Mistä johtuu, että Applen Steve Jobs ei antanut lastensa käyttää iPadia? “Rajoitamme lastemme verkkoteknologian käyttöä kotona”, Jobs kertoi 2010 New York Timesille. Twitterin perustaja Evan Williams on kertonut ostavansa kahdelle pojalleen satoja kirjoja mutta ei iPadia.
Facebookin tykkäys-toiminnon kehittäjän Justin Rosensteinin lapset opiskelevat eliittikoulussa, jossa ei käytetä lainkaan teknologiaa. Rosenstein itse ei pääse koneiltaan Snapchatiin, jota hän vertaa heroiiniin – ja Facebookin appin hän on poistanut kokonaan kännykästään.
“Näyttää siltä, että teknologiatuotteiden tuottajat noudattavat julkisesti huumekaupan tärkeintä sääntöä: Älä vedä kuormasta. Tämä on huolestuttavaa. Miksi maailman julkisimmat teknokraatit ovat yksityisesti myös suurimmat teknofobit?”, kyseli Adam Alter kirjassaan Vastustamaton – miksi emme pysty lopettamaan tsekkaamista, skrollaamista, klikkaamista ja seuraamista.
Alterin kirja on hiuksianostattavaa luettavaa: se kertoo yksityiskohtaisesti, kuinka teknologiatuottajat ovat hioneet ihmisten koukuttamisen äärimmäisen nerokkaaksi taiteeksi, jonka ainoa motiivi on taloudellinen hyöty. Tämä on johtanut maailmanlaajuiseen pandemiaan, joka uhkaa meitä kaikkia: netti- tai älypuhelinaddiktioon.
Suomen Kuvalehti julkaisi hiljattain kiinnostavan jutun snapchatistä ja siitä, kuinka se tehdään tarkoituksella riippuvuutta aiheuttavaksi. Erityisesti lapset ja nuoret ovat alttiita jäämään koukkuun. Snapstreakit kannustavat pääasiassa teini-ikäisiä käyttäjiä pitämään yhteyttä kavereihinsa lähes tauotta ja esimerkiksi ulkomaanmatkat ovat kauhistus, jos nettiyhteyttä ei ole jatkuvasti saatavilla.
Megakorporaatiot käyttävät häikäilemättä hyväksi kehittyvässä iässä olevien mielten tunnettuja piirteitä: tarvetta sosiaaliseen hyväksyntään ja ystävyyssuhteisiin. Lasta uhkaa sosiaalinen paitsio, ellei hän uhraa jatkuvasti enemmän ja enemmän aikaa somealustojensa ja -suhteidensa ylläpitoon. Lapset on helppo manipuloida ajatukseen siitä, että somesuosio tarkoittaa ystävien hyväksyntää.
Yksi Facebookin varhaisimmista sijoittajista Sean Parker varoitti Facebookin riskeistä: “Luoja yksin tietää, mitä se tekee lastemme aivoille”, Parker totesi hiljattain Philadelphiassa.
Ja kas, Facebookista vuotanut sisäinen raportti kertookin, että yhtiö pystyy tunnistamaan kuvista ja päivityksistä hetket, jolloin teinit kokevat olonsa epävarmoiksi, arvottomiksi tai tai tarvitsevat vahvistusta itsetunnolleen. Kone tajuaa, kun ihminen on eniten tykkäysten tarpeessa – ja juuri silloin kone annostelee käyttäjälle sydämiä ja positiivista palautetta. Tämä taas vahvistaa riippuvuutta.
Vuonna 2016 tehdyn tutkimuksen mukaan nuori sairastuu sitä todennäköisemmin masennukseen, mitä enemmän aikaa hän käyttää sosiaalisessa mediassa. Instagramilla oli huonoin vaikutus nuoren mielenterveyteen.
Nuorten sosiaalinen elämä on siirtynyt pitkälti nettiin. Sieltä saa hyväksyntää, tykkäyksiä ja ystäviä: kaikki muutkin ovat siellä. Tämä on huono asia, sillä kasvotusten tapahtuva vuorovaikutus opettaa empatiaa. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan nykynuoret ovat noin 40 prosenttia vähemmän empaattisia kuin vuonna 1976.
