Päättyvä vuosi muistetaan siitä, että opimme puhumaan toisillemme rumasti. Rumasti sanominen on terveydelle haitallista. Se kertyy elimistöön paikkaan, jota ei voi leikata. Se on pahempi tukosten aiheuttaja kuin kolesteroli. Siksi meidän täytyy oppia pois rumasti sanomisesta.
Missä asiat vielä sanotaan kauniisti? Joululauluissa tietenkin. Rauhan juhlan, Joulun, kunniaksi kerron nyt miten voimme ensi vuonna avautua asioistamme joululaulujen kielellä. Ne opettavat meitä, että vaikka oma käpy hiiltyisi, ei pidä laittaa sappinestettä kiertämään pitkin kohtalon mukulakiveä naapurin salaojaan.
Kun meinaat taas kerran provosoitua grillijonossa ja koko ahtaajien paikallinen ammattijaosto loiskuttaa sinappia ulsteriisi, älä kommentoi. Hengitä ja lähde kotiin nukkumaan sanoen: Vaan seimi, pahnat ja tähti yllä, ne silmiin kalleina kangastaa. Yötä.
Kun puoliso käyttää yli puolipäivää veikkauskuponkien täyttämiseen ja hiplaa sinun sijaan tositteita, älä ulvo, että pitääkö koko kansaneläke sinne kioskille viedä, mitään et ole palikka Vireenin kaatumisen jälkeen voittanut! Jos katsoisitkin ihmisotusta ymmärtävästi ja sanoisit: Ihana on sielujen toiviotie, rakentaisit rauhaa.
Entä kun vaimo taas pitää mykkäkoulua? Kostatko mulkaisuilla ja valituilla voimasanoilla? Jospa sanoisitkin rakkaalle kotibudhallesi: Sanaton on sydämesi kieli. Jo kohta turisuttaisi hän mokkaa ja höpöttäisi nisupullasta.
Joskus perheriita vain jatkuu ja molemmat huomaavat myrkyttäneensä kehoaan pahalla ololla jo kolmatta päivää. Kun nielu on typeryydestä sammaloitunut, sieltä tulee vain huonoja lauseenpätkiä. Ja taas otamme ajattoman kauneuden käyttöömme. Sopivalla äänellä lausuttuna: Uskon siemen nouskoon pintaan, olkoon rauha loppumaton, kuulostaa rukoukselta ja anteeksipyynnöltä.
Jos ukko ehti jo paeta viinaan ja on lähellä sammumispistettä, onko tulevaisuutta rakentava puolustuspuheenvuoro mahdottomuus? Kannattaa vielä kokeilla sitä, että ponkaa pään pystyy ja tokaisee: Vaan mieleni on täynnä kirkkautta.
Akalla olisi hyvä sauma sanoa todella pahasti. Yltyvän mäkätyksen sijaan hän voisi kokeilla tätä: Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, sä siunaa se maa muistojen. Sanat hulahtavat ukon alitajuntaan ja kun joskus päivä koittaa, hän kenties miettii elämäänsä.
Kun työviikko on lusittu, tekee mieli rentoutua. Juomisen ohessa tulee perjantairutiinina haukuttua työnantaja, esimiesportaat ja ammattiyhdistysliike. Samalla saunan happi alkaa kadota ja kaverit häviävät keskenään tupakalle. Jos vain sanoisit duurissa: Täytetty nyt on työ, viikonloppu voisi alkaa puhtaalta pöydältä.
Kun olette palvelutalossa ja kaikki mumisevat seniorin ympärillä, joskohan tässä pitäisi jo, tärkeät sanat meinaavat jäädä sanomatta. Sano isoisälle: Viel oot auvona ihmisten. Parhaimmassa tapauksessa hän laulaa tuttua joululaulua vieläkin, kun matkaatte jo tuulikaapissa.
Ravintolassa sanotaan rumasti, jos suostutaan puhumaan. Se on mieheltä jo susirajan ylitys jos hän tulee suht selvin päin luoksesi puhumaan. Pitääkö ukkelin vielä vääntää loputtomasti ja kuunnella hiusrajansa arvostelua? Karkeasta karvastaan huolimatta hänkin etsii kauneutta. Satu alkaisi sanoista: Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta. Jos ne sanoisit.
Entä kun miehen pellehermanninnäköinen lapsuudenkaveri tulee ja asettuu kylään. Hän syö ja juo ja pyyhkii lasinsa verhoihin. Muistuttaa mistä maasta se omakin prinssi on kotoisin. Siinä olisi ison riidan paikka, kaikki saisivat sanoa suunsa puhtaaksi.
Vai mitäpä jos isäntä oikaisisi ruotonsa, kääntyisi perheensä puoleen ja pukahtaisi horjumatta: Se tuttu ystävä vanhastaan, on tänne poikennut matkoillaan ja viipyy hetkisen meillä.
Eikö siinä olisi rauhan sanoma, kalenteriin katsomatta?
Maallikkosaarnaaja Maasola