Eva Repo muistaa, kuinka hän nukkui kotona Tyko Sallisen ison taideteoksen "Jytkyt" vieressä ja käänsi sille selkänsä. Kotona tauluja oli kymmeniä ja satoja. Taide oli Pentti Wähäjärvelle elämäntapa.
– Se oli elämänmuoto. Oli normaalia, että koti oli lattiasta kattoon täynnä taidetta. Se vaihtui välillä, siitä myytiin välillä, kokoelmaa kehitettiin, mutta se oli arkipäivää meille.
Miljoonien taideteokset kaupungille
Pentti Wähäjärvi (1912-1999) oli helsinkiläinen taide- ja antiikkikauppias, joka tunsi useita viime vuosisadan alkupuolella vaikuttaneita nimekkäitä taiteilijoita ja taidekauppiaita. Hänen kokoelmansa kattaakin laajasti teoksia vuosilta 1900-1970.
Riihimäki oli Pentti Wähäjärven lapsuuden kotikaupunki, jonne perhe muutti vuonna 1917. Niinpä hän päätyi vuonna 1993 lahjoittamaan Riihimäen kaupungille "taidemuseon verran" ja "miljoonien arvosta taidetta", kuten paikalliset lehdet tuolloin kirjoittivat.
Ensimmäiseen lahjoituskokonaisuuteen kuului teoksia Tyko Sallisen ja Jalmari Ruokokosken parhaasta tuotannosta, sekä kokonaisuus Wäinö Aaltosen maalauksia. Mukana oli myös Helene Schjerfbeckin viisi grafiikan työtä ja kaksi maalausta.
Lahjoittaja pysyi poissa julkisuudesta
Wähäjärvi jatkoi lahjoitusten tekemistä aina kuolemaansa saakka. Loppujen lopuksi Riihimäelle lahjoitettuja taideteoksia, maalauksia, veistoksia, antiikkiesineitä ja ikoneja löytyi Riihimäeltä kahdeksan keskisuuren taidemuseon kokoelman verran, yli 2 100 teosta. Kokoelmaan sisältyy muun muassa 36 Helene Schjerfbeckin teosta.
Lahjoituksen ehtona oli, että teokset ovat julkisesti nähtävillä, kokoelmaa ei hajoteta ja teokset säilytetään asianmukaisesti. Lahjoitusehtojen mukaisesti Riihimäen kaupunki rakensi taidemuseolle tilat entisiin postin tiloihin poliisilaitoksen naapurissa Temppelikadulla.
Pentti Wähäjärvi ja hänen vaimonsa Tatjana pysyivät kuitenkin salaperäisinä lahjoittajina, sillä he eivät olleet läsnä lahjoitusten julkistamistilaisuuksissa tai muissakaan julkisissa tilaisuuksissa.
Lakkautusuhasta tuli museolle hyvää mainosta
Viime vuoden lopulla Riihimäellä tehtiin lautakuntatasolla esitys taidemuseon lakkauttamisesta ja Wähäjärvi-kokoelman siirtämisestä varastoon Vantaalle. Kaupunginhallitus ei ottanut esitystä edes käsiteltäväkseen, eikä se edennyt siten myöskään valtuuston päätettäväksi.
Esitys sai kuitenkin liikkeelle taidemuseon puolustajat nettiadresseineen. Sen myötä tämän vuoden alkupuolella perustettiin Riihimäen Taidemuseon Ystävät ry, jossa on tänä päivänä noin 160 jäsentä. Perjantaina Eva Repo nimettiin yhdistyksen ensimmäiseksi kunniajäseneksi.
– Olen 20 vuotta yrittänyt auttaa museota tuntemaan vähän enemmän isääni ja äitiäni. Olen tuonut materiaalia tänne isän kiiltokuvakokoelmasta lähtien, käyntikortit ja kaikki. Tuntuu oikein mukavalta saada tämä kiitos.
Eva Repo vakuuttaa, että Riihimäen Taidemuseo on paras paikka kokoelmalle.
– Tämä oli isäni valitsema kaupunki, täällä on sukuhauta, Riihimäki oli isälle hyvin tärkeä paikka. Kokoelma on erittäin hyvässä huomassa.
– Vuosi sitten käytyä keskustelua lakkautusuhasta voi katsoa toisellakin tavalla. Se oli erittäin hyvää ilmaista mainosta, kiittelee Eva Repo.
Esillä muissakin museoissa
Riihimäen Taidemuseon intendentti Katja Vuorinen-Parm pitää Wähäjärvi-kokoelmaa kansallisesti varsin merkittävänä.
– Teoksia lainataan useisiin museoihin, esimerkiksi Helene Schjerfbeckin teoksia aina Japania ja Saksaa myöten. Tällä hetkellä teoksia on esillä Turussa Amos Andersonin taidemuseossa.
Kokoelmassa on mukana varsinkin 1900-luvun alun suuria suomalaisia taiteilijoita, Tyko Sallista, Jalmari Ruokokoskea, Venny Soldan-Brofeldtia, Marcus Collinia ja Wäinö Aaltosta.
Riihimäellä lahjoituskokoelmasta on aina esillä osa teoksista. Lokakuun lopulla museossa avataan Helene Schjerfbeck -huone, jossa esitellään kaikkein kysytyimpiä teoksia, kertoo Katja Vuorinen-Parm.
"Ei tullut mieleen jatkaa keräilyä"
Eva Revolle ei itselleen tullut missään vaiheessa mieleen jatkaa taiteen keräilyä.
– Se oli ihan isän kutsumus ja hänen ammattitaitonsa. Ei minusta olisi ollut jatkajaksi.
Sen sijaan Eva Repo haluaa suojella isänsä työtä. Isä pyysi tytärtään katsomaan elämäntyönsä, taidekokoelmansa perään ja huolehtimaan siitä hänen kuolemansa jälkeen.
Kun Pentti Wähäjärvi alkoi miettiä kokoelman lahjoittamista, hän kysyi mielipidettä siitä lapsiltaan. Eva Repo vakuuttaa, ettei missään vaiheessa tullut mieleen muuttaa kokoelman taideteoksia rahaksi.
– Me olimme kaikki kannustamassa sitä, että näin arvokas kokoelma pitää ehdottomasti saada yhteen paikkaan ja säilyttää kokonaisuutena.
Eva Revon rooli on jatkossakin katsoa vanhempiensa keräämän taidekokoelman perään, mutta asioita on suunniteltu pidemmällekin.
– Olen jo pyytänyt veljeni tytärtä jatkamaan sitten, kun minä en enää jaksa.