Sulosointu ei olekaan korvalle yhtä miellyttävä kuin karheampi ja jännitteisempi mieto riitasointu. Näin havaitsivat tohtorikoulutettava Imre Lahdelma Jyväskylän yliopistosta ja professori Tuomas Eerola Durhamin yliopistosta.
Lahdelma ja Eerola soittivat pianolla yksittäisiä sointuja 410 henkilölle, ja pyysivät yleisöä arvioimaan kuinka paljon he pitivät kustakin soinnusta sekä sitä, millaisia ominaisuuksia soinnulla oli.
Pidetyimmät soinnut olivat miedosti riitasointuisia eli dissonoivia. Musiikin opinnot tai musiikkimaku eivät vaikuttaneet tuloksiin.
Musiikin teoriassa konsonanssin eli tasasointisuuden ja miellyttävyyden välille laitetaan usein automaattinen yhtäläisyysmerkki. Tulosten perusteella tutkijat haastavat miettimään uusia selitysmalleja musiikin miellyttävyydelle.
Lahdelman ja Eerolan mukaan sointujen akustiset ominaisuudet eivät itsessään vielä riitä selittämään riitasoinnin miellyttävyyttä. He esittelevät artikkelissaan uuden teoriamallin, jonka mukaan havainnointiin saattavat vahvasti vaikuttaa kokonaissoinnin lisäksi myös sointujen sisältämät yksittäiset intervallit, toisin sanoen osaset, joista sointu rakentuu.