Hän on tummatukkainen, pitkä, hoikka suomalainen mies. Heittää hauskaa läppää. Hyvännäköinenkin. Ei ihme, että Antero on usein herättänyt naisten kiinnostuksen.
Ei myöskään ole ihme, ettei uskottomuudestaan avautuva mies halua esiintyä haastattelussamme oikealla nimellään. Tuoreimman FINSEX-tutkimuksen mukaan suomalaisten suhtautuminen uskottomuuteen on tiukentunut koko 2000-luvun ajan. Eurooppalaisessakin vertailussa kantamme on tiukin.
– Myönnän, että olen pettänyt kolmessa pitkässä suhteessani, mutta en leuhki sillä. En ole pelimies, joka rehvastelisi, koska uskottomuudessa ei ole mitään kunniakasta. En ole osannut lopettaa riitaisia suhteitani kuin pettämällä, Antero sanoo.
Onhan se kiva, kun naisen takia humalassa menee jalat alta, mutta ei se ole se mun juttuni ollut. En ole mikään yhden yön saalistaja.
"Antero"
Avustava psykologi, parisuhdetiimin avustava tiedetoimittaja Sanna Korpela Väestöliitosta kertoo pettäjien usein toistavan käyttäytymisessään samaa kaavaa. Vaikka kierteeseen olisi ajautunut omien elämänkolhujensa kautta, se ei oikeuta ketään pettämään. Suhteen päättäminen uskottomuudella haavoittaa ja traumatisoi petettyä syvästi.
”On tullut ajateltua alapäällä”
Suomalaisten seksuaalikäyttäytymistä on tilastoitu jo vuosikymmenien ajan. Viimeisin FINSEX-aineisto koottiin 6000 miehen ja naisen otannalla vuonna 2015.
Suomalaiset pettävät yhä vähemmän. Varsinkin avio- ja avoliitoissa uskottomuus on vähentynyt. Naimisissa olevista miehistä 22 prosenttia ja naisista 13 prosenttia kertoi pettäneensä kumppaniaan. Avoliitossa olevista miehistä uskottomia oli 13 prosenttia ja naisista 8 prosenttia.
Uskottomuuden syissä on myös eroja. Naisia motivoi uskottomuuteen huono parisuhde ja kumppanin haluttomuus. Tutkimusaineiston mukaan miehet puolestaan ovat hanakammin tarttuneet eteen tulleeseen houkuttelevaan tilaisuuteen.
– Onhan se kiva, kun naisen takia humalassa menee jalat alta, mutta ei se ole se mun juttuni ollut. En ole mikään yhden yön saalistaja, Antero sanoo mutta myöntää myös, että välillä on tullut ajateltua pelkällä alapäällä. Ainakin silloin, kun petti ensimmäisen kerran, 19-vuotiaana.
Pettäjä voi olla niin haavoilla oman taustansa takia, että sarjapettämisestä on tullut tapa etsiä jatkuvaa hyväksyntää.
Psykologi Sanna Korpela, Väestöliitto
Mies itse arvelee olevansa jollakin tavalla läheisriippuvainen, joka on käyttäytymisellään etsinyt pakotietä. Anteron lliitot ovat aina päättyneet pettämisen kautta löytyneeseen uuteen ihmissuhteeseen.
– Mun avioliitot ja suhteet ovat olleet riitaa, vihaa ja katkeruutta täynnä jo ennen pettämistä. Kun kunnioitus toista kohtaan on hävinnyt, mitäpä siinä sitten enää on kärvistellyt, vaan on antanut mennä.
”Olen vienyt ja ollut vietävissä"
Antero kertoo, että vaikka liitto on ollut jo kuralla, omatunto on soimannut jokaisen pettämiskerran jälkeen. Kotiinmeno on ollut ahdistavaa. Mies kertoo ylitsempanneensa, kun on yrittänyt esittää, ettei mitään ole tapahtunut – ja kuitenkin toivonut jäävänsä kiinni.
– Pettäminen on pettämistä ja sillä siisti. Ja kyllä joka kerta, kun olen pettänyt, mielessä on käynyt, että tässä voisi vielä pistää jarrut päälle. Mutta se on ollut hyvin ohikiitävä ajatus. Sitten olen vaan heittäytynyt ja antanut mennä. Olen vienyt ja ollut vietävissä. En ole uskaltanut olla rehellinen itselle enkä kumppanille. Sitä vaan venyttää ja venyttää, kunnes homma lyö silmille kaikkia, ja se on sitten siinä, Antero myöntää.
Mikä saa ihmisen toistamaan samaa kaavaa parisuhde parisuhteen jälkeen? Väestöliiton psykologi Sanna Korpelan mukaan on tyypillistä jäädä jumiin omaan käyttytymiseensä. Pettämiskierteessä oleva kärsii usein itsekin tilanteesta, mutta ei osaa tai uskalla muuttaa käyttäytymistään.
– Pettäminen ei ole silloin vain enää yksi hairahdus, vaan toistuva pakotie vaikeista tilanteista ja tunteista. Sarjapettäminen on vastuun pakenemista oman toiminnan seurauksista. Pettäjä keksii selityksen toiminnalleen pystyäkseen oikeuttamaan sen itselleen. Toisaalta pettäjä voi olla niin haavoilla oman taustansa takia, että sarjapettämisestä on tullut tapa etsiä jatkuvaa hyväksyntää.
Sanna Korpela myös korostaa, ettei sitoutumiskammo ole diagnoosi, vaan tapa selitellä vaikeiden tunteiden käsittelemistä. Tekosyy olla kohtaamatta aidosti toista ihmistä ja itseään.
– Pettäminen on aina valinta, Korpela muistutaa.
Voiko pettäjään luottaa koskaan?
Väestöliiton FINSEX-tutkimukseen osallistuneiden vastaukset kertovat, että miehillä salasuhteiden taustalla ovat määrälliset asiat, naisilla laadulliset. Naiset lievittävät syyllisyydentunteitaan uskottomuutta oikeuttavilla tunnetekijöillä, esimerkiksi kylmällä, tunneköyhällä parisuhteella. Miehet puolestaan näyttävät hakevan uusia valloituksia seksuaaliseen ansioluetteloonsa.
Psykologi, parisuhdetiimin tiedetoimittaja Sanna Korpelan mukaan miehet ja naiset kuitenkin toivovat vakavaa suhdetta yhtä paljon. Uskollisuudesta on tullut yhä tärkeämpi kriteeri, jolla myös halutaan mitata omaa arvoa toisen silmissä: kelpaanko, riitänkö, rakastaako ja haluaako kumppani vain minua.
En kadu valintojani enkä tekojani. Tekisin varmaan kaiken saman uudelleen. Tai ehkä olisin rehellisempi itselleni ja muille.
"Antero"
Voiko sarjapettäjän uskollisuuteen uskoa ja luottaa?
– Jotta voi muuttua, pitää tiedostaa käyttäytymisensä. Ensimmäinen askel on pysähtyä ongelman ääreen ja kysyä, miksi pettää. Mitä tarvetta sillä täyttää? Kirjoittaminen auttaa monia jäsentämään tunteita ja ajatuksia. Kannattaa kirjata aktiviteetteja ja asioita, joita voi sitoutua tekemään siinä kohtaa, jolloin ennen petti. Voi miettiä, mikä harrastus saisi ajatukset toisaalle, Korpela listaa.
Tärkeää on myös huomata, mitkä asiat, tilanteet tai tunteet parisuhteessa ovat laukaisijoina sille, että alkaa ajatella pettämistä. Kaavan muuttamisen on oltava tietoinen päätös.
– Kannattaa tehdä suunnitelma. Miettiä, miten voisi jatkossa toimia eri tavalla. Mistä merkeistä huomaa, että on lipsumassa takaisin vanhaan malliin? Muutos lähtee motivaatiosta. Se syntyy, kun kokee kestävän parisuhteen olevan taistelun arvoista suhteen alamäissä ja ahdistuksessakin.
Psykologi Sanna Korpela myös muistuttaa, että pettäjä on pakomatkalla omista tunteistaan. Jotta voi muuttua, on varauduttava olemaan myös valmis käymään läpi omia vaikeita kokemuksiaan ja tunteitaan. Jos omat keinot eivät riitä, voi psykologin tai psykoterapeutin kanssa käydä läpi syvempiä haavoja ja tunnistaa omat tarpeensa.
Antero – uskollinen aviomies nyt?
Sanna Korpelan mukaan luottamus parisuhteessa rakentuu vain, jos voi aidosti uskoa toisen muuttuneen eikä luottaa vain toiveeseen toisen muuttumisesta.
– Luottamus rakentuu sanojen ja tekojen yhteensopivuudesta. Kun pettäjä pitää sanansa, luottamus pysyy ja voi kasvaa entisestään.
Anterolla on takanaan värikästä elämää, suhteita, avioliittoja, repiviä eroja, pettämistä ja petetyksi tulemista. Hän on naimisissa, ja edellisten liittojen lapset ovat jo omillaan.
– En kadu valintojani enkä tekojani. Tekisin varmaan kaiken saman uudelleen. Tai ehkä olisin rehellisempi itselleni ja muille. On ollut sellaista toisen ihmisen kunnioituksen puutetta.
Entä nykyinen liitto? Onko Antero uskollinen aviomies vai voisiko vielä pettää?
– Voisihan se periaatteessa olla mahdollista, että pettäisin, mutta en usko, että näin kävisi. En enää uskalla, mies nauraa mutta vakavoituu sitten.
– En ymmärrä, miksi pettäisin. Ei ole mitään tarvetta. Jos suhteessa on kaikki kunnossa, ei tilaisuuskaan tee varasta. Siperia on jo myös opettanut. Vaimo tietää elämäni, eikä ole mustasukkainen. Ei vaikka häntä aikoinaan evästettiinkin: varo vaan, tuon suvun miehet panee kaikkea mikä liikkuu…
Anteron nimi on muutettu.