Tarina on henkilökohtainen. Niin henkilökohtainen, että kirjailija Anja Snellman kieltäytyi kahden vuosikymmenen ajan antamasta lupaa sen filmatisointiin. Kyse on Snellmanin vuonna 1996 julkaistusta romaanista Syysprinssi, joka perustuu kirjailijan omaan nuoruuteen.
1980-luvun alussa Snellman (silloiselta sukunimeltään Kauranen) seurusteli lupaavana pidetyn esikoiskirjailijan Harri Sirolan kanssa. Pariskunnan suhde alkoi rakoilla, kun Sirola sairastui vakavaan kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Sirola vietti vuosia Lapinlahden mielisairaalassa ja teki lopulta vuonna 2001 itsemurhan hyppäämällä metron alle.
Tarvittiin nuoren polven elokuvantekijä, jotta Snellman saattoi antaa valtuudet tarinan siirtämiseen valkokankaalle. Oikeudet sai Alli Haapasalo (s. 1977), jolle perjantaina ensi-iltaan tuleva Syysprinssi on ensimmäinen kokopitkä elokuvaohjaus.
– Aikasemmat ohjaaja-tuottajat, jotka pyysivät Syysprinssiin oikeuksia, olivat mun omaa sukupolvea, ja aika lähellä sitä maailmaa ja ihmisiä, jotka ovat kirjan taustalla. Alli on uutta sukupolvea. Tuli heti tunne, että hänellä on tähän tarinaan freesi näkökulma, Snellman sanoo.
Hyvällä tavalla ulkopuolinen ote tarinaan syntyi sitäkin kautta, että Haapasalo on asunut viimeiset kymmenen vuotta New Yorkissa. Hän suoritti elokuvaohjauksen maisteriopinnot newyorkilaisessa taidekoulussa ja jäi sen jälkeen kaupunkiin työskentelemään.
Nyt Haapasalo on muuttanut yhdysvaltalaisen miehensä kanssa Helsinkiin.
– Tulin, kun sain kutsun tulla ohjaamaan_ Syysprinssiä. _Olin päättänyt, etten muuta takaisin Suomeen ennen kun minulla on täällä joku elokuvaprojekti sovittuna, Haapasalo kertoo.
Anja Snellman antoi Haapasalolle vapaat kädet tulkita ja muokata Syysprinssin tarinaa. Haapasalo muistuttaakin, että elokuva on vapaa adaptaatio kirjasta.
– Se on toisen tason fiktiota. Kirjakin oli jo fiktioversio todellisuudesta, Haapasalo sanoo.
Toistaiseksi näyttää siltä, että Haapsalo on jäämässä Helsinkiin, sillä seuraavakin suomalainen elokuvaprojekti on jo työn alla: hän tekee parhaillaan elokuvaa _Pikku Kakkosen _ 40-vuotisesta historiasta.
Sukellus 1980-luvulle
Haapasalo alkoi haaveilla Syysprinssin filmatisoinnista jo silloin, kun luki kirjan ensimmäistä kertaa parikymppisenä elokuva-alan opiskelijana Taideteollisessa korkeakoulussa.
Romaani kuvaa aikaa, jolloin Anja Kaurasen esikoisromaani Sonja O. kävi täällä ilmestyi, ja Haapasalo samastui vahvasti nuoren naisen taiteilijaksi kasvamisen tarinaan, oman äänen löytymiseen ja "lentoon lähtöön".
Haapasalo oli vaikuttunut myös kirjan ajankuvasta eli 1980-luvun alun Helsingin kulttuuripiireistä, joissa jylläsi punk-aate: nuoret, rohkeat taiteilijat halusivat provosoida ja uudistaa kaiken.
– Nykyvinkkelistä he olivat aika kirkasotsaisia ja naiivejakin. Jos olisimme tehneet Taideteollisessa korkeakoulussa 20 vuotta myöhemmin saman, meidät olisi naurettu pihalle. Samat manifestit ja uhot eivät olisi olleet enää mahdollista mun sukupolvelle. Maailma ehti muuttua siinä välissä niin paljon, Haapasalo sanoo.
1980-luvulla nuorten taiteilijoiden kapina otettiin kuitenkin vakavasti. Syysprinssi-elokuvassa vilahtava sanomalehtiotsikko Punk, power ja kirjallisuus – onko tämä vain myrsky älymystön olutlasissa?, on todellinen otsikko tuolta ajalta. Journalistitkin suhtautuivat siis nuoriin taiteilijoihin avoimen kiinnostuneesti.
Jotta elokuvan nuori tekijäjoukko pääsi kunnolla kiinni ajan henkeen, muutama 1980-luvun kulttuurivaikuttaja kutsuttiin kertomaan heille nuoruudestaan.
– Stefan Bremer piti ihanan tuokion, jossa hän näytti meille valokuvia ja kertoi tarinoitaan. Samoin tekivät Esa Saarinen ja Pekka Haavisto, elokuvan toista pääosaa näyttelevä Laura Birn kertoo.
Vuonna 1981 syntyneelle Birnille elokuvan visuaalinen maailma olkatoppauksineen muistutti vahvasti omasta lapsuudesta, mutta älymystöpunkkareiden piirit eivät olleet ennestään tuttuja.
– Niitä oli tosi herkullista alkaa tutkia.
Rakoileva mutta vahva rakkaustarina
Syysprinssi on kuvaus paitsi nuoruudesta ja rakastumisesta myös sairastumisesta. Harri Sirolaan perustuvaa hahmoa näyttelevä Lauri Tilkanen luki rooliin valmistautuessaan paljon kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Yksi hänen lukemistaan teksteistä oli artikkeli, jonka Harri Sirola itse kirjoitti sairaudestaan Image-lehteen vuonna 1996.
Tilkasta kosketti se, miten sairaus ja sen vaatimat hoidot saivat Sirolan unohtamaan osan nuoruuden kokemuksistaan.
– Se herättää kysymyksen, mitä me ylipäätään muistamme ja millaista tarinaa itsestämme me kerromme eteenpäin muille, Tilkanen sanoo.
Myös Laura Birniä kiinnostaa Syysprinssissä esiintyvä muistamisen ja unohtamisen tematiikka.
– Jos ihmissuhteen toinen osapuoli muistaa asiat eri tavalla kuin itse muistaa, niin ovatko ne molemmat kokemukset oikeita? Birn kysyy.
Ohjaaja Alli Haapasalo toivoo, että katsojille jäisi elokuvasta toiveikas olo.
– Vaikka elämän suuri, käänteentekevä rakkaustarina päättyy, niin se rakkaus ei häviä. Rakkaus on ikuinen, Haapasalo sanoo.
Elokuvassa ei näytetä Harri Sirolaan perustuvan Juhana-hahmon kuolemaa, sillä se on Anja Snellmanin mukaan oma, erillinen tarinansa. _Syysprinssi _sijoittuu muutamaa 1990-luvulle ajoittuvaa mielisairaalakohtausta lukuun ottamatta Snellmanin ja Sirolan kiihkeisiin nuoruusvuosiin.
Snellman toivoo, että katsojat eläisivät elokuvan mukana omia nuoruuden "kipujaan ja ihanuuksiaan".
– Kaikki meistä käyvät tavalla tai toisella läpi ne valtavat tunnemyrskyt ja ideaalit. Toivon, että Syysprinssi muistuttaisi, kuinka tärkeä elämänvaihe nuoruus on.
Syysprinssi ensi-illassa pe 14.10.