Tohtorikoulutettava Sanna Oinas Helsingin yliopistosta tutki kollegoineen opettajien tekemiä tuntimerkintöjä tietojärjestelmä Wilmaan erään kaupungin 39 koulussa. Merkintöjä kertyi tutkittuna lukuvuonna yli 211 000 kappaletta, kaikkiaan 7 800 oppilaalle.
Se tarkoittaa lähes 30 merkintää lukuvuodessa yhdelle oppilaalle, jos ne jakautuisivat tasan. Mutta tutkimuksen mukaan 14 prosenttia oppilaista ei saanut yhtään Wilma-merkintää koko lukuvuoden aikana. Osa oppilaista ei siis saa Wilman kautta minkäänlaista palautetta.
– Kommunikointi voi toki tapahtua muutenkin, Oinas painotti Ylen aamu-tv:n haastattelussa.
Jos opettaja kirjaa lapselle kymmeniä viestejä samasta asiasta, vaikkapa tavaroiden unohtamisesta, se on merkki siitä, ettei viestien lähettäminen asiasta vanhemmille ole oikea tapa toimia.
– Silloin ei mietitä keinoja, kuinka päästä asiassa eteenpäin. Silloin pitäisi vaikka istua yhdessä pöydän ääreen pohtimaan, mitä asialle on tehtävä, Oinas painottaa.
Viestintä Wilmassa on tavallaan vanhanaikaista koulun ideaa ylläpitävää: opettaja on auktoriteetti, joka arvioi oppilaita yläpuolelta. Viestit menevät lähinnä vanhemmille: koululainen suorittaa Wilmassa vanhempiaan varten, vaikka opetussuunnitelmissa oppilaan aktiivisuutta painotetaan.
– Keskeistä on, kuinka Wilma-viestit käsitellään perheessä ja opettajan kanssa. Wilman käyttö on viestintää, sitten siirrytään seuraavalle tasolle, opettajan tai lapsen kanssa, sanoi Suomen vanhempainliiton puheenjohtaja Johanna Laisaari Aamu-tv:n haastattelussa.
Wilman käyttöön ei ole varsinaisesti ohjeita. Laisaaren mielestä olisi hyvä, että siihen olisi jonkinlainen valtakunnallinen ohjeistus, sillä opettajat käyttävät järjestelmää hyvin eri tavoin.
Lue myös: