Sakari Kuosmanen istui ohjaaja Aki Kaurismäen kanssa ravintolassa ja treenasi hymyilemistä. Kun treeneistä ei lopulta tullut mitään, kaksikko totesi, ettei elokuvassa Toivon tuolla puolen hymyillä. Komedia saa ensi-iltansa 3. helmikuuta.
Elokuvakriitikot ovat nimittäneet Kaurismäen luottonäyttelijää yhden ilmeen Kuosmaseksi. Näyttelijän mukaan kuvailu ei pidä enää paikkansa.
– Nyt minulla on kolme ilmettä ja yksi hymynkare, paljastaa Kuosmanen uudesta elokuvasta ja hymyharjoitusten pienenpienistä tuloksista.
Perusilmeen lisäksi valikoimaan kuuluu turpaan saamisen jälkeinen ilme sekä pieni onnen ilme, joka häivähtää kasvoilla silloin, kun hahmo lähtee viettämään uutta elämää entisen vaimon kanssa.
– Mutta se hyvänolontunne jää vain ihan silmien tasolle, tiivistää Kuosmanen kaurismäkeläisen tyylin, jossa ei hötkyillä isoilla eleillä.
Finlandia-hymni kajahti savolaisesta autotallista
Sakari Kuosmanen sai eväät taiteilijan työhön Savosta. Kaikki alkoi Kuopion Niuvan koulun ala-asteelta, kun opettajat tuuppasivat nuoren pojan yleisön eteen laulamaan koulun juhlissa. Repertuaariin kuului Toivo Kuulaa ja Oskar Merikantoa opettaja Olavi Toivasen ohjauksessa.
Niuvan koulussa Sakari Kuosmanen kajautti ensimmäistä kertaa myös Finlandia-hymnin. Sen jälkeen hän on esittänyt teosta lukemattomia kertoja.
Parhaimmat muistot hymnin esittämisestä ovat vuodelta 1995, kun Senaatin torilla juhlittiin jääkiekon maailmanmestaruutta. Erikoisin Finlandia-hymni on kuitenkin esitetty puhelimitse Kanadaan keskellä yötä pyjama päällä.
Oli ääliömäinen fiilis olla pimeässä autotalissa ja huutaa puhelimeen.
Sakari Kuosmanen
Pyyntö tuli jääkiekkopiireistä Esa Tikkaselta, Jari Kurrilta ja kanadalaiselta Doug Sheddeniltä. Kuosmanen meni autotalliin villasukat jalassa ja lauloi. Puhelu yhdistettiin kovaäänisiin, jotta satapäinen yleisö kuulisi tulkinnan.
Finlandia-hymni ei riittänyt, vaan perään piti laulaa vielä Kanadan kansallislaulu.
– Oli ääliömäinen fiilis olla pimeässä autotalissa ja huutaa puhelimeen. Yleisö itkee puhelimen toisessa päässä, ja valtavat aplodit, muistelee Suomen kysytyin Finlandia-hymnin esittäjä yllätyskeikkaa.
Rock-elämä oli ajamista ja puutöitä
Sakari Kuosmasen muusikon ura ei pelkisty seesteisen Finlandia-hymnin esittämiseen. Kitara tarttui miehen käsiin 14-vuotiaana ja myöhemmin hän esiintyi Sleepy Sleepersin, Leningrad Cowboysin ja Juice Leskinen Grand Slamin kanssa.
Rokkarivuosien Kuosmanen muistelee olleen tarunhohtoisia. Mieleen ovat jääneet esiintymiset hiljattain menehtyneen Puna-armeijan kuoron sekä jazzorkesteri UMO Jazz Orchestran kanssa.
– Elämä oli pelkkää menemistä. Aamulla, kun herättiin, mentiin, soitettiin ja laulettiin. Sitten nukuttiin ja taas mentiin, kuvailee Kuosmanen rokkarin elämää.
Kuosmanen viihtyi keikkabussin ratissa. Leningrad Cowboysin keikat hän ajoi puoliksi Mato Valtosen kanssa. Kuosmanen huomasi, että kuljettajan hommista on hyötyä, sillä siitä sai lisätaskurahaa kotiin viemiseksi.
– Mitä enemmän oli rahaa, sitä parempi. Aplodit loppuivat aina kotiovelle, sanoo ahkera keikkailija, joka tälläkin hetkellä valmistelee omaa iskelmälevyä.
Juice Leskinen Grand Slam -bändillä oli oma keikkabussin kuljettaja. Silloin muusikot veistelivät keikkabussissa ajankulukseen linnunpönttöjä. Lintujen asumuksia syntyi useita kappaleita.
– Kyllä uskon, että niitä löytyy Tampereen seudulta, Kuosmanen vinkkaa.
"Meillä on hyvä tilaisuus auttaa"
Nykyisin näytteleminen on vienyt tilaa musiikilta. Tehdessään elokuvaa Kuosmanen omistautuu näyttelemiselle kokonaan.
– Faija tekee nyt elokuvaa, että sitä ei nyt täällä vähään aikaan näy, kuvailee ja kiittää Sakari Kuosmanen perheen ymmärtäväistä suhtautumista.
Ohjaaja Aki Kaurismäen tuorein elokuva Toivon tuolla puolen kertoo suomalaisen kauppamatkaajan ja syyrialaisen pakolaisen kohtaamisesta. Monikulttuurisuus on kauppamatkaajaa näyttelevälle Kuosmaselle läheinen teema jo savolaisilta nuoruudenpäiviltä, jolloin hän pelasi jalkapalloa ja ystävystyi Somaliasta tulleiden pakolaisten kanssa Kuopion Julkulassa.
Tuolloin Kuosmanen huomasi, ettei kaikilla ole samat lähtökohdat elämään, mutta yhdessä kaikki pääsevät paremmin elämässä eteenpäin.
– Yhteiselo on äärimmäisen tärkeää. Monet ihmiset tarvitsevat apua, ja meillä on hyvä tilaisuus auttaa, tuumaa Kuosmanen nykyisestä tilanteesta.