoineet tilanteen, että voi tehdä taiteellisesti kunnianhimoisia elokuvia ja muunlaisiakin töitä, ja olla molemmissa hyvä ja menestyä. Siinä ei ole mitään hävettävää, vaan sitä pitää juhlia ja edistää, Oskari Sipola sanoo.
Sipola tunnistaa monipuolisessa ohjaajan työssään 2000-luvun leiman.
– Muutos on tapahtunut opiskeluaikanani. Minun sukupolvelleni se on antanut vapautta tehdä juuri sitä mitä haluaa, ja olen siitä kiitollinen.