Mies makaa sängyssä ja katselee omaisiaan, jotka ovat hänen vierellään. Lääkäri pistää mieheen kahta ainetta. Ensimmäinen vaivuttaa miehen hetken kuluttua koomaan, toinen pysäyttää hänen sydämensä.
Omaisilla on nyt hetki aikaa jättää jäähyväiset rakkaalleen ennen kuin hän kuolee – ja hänen maksansa, munuaisensa ja haimansa luovutetaan lääketieteelle.
Tällainen on arkipäivää Hollannissa, jossa eutanasia sallittiin 2002. Viime vuonna yli 5 500 ihmistä, joista osa lapsia, kuoli eutanasiaan tai avustettuun itsemurhaan Hollannissa, yhteensä noin 3,5 prosenttia kaikista Hollannin kuolemista.
Viime viikolla uutisoitiin, kuinka parikymppinen hollantilaisnainen sai tappavan ruiskeen mielenterveysongelmien takia. Naista oli käytetty seksuaalisesti hyväksi 5–15-vuotiaana, ja aikuisiällä hän kärsi jälkitraumaattisesta stressireaktiosta, masennuksesta, anoreksiasta ja hallusinaatioista.
Naisella oli myös fyysisiä ongelmia, ja hän oli lähes vuoteen oma.
Lääkärien mielestä naisen ongelmiin ei ollut löydettävissä parannuskeinoa ja hänelle sallittiin eutanasia vaikka hänen tilansa oli aiemmin jo hetkellisesti parantunut terapiassa.
Tapaus on kerta kaikkiaan kammottava - ja nostaa esille monenlaisia eettisiä kysymyksiä. Eutanasian vastustajat ovat jo kyselleet, onko oikein, että nuorta ihmistä rangaistaan kuolemalla sen takia, että häntä on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena.
Miten on mahdollista, että mielenterveyden ammattilaiset päätyvät eutanasiaan niin kompleksisessa ja monisyisessä asiassa kuin hyväksikäytön jättämät traumat? Eikö nuori nainen olisi tarvinnut apua ja ymmärtäjää – ei tappavaa ruisketta?
Voi myös kysyä, kykeneekö psyykkisesti sairas ylipäänsä päättämään omasta kohtalostaan. Toive kuolemasta kun voi olla avunhuuto – ja liittyä myös sairauteen.
Nuoren naisen tapaus ei suinkaan ole ainoa. Eutanasian saaminen käy sitä harjoittavissa maissa koko ajan helpommaksi. Eutanasiaa käytetään yhä useammin masentuneisiin ihmisiin ja niihin, jotka eivät sairasta parantumatonta, kuolemaan johtavaa sairautta.
Viime vuonna uutisoitiin, kuinka Belgiassa eutanasia myönnettiin fyysisesti terveelle 24-vuotiaalle Lauralle, joka oli pitkään kärsinyt masennuksesta.
45-vuotiaat kaksoset Marc ja Eddy Verbessem saivat eutanasian joulukuussa 2012, kun he kuulivat todennäköisesti sokeutuvansa.
Hollantilainen 47-vuotias äiti Gaby Olthuis haki eutanasiaa soivien korviensa takia. Hän oli kärsinyt tinnituksesta 13 vuotta ja vertasi päänsä sisäistä ääntä junan kirskuntaan. Hän kuoli maaliskuussa 2014.
Vuonna 2013 transsukupuoliselle Nathan Verhelstille, 44, myönnettiin eutanasia Belgiassa sen jälkeen, kun lääkärit olivat tehneet virheen hänen sukupuolenkorjausleikkauksessaan. Leikkauksesta Nathanille oli tullut epämuodostumia ja hän näytti omasta mielestään sen jälkeen “hirviöltä”.
Eutanasiatapausten määrä on tuplaantunut Belgiassa muutamassa vuodessa. Eutanasiaa haluavat yhä enemmän myös masennuksesta kärsivät nuoret – eivät pelkästään kuolemansairaat vanhukset.
Eutanasiaa määrätään muiden kuin kuolemaan johtavien sairauksien takia entistä enemmän. Näiden tapausten määrä on Financial Timesin mukaan tuplaantunut vuosien 2007 ja 2013 välillä seitsemästä prosentista 15 prosenttiin.
Vuonna 2014 Belgia sääti lain, joka salli eutanasian myös kuolemansairaille lapsille – ilman alaikärajaa. Hollannissa 12–16-vuotiaat saavat pyytää kuolla vanhempiensa luvalla.
Hollannin entinen terveysministeri Els Borst on jopa ehdottanut itsemurhapillerien jakamista “elämäänsä kyllästyneille vanhuksille” NRC Handelsblad -lehden haastattelussa.
Vuonna 2010 Out Of Free Will -niminen kansalaisaloite vaati, että yli 70-vuotiaille pitäisi antaa kuolinapua, jos he sitä haluavat. Kansalaisaloitteen allekirjoitti yli 100 000 ihmistä.
Yhdysvaltain terveysvirasto kävi läpi 66 psyykkisistä syistä myönnettyä eutanasiaa ja avustettua itsemurhaa Hollannissa vuosilta 2011–2014.
Kävi ilmi, että eutanasiaa oli myönnetty depressiosta, skitsofreniasta, autismista ja jopa syömishäiriöistä kärsiville. Monet kärsivät useammasta kuin yhdestä oireesta. Jopa 70 prosenttia potilaista oli naisia. Yli puolet potilaista kärsi yksinäisyydestä.
Jopa neljänneksessä tapauksista lääkärit eivät olleet yksimielisiä siitä, pitäisikö potilaalle ylipäänsä myöntää eutanasia tai avustettu itsemurha.
Eräs terve seitsemänkymppinen nainen kertoi päättäneensä miehensä kanssa, että he eivät halua elää sen jälkeen, kun toinen on kuollut. Miehen kuoleman jälkeen hän kertoi elämänsä olevan “yhtä helvettiä”, mutta lääkäreiden mukaan hän ei kärsinyt masennuksesta vaan päinvastoin söi, joi ja nukkui hyvin. Hän seurasi uutisia ja kävi harrastuksissa – silti hänelle myönnettiin eutanasia.
Yhä useammin eutanasiaa hakee pariskunta: toinen on kuolemansairas ja toinen ei halua elää ilman häntä, kertoo etiikan professori Theo Boer Newsweekin haastattelussa.
“Lakia ei kontrolloida. Belgiassa potilaita tapetaan Alzheimerin tai pahanlaatuisen syövän ensidiagnoosista”, toteaa belgialainen syöpälääkäri, professori Benoit Beuselinck.
Eutanasian vastustajat pelkäävät, että eutanasiasta tulee edullinen tapa ratkaista koko ajan vanhenevan väestön terveysongelmat resurssien huvetessa.
Heidän mukaansa vaarana voi olla, että terveydenhuolto, ahneet omaiset tai oma syyllisyys ajavat ihmisen eutanasiaan vastoin tahtoaan. Moni vanhus ei halua olla taakaksi, eikä kuormittaa muita ihmisiä.
Vuonna 2008 Oregonissa Barbara Wagner ja Randy Stroup saivat hyytävän kirjeen: vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta hoidoista Barbaran keuhkosyöpään ja Randyn eturauhassyöpään - mutta tarjoutui maksamaan avustetun itsemurhan.
“Se oli kammottavaa. Kirjeessä käytännössä sanottiin, että jos haluat ottaa lääkkeet, autamme sinua ja katsomme, kun kuolet. Mutta emme anna sinulle lääkettä, jotta eläisit”, Wagner totesi ABCNews.comille.
Suomessa jopa 75 prosenttia kannattaa eutanasiaa, vaikka se on edelleen rikos. En epäile, etteikö lainsäädäntö muuttuisi jossakin vaiheessa yhteiskunnassa, joka lakaisee kaikenlaisen kärsimyksen ja kivun maton alle.
Ihmiset haluavat kontrolloida elämänsä jokaista aspektia - myös omaa kuolemaansa. Pian kai kuolemastakin tulee elämäntapavalinta: sen pitää olla steriili, kivuton, nopea ja tulla nukkuessa, omaisten ympäröimänä.
Eutanasiaa kannatetaan sillä perusteella, että jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kehoonsa ja sitä koskeviin päätöksiin. Kuoleman lähestyessä kivut voivat olla sietämättömät.
Kuten muiden maiden esimerkeistä huomaa, eutanasiaa kuitenkin sovelletaan helposti muihinkin kuin terminaalivaiheen potilaisiin. On pelottava ajatus, jos avustettua kuolemaa voi hakea masennuksen tai vaikkapa dementian takia.
Joten pitäisikö lopullisen tavoitteen olla - ei niinkään hyvä kuolema - vaan hyvä elämä, hamaan loppuun asti?
Sanna Ukkola
Kirjoittaja on Ylen aamu-tv:n juontaja
Klo 18.05 Juttuun lisätty lause "Naisella oli myös fyysisiä ongelmia, ja hän oli lähes vuoteen oma".