Työelämä voisi ottaa oppia näyttelijöistä – "Vaaditaan se luottamus, että asiat syntyvät"

Televisiossa, elokuvissa ja teatterissa näyttelevä Leena Uotila arvelee yli 40 vuoden kokemuksella, että näyttelijän työssä työryhmä puhaltaa yhteen hiileen.

– Silloin näyttelijä sallii ohjaajalta aika tiukankin otteen. Vuosien varrella on toki oppinut senkin, että kun itse on työväline ja rooli rakennetaan omista lähtökohdista, niin sitä toivookin, että sanotaan suoraan eikä hymistellä takana päin.

– Kestän sen, että sanotaan ei noin. Se on parempi kuulla suoraan, ettei jää sellaista outoa tunnelmaa, että miksi joku kohtaus ei synny ja etene, Uotila kertoo.

Näyttelijä sanoo, ettei tiedä työelämästä näyttelemisen ulkopuolella, mutta arvelee, että siellä voi olla paljon hankalampaa monessakin mielessä.

Teatteriporukassa suora palaute toimii.

Leena Uotila

– Teatteriporukassa suora palaute toimii, ja meidän porukassa vaaditaan se luottamus, että asiat syntyvät. Sitä ajattelee, että noiden kanssa haluan tehdä töitä ja tästä tulee hyvä. Lähtökohta yhdessä tekemiselle on paljon helpompi.

Suoraa palautetta ja kannustusta

Teatterikouluaikoinaan Uotila muistelee saaneensa palautetta hyvällä tavalla ensimmäisestä roolistaan.

– Sain ensimmäisen pienen radioroolin, ja nauhoituksissa ohjaaja sanoi minulle, että sinulla on tosi kivat ilmeet, mutta koeta puhua mikrofoniin. Ajattelin, että se oli ohjaajalta positiivista kannustamista.

Ohjaaja sanoi minulle, että sinulla on tosi kivat ilmeet, mutta koeta puhua mikrofoniin.

Leena Uotila

– Minulla on sellainen käsitys, että kannustamalla sitä, mikä ihmisessä on hyvää, saa parhaat tulokset.

On näyttelijöitä, jotka luennoivat vuorovaikutuksesta ja esimerkiksi improvisaation kautta saavat työyhteisön pohtimaan omia tapojaan. Uotilalla on antaa työelämään vinkiksi sama ohje, jonka hän sanoo olevan näyttelijänkin ensimmäinen opittava ohje.

– Kuuntele toista. Ja sitten vastaa hänelle. Se on niin yksinkertaista.

Avaa kuvien katselu

Leena Uotila näyttelee elokuvassaNuotin vierestäarvostettua lakimiestä, joka pyrkii hellävaraisesti tyrkkäämään tiukkapipoista insinööripoikaansa nauttimaan elämästä.

– Monelle äidille on varmasti mieleen, että pojasta tulee insinööri, jolla on töitä – varsinkin nykyään. Mutta samalla toivoisin, että lasten tiukkapipoisuus huolettaisi äitejä, kun nykyaikana pitäisi osata katsoa maailmaa laajemmin ja löytää ajatuksia siitä, mistä tässä kaikessa on kysymys.

– Pitää muistaa myös se, että ihmisestä pidetään huolta hymyssä suin, Uotila hymyilee.