Artikkeli on yli 8 vuotta vanha

Myös parisuhteessaan onnelliset pettävät – uskottomuus jättää syvät haavat

Parisuhteensa melko onnelliseksi tuntevista miehistä joka viides ja naisista joka kymmenes on pettänyt kumppaniaan.

Jalkapohjia sängynpäädyssä.
Kuva: Mari Männistö / yle
  • Paula Tiessalo

"Se loppui kuin seinään. Meidän väliltähän loppui ihan kaikki. Koko elämä valumassa käsistä." (Jaana, 37v.)

"Luotin kuin pukki suuriin sarviinsa. Hän oli sen viikonlopun poissa. Sitten, kun hän tuli, tajusin, että nyt tässä ei ole asiat kohdallaan. Se oli kyllä sellainen... elämäni karmein kokemus." (Esko, 48v.)

Uskottomuus satuttaa syvästi, sillä se rikkoo useita ihmisen perusoletuksia hyvästä elämästä. Kolauksen saavat itsetunto, usko kumppanin hyvyyteen sekä luottamus maailman mielekkyyteen.

– Uskottomuuden paljastumisen kriisi on kakkostyypin trauma. Se on luultua useammin traumaattinen kriisi, sanoo uskottomuutta tutkinut yhteiskuntatieteiden tohtori ja psykoterapeutti Annikki Kaikkonen.

Uskottomuus vaanii varsinkin lapsen synnyttyä

Pettäjäksi ja petetyksi voi tulla missä elämänvaiheessa tahansa. Yleisintä uskottomuus kuitenkin on pikkulapsivaiheessa. Monille pienten lasten äideille uskottomuus tulee valtavana yllätyksenä.

– Suurimmalla osalla oli ollut mielessä mallitarina, että "ei meidän mies". He olivat eläneet suomalaista unelmaa: miten opiskellaan, perustetaan perhe, rakennetaan koti, syntyy kaksi lasta... ja sitten yhtäkkiä: kuin salama kirkkaalta taivaalta!

"Rakensin ihan hirveästi sitä meidän perhettä ja taloa. Ajattelin, että elämä muuttuu hyväksi sitten, kun tämä talo on valmis ja tämä piha on valmis." (Minna, 34v.)

Sekä miehet että naiset pettävät

Annikki Kaikkonen haastatteli väitöskirjaansa varten 40 pettänyttä tai petetyksi tullutta ihmistä. Kaikkosen havainnon mukaan 2000-luvulla pettäminen ja syrjähypyt ovat alkaneet tavallistua. Silti uskottomuus tuomitaan yhä jyrkästi.

– On kiinnostavaa, että samalla kun ilmiö tuomitaan, niin se on arkipäiväistynyt. Asenne on vähän kuin "kaikkihan sitä tekevät, ei siinä sen kummempaa", Annikki Kaikkonen kuvailee.

Kaksinaismoralismi näkyy myös suhtautumisessa naisten ja miesten uskottomuuteen. Vaikka miehet ovat paljon useammin uskottomia kuin naiset, naisten uskottomuus tuomitaan jyrkemmin.

– Nainen voi olla krooninen pettäneeksi tullut, mutta hän ei ylvästele sillä. Se ei ole naisille samanlainen juttu kuin miesryhmille.

Rakkauden tai seksin puute eivät aina syynä

"Sekin oli niin erikoista, että meillä todella pelasi seksi. Siis ei ollut seksistä kiinni tämä uskottomuus tai toisen suhteen hakeminen." (Minna, 34v.)

Jos parisuhde on onneton, uskottomuus on helppo ymmärtää. Tutkimustiedot kuitenkin kertovat, että parisuhteensa melko onnelliseksi tuntevista miehistä 20 prosenttia ja naisista 10 prosenttia on silti ollut uskoton. Miksi onnellinen pettää?

– Pettäneeksi tulleet kuvaavat, että se ei johdu siitä, etteikö olisi rakastanut kumppaniaan. Syrjähypyllä haettiin jotain erilaista, jotain lisää. Se ei johtunut rakkauden puutteesta, sanoo psykoterapeutti Annikki Kaikkonen.

Kroonisesti muihin suhteisiin hakeutuneet saattavat myös lokeroida elämänsä eri laatikoihin. Mielen tasolla koti ja perhe on lohkottu erilleen muusta maailmasta.

– Pettämisen maailma ja muu maailma ovat kovin erillään toisistaan. Jos ne pysyvät erillään, niin tällaiset kuviothan voivat jatkua vuosikausia.

Uskottomuuden paljastuminen on kriisi myös pettäjälle.

"Se, että ei olekaan hyvä ihminen, se on ollut järkyttävä kokemus, ihan kouriintuntuva oivallus. Ei ole mitään sanoja vaan hitonmoinen pettymys." (Mikko, 49v.)

Toipuminen vaatii puhumista ja aikaa

"Kauheinta, mitä tässä tilanteessa olisi voinut itselleen tehdä, olisi ollut jäädä sohvalle itkemään ja olla puhumatta kenellekään. Helposti alkaisi myös alkoholinkäytön kierre." (Esko, 48v.)

Uskottomuudesta toipuminen on kuin klassinen surutyön prosessi. Tapahtumia ja tunteita täytyy työstää mielen ja tunteiden tasolla. Selviytymiskeinoja on monenlaisia ja mitä useampia selviytymiskanavia ihminen käyttää, sitä paremmin hän näyttää selviytyvän.

Annikki Kaikkosen väitöskirjatutkimuksen mukaan toimintakykyiseksi selviytyminen oli melko nopeaa. Työ auttoi monia.

– Suomalainen tapa on, että haetaan työterveyshuollosta nukahtamislääkeresepti ja sitten mennään töihin.

Puhuminen ammattiauttajien kanssa voi olla tarpeen. Kaikkonen toivoisikin yhteiskunnalta nuorille pareille ja lapsiperheille enemmän tukea parisuhteen hoitamiseen.

Kriisi saattaa kirkastaa parisuhteen

Kaikkosen haastattelemista 40 ihmisestä kuusi pariskuntaa oli uskottomuudesta huolimatta jatkanut parisuhteessaan. Luottamuksen palauttaminen vaatii paljon työtä ja rehellistä puhetta.

– Onnistumiseen tarvitaan, että jotenkin päästään kertomaan sama tarina siitä, miksi tämä kohtasi meitä. Lisäksi täytyy kyetä riittävästi asettumaan toisen asemaan, kuvailee psykoterapeutti Annikki Kaikkonen.

Joillekin, tosin harvoille, pariskunnille uskottomuuskriisi avasi ovet parempaan suhteeseen.

–  Mikä ei tapa, se vahvistaa. Uskottomuus muuttaa monia kuvioita, mutta siitä voi myös oppia yhtä ja toista. Suomalaiset suhtautuvat seksuaalisuuteen avoimesti, iloisesti ja suvaitsevaisesti. Kriisin kautta voi löytää uutta laatua parisuhteeseen.

"Hirveän paljon on puhuttu. Asiat on ollut hirmu vaikeita, ja välillä ollut hirmu vaikeeta ymmärtää toista, välillä taas helpompaa. Mutta me yritetään. Nyt ei tarvi yrittää kantaa yksin." (Mika, 32v.)

Lainaukset: Annikki Kaikkonen: Uskottomuus -syyt ja seuraukset. Minerva Kustannus 2016.

Tilastotiedot: Väestöliiton Perhebarometri 2016.