Yhdysvalloissa on julkaistu loppuraportti kaivauksista ja arkisto- ja haastattelututkimuksista, joissa on selvitetty floridalaisessa Dozierin koulukodisssa kuolleiden poikien kohtaloa. Yritykset vainajien tunnistamiseksi jatkuvat edelleen.
Arkistotutkimukset rajattin loppumaan vuoteen 1960, jota vanhemmat asiakirjat ovat julkisia. Koulukodissa kuoli tuona aikana ainakin sata 6–18-vuotiasta poikaa, joista monet eivät päätyneet viralliselle hautausmaalle tai omaisilleen, vaan haudattiin sinne tänne koulun alueelle. Useat entiset asukkaat ovat kertoneet raaoista pahoinpitelyistä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Laitos suljettiin vuonna 2011, ja seuraavana vuonna rikostutkimuksiin erikoistunut Etelä-Floridan yliopiston antropologi Erin Kimmerle ryhmineen aloitti alueella kaivaukset.
Kimmerle kiinnostui, kun viranomaiset oliivat lopettaneet entisten koulukotilaisten vaatiman tutkimuksen ilmoittamalla, ettei henkilökunnan väkivaltaisuuksista ollut näyttöä eivätkä merkitsemättömiin hautoihin peitellyt pojat enää olleet tunnistettavissa. Kimmerle on aiemmin työskennellyt muun muassa Balkanin sota-alueilla.
Hautoja löytyi ympäri koulun laajaa tonttia
Tutkijat havaitsivat, että kymmenissä tapauksissa asiakirjoista puuttui tieto hautapaikasta. Monet kuolleet, etenkin mustat, sivuutettiin jopa ilman nimeä.
Kaivauksissa on löytynyt 51 ruumista, useat merkitsemättömistä haudoista eri puolilta koulun tonttia. Vuonna 1914 palaneen asuntolan paikalta löytyneistä jäännöksistä tutkijat eivät kyenneet päättelemään vainajien määrää, eikä se asiakirjoistakaan varmistunut. Palon jälkeen viranomaiset määräsivät, ettei lapsia enää saanut kytkeä kettingeillä sisätiloihin.
DNA-näytteiden perusteella on tunnistettu seitsemän poikaa. Muilla perusteilla on päädytty 14:n todennäköiseen tunnistamiseen. Tunnistetuista neljä on päässyt perhehautaan.
Pakoa yrittäneet ruoskittiin
Monet lapsista päätyivät Dozierin poikakotiin Mariannaan pikkurötösten vuoksi tai vain siksi, että olivat orpoja. Laitoksessa heitä kohdeltiin kaltoin jopa siinä määrin, ettäosa kuoli vammoihinsa. Kimmerlen raportin mukaan yhdessä kaivauksissa löydetyssä lapsessa vaikuttaa olevan ampumahaava.
Raportissa kerrotaan myös, että mustia poikia kohdeltiin halveksivammin niin eläessään kuin myös kuoleman jälkeen: he päätyivät kolme kertaa todennäköisemmin merkitsemättömään hautaan kuin muut koulussa kuolleet pojat.
Asiakirjoissa yleisimpiä kuolinsyitä – jos sellainen mainitaan – ovat tartuntataudit, tulipalot, hukkumiset ja fyysiset vammat. Pakoyritys näyttää koituneen monelle kuolemaksi. Tyypillinen rangaistus pakoa yrittäneelle oli ruoskinta ja eristys ahtaisiin tiloihin.
Entiset asukit kertovat muualle viedyistä vainajista
NPR-yleisradioyhtiön toimittaja Greg Allen teki vuonna 2012 laajan haastattelureportaasin koulukodin synkästä historiasta. Hän haastatteli miehiä, jotka olivat olleet Dozierissa 1950- ja 1960-luvuilla.
Allen kertoo useiden entisten asukkien sanoneen, ettei kaikkia koulussa kuolleita löydy, koska ruumiita vietiin kauas Dozierin alueelta ja jopa koko Mariannasta.
Virallisesti Dozierin tapahtumat katsotaan edelleen selvitetyiksi, eikä syytteitä tai rangaistuksia liene Kimberlen ryhmän tutkimustuloksista huolimatta odotettavissa.