Islanninsimpukka, 507
507-vuotiaaksi elänyt islanninsimpukka on maailman vanhin eläin, jonka syntymä- ja kuolinaika on määritelty tieteellisesti. Brittitutkijat poimivat sen merenpohjasta Islannin-tutkimusretkellään vuonna 2006. Simpukka kuoli, kun tutkijat avasivat sen selvittääkseen sen iän.
Myöhemmin simpukkaa alettiin kutsua Mingiksi – sen syntyessä vallassa olleen kiinalaisdynastian mukaan. Mingin on laskettu syntyneen vuonna 1499.
Holkeri eli jäähai, 392
Torstaina Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan jäähait voivat elää liki neljä vuosisataa. Vanhimman jäähain iäksi saatiin uudella ajoitusmenetelmällä 392 vuotta, tosin virhemarginaali oli suuri. Ennätyshai saa siitä huolimatta vanhimman tunnetun selkärankaisen tittelin. Varovaisimmankin ikäarvion mukaan se eli ainakin 272-vuotiaaksi.
Jäähait elävät hyvin kylmissä vesissä Pohjois-Atlantilla ja arktisella alueella. Ne ovat hitaita uimareita ja lähes sokeita. Naarasvalaat ovat sukukypsiä vasta noin 150-vuotiaina, tutkijat sanovat.
Grönlanninvalas, 211
Pohjoisilla merialueilla elävillä grönlanninvalailla on vahva kallo, jolla ne pystyvät rikkomaan jopa 20 senttiä paksun jään päästäkseen pinnalle hengittämään. Tanakat valaat voivat kasvaa yli 18-metriksiksi.
Kanadalaisessa tutkimuksessa vanhimman tutkitun koiraspuolisen valaan iäksi arvioitiin 211 vuotta. Iänmääritys tehtiin tutkimalla valaiden silmien linssien aminohappojen muutoksia. Lisäksi useista iäkkäistä valaista on löydetty merkkejä vanhoista metsästysvälineistä, jollaisia ei ole enää aikoihin käytetty. Vuonna 2007 Alaskan rannikolta pyydettiin grönlanninvalas, jonka kaularasvasta roikkui suunnilleen 1890-luvulta peräisin oleva harppuunankärki.
Korusimput Sebastes aleutianus 205, Sebastes borealis 157
Korusimppujen sukuun kuuluvat Sebastes aleutianus ja Sebastes borealis elävät pääosin 150–500 metrin syvyydessä Pohjoisella Tyynellämerellä, isot kalat syvemmällä kuin pienet. Molempia lajeja on tavattu yli kilometrin syvyydessä, ja ne voivat kasvaa noin metrin pituisiksi.
Vuonna 2001 tehdyssä tutkimuksessa pääteltiin, että simppukalojen pitkäikäisyys kasvaa eksponentiaalisesti sitä mukaa, mitä syvemmällä ne pystyvät elämään. Tutkijat eivät olleet varmoja siitä, miksi näin on. He epäilivät syyksi fysiologisten prosessien muutoksia, jotka johtuvat poikkeuksellisesta elinympäristöstä – matalasta lämpötilasta, korkeasta paineesta ja valon, hapen sekä ravinnon vähyydestä. Tutkimuksessa vanhimman _S. aleutianusin _iäksi arvioitiin 205 vuotta ja S. borealisin 157.
Merisiili Mesocentrotus franciscanus, 200
Englanniksi punaisena merisiilinä tunnettu laji elää Tyynessämeressä matalissa vesissä Pohjois-Amerikan rannikolla. Piikikäs punainen pallero syö levää ja vesikasveja, joita se raaputtaa kivistä irti ruumiinsa alapinnalla olevalla suullaan.
M. franciscanus kuuluu harvoihin eläimiin, joiden ei ole havaittu ikääntyvän – toisin sanoen lajin kuolleisuus ei kasva iän lisääntyessä. Vanhimman löydetyn yksilön iäksi on arvioitu noin 200 vuotta.
Galápagoksenjättiläiskilpikonna, 177
Galápagossaarilla eli aikanaan yli 250 000 jättiläiskilpikonnaa. Kanta alkoi harveta, kun valaanpyytäjät ja merirosvot alkoivat pyydystää niitä ruoaksi 1800–1900-luvuilla. Kilpikonnien suojeluohjelmat ovat jatkuneet jo vuosikymmeniä, ja eläimiä on tällä hetkeltä arviolta 30 000–40 000.
Tarinoiden mukaan useat galápagoksenjättiläiskilpikonnat ovat eläneet yli satavuotiaiksi. AnAge-tietokannan uskottavaksi arvioimien tietojen mukaan vanhin on kuollut 177-vuotiaana.
Australialaisessa eläintarhassa vuonna 2006 kuolleen Harriet-kilpikonnan arvioitiin olevan 176-vuotias kuollessaan. Charles Darwinin on kerrottu tuoneen sen mukanaan Galápagossaarilta 1800-luvun alkupuolella.
Listan lähteenä on käytetty AnAge-tietokantaa, johon kootaan tutkimustietoa pitkäikäisistä eläimistä.