Ja kyllä, moni aikuinenkin tunnistaa pakottavan tarpeen tsekata kännykkä heti, kun kuulee kilahduksen viestin merkiksi. Tai impulssin käydä Twitterissä, Facebookissa tai Instagramissa ihan vaan hetkeksi katsomassa, mitä sieltä löytyy - vain havahtuakseen tunnin kuluttua siihen, että surffaa, skrollaa ja klikkailee edelleen somealustoilla.
Meitä ohjelmoidaan äärimmäisen hienostuneilla ja kehittyneillä tavoilla pysymään netin ääressä, älypuhelin käteemme liimautuneena tuntikausia, päiväkausia skrollaamassa ja klikkaamassa - vain jotta näkisimme yhä enemmän mainoksia. Ikävä kyllä nuorimmat meistä ovat kaikkein alttiimpia tälle ohjelmoinnille: lapsilla ei ole samanlaista itsehillintää kuin aikuisilla. Silti me annamme lastemme viettää tuntikausia älypuhelimiinsa liimautuneina - vaikka emme vielä tiedä edes tarkalleen, mitä laitteet lapsille tekevät.
Jos teknologiajättien johtajat eivät anna omien lastensa käyttää rajattomasti vempeleitä, miksi me annamme?
Psykologi Ofir Turelin mukaan somen tykkäykset ja huomio vaikuttavat aivoihimme samoin kuin huumeet.
Olemme jääneet koukkuun hyvänolonhormoni dopamiiniin, jota erittyy aina, kun saamme tykkäyksiä, sydämiä ja positiivisia kommentteja. Alamme janota jatkuvia dopamiinipiikkejä, joita somen ärsykkeet meille antavat helposti ja nopeasti.
Kun tykkäyksiä ei tule koko ajan vaan vain välillä, ihminen alkaa janota niitä entistä enemmän. Nolla tykkäystä Insta-kuvalle tai FB-päivitykselle on sosiaalinen tuomio: mitä enemmän tykkäyksiä, sen paremmalta käyttäjästä tuntuu. Tykkäys-painike saa meidät tsekkaamaan somealustojamme jatkuvasti.
Näiden lisäksi somesovelluksiin on rakennettu erityisen koukuttava mekanismi: palkkioiden satunnaisuus. Malli on kopioitu suoraan uhkapeleistä. Et voi tarkasti tietää, millainen rivi hedelmäpelistä seuraavaksi tulee näkyviin. Et myöskään voi tietää, mikä on somefeedisi seuraava statuspäivitys. Skrollaa vielä hetki, niin kone tarjoaa sinulle välähdyksiä parhaiden ystäviesi kuulumisista, suhteiden alkuja ja loppuja sekä pieniä kissankuvia. Et voi tietää, mikä on seuraava päivitys, joten kätesi pyyhkii ruutua loputtomiin.
Hedelmäpeleissä menettää rahansa, somessa menettää aikansa.
Miksi Netflixissä sarjan seuraava jakso käynnistyy automaattisesti? Miksi Facebook ilmoittaa sinulle, kun kaverisi on lukenut viestisi? Ihan samasta syystä: ne aiheuttavat riippuvuutta. Kaveri tietää, että olet lukenut hänen viestinsä, joten vastaat todennäköisemmin heti etkä vasta tuntien kuluttua. Tällaisia koukuttavia mekanismeja somessa on lukemattomia - ja me emme edes tiedosta niitä.
Kasvatustieteen tohtorin Liisa Ahosen mielestä paras lahja satavuotiaalle Suomelle olisi vanhempien yhteinen päätös siitä, että lasten ja nuorten kännykät poistetaan arkisin makuuhuoneesta viimeistään kymmeneltä. “Aikuisten on ryhdistäydyttävä, ei nuorten. Vanhempien on vain kestettävä se kapina, joka rajojen asettamisesta tulee”, Ahonen totesi Suomen Kuvalehden jutussa.
Jos mietit, mitä annat lahjaksi lapsellesi tänä jouluna, minulla on yksi ehdotus. Anna mieluummin uusi kirja kuin uusi iPad.
Lue lisää: