Johtajien konsulttina työskentelevä Susanna Rahkamo tutki väitöskirjassaan suomalaisia moninkertaisia olympiavoittajia saadakseen tietää, miten urheilija pystyy olemaan ylivoimainen toistuvasti. Mitä he tekivät eri tavalla? Väitöstutkija löysi kuusi vastausta, joita hän esitteli tiistai-illan A-studiossa:
– Ensinnäkin pitää olla hirveän innostunut asiastaan. Muuten ei ala tehdä periksiantamatonta työtä. Se on se toinen asia. Pitää tehdä ihan mielettömästi työtä.
Kolmatta huomaamaansa tekijää Rahkamo pitää mielenkiintoisimpana. Ongelmien edessä voittajat jaksoivat kysellä sitkeästi.
– Kun tulee ongelmia tai haasteita, ei pääse treenaamaan tai olosuhteet eivät ole kunnossa, he esittävät kysymyksiä: Miten voisin tehdä paremmin? Kysyvät itseltään ja muilta, eivät jää jumiin, vaan vaatien vaativat. Tekeminen muuttuu ja syntyy näkemys.
Mutta näkemys ei vielä riitä:
– Pitää tietää, mitä vanhassa systeemissä pitää vaihtaa ja muuttaa, miten näkemyksen saa vietyä käytäntöön. Sen lisäksi pitää olla itseluottamusta: Hei, mä uskon tähän mun näkemykseen! Sitten tulee taas sisäinen kipinä ja palo ja mielettömästi duunia. Tämä kehä pyörii, ja siinä syntyy pienenpieniä kipinöitä, jotka tulevat tämän etsimisen kautta.
Lisäksi moninkertaisten olympiavoittajien taipaleelta nousi esiin mollivoittoinen sävy, jota Rahkamo ensin ihmetteli.
– Moni oli eristäytynyt muusta porukasta ja kokenut jonkinlaista hylkimistä. Sitten ymmärsin, että se on juuri tätä omalla lailla tekemistä ja rohkeutta tehdä asiat eri tavalla. Virheitä ja epäonnistumisiahan tulee tietysti kaikille. Mielenkiintoista oli, että he eivät jääneet makaamaan virheisiin, vaan alkoivat taas kysellä. Miksi tämä meni näin ja mitä pitäisi tehdä toisin?
Joskus avain menestykseen voi olla varsin pieni ja yllättävä. Joku sanoo jotain, mikä voi olla aluksi ihan pieni jyvänen, josta kaikki lähtee purkautumaan ja jokaisella kipinällä aukeaa uusi näkymä. Eikä maalia tarvitse Rahkamon mukaan sitten enää edes konkreettisesti nähdä.
– Kun Matti Nykänen hyppäsi Oslon kisoissa sumuun, kaikki oli kauhuissaan, että se hyppää noin pitkälle eikä näe mitään. Eihän Nykäsen tarvinnut nähdä mitään – hän tiesi, missä on.
Susanna Rahkamon väitöskirja tarkastetaan Aalto-yliopistossa joulukuussa